sunnuntai 14. joulukuuta 2008

Ruokaa, evästä ja murkinaa

Päädyin keskiviikkona illanviettoon, kun käytiin työkavereiden kanssa tapaamassa muutamaa firman vanhaa työntekijää. Itse en ollut heitä koskaan edes tavannut, mutta noin epävirallisessa tapaamisessa aiheet olivat hyvin universaaleja. Ja vasta Tokioon muuttanut suomalainen on sen verran oudon eksoottinen tapaus, että jää oli rikottu ennen kuin nimiä edes kunnolla ehdittiin vaihtaa.

Meille oli varattu shinjukulaisesta kanaravintolasta kymmenen hengen yksityishuone. Sinänsä kanaravintola (toriniku resutoran) on aika harhaanjohtava nimi, koska 75% syödystä ruuasta oli muuta kuin lihaa. Niin tai näin, mutta ravintolan nimessä mainitaan kana. Saavuttuamme ravintolaan oli pöytään jo katettu alkupaloiksi sieniä maukkaassa liemessä ja pöydissä oleville kahdelle induktioliedelle oli nostettu suuret puiset kerroshöyrystimet. Höyrystimien alemmalla tasolla oli kanaa ja ylhäällä kaalia, kirsikkatomaatteja, perunaa, sieniä ja monenlaista muutakin. Tarjoilija kävi laittamassa liedet päälle ja toi toisiksi alkupaloiksi sashimia ja salaattia. Samalla myös saapui ensimmäinen lähetys 0,6 litran Asahi-pulloja, joista kaadeltiin vierustovereiden laseihin "ah sumimasen" -kiljahduksien saattelemana. "Otsukaresamadesu!" ja lasien kilistelyä.

Eräs työkavereista aikoo kosia tyttöystäväänsä vuoden vaihtuessa ja se tuntuikin olevan yksi päällimmäisistä keskustelunaiheista. Muut kiusoittelivat, että olethan nyt ihan varma ja myös siitä, että mikähän mahtaa olla todennäköisyys siihen, että kosintaan tullaan suostumaan. Ja mitä vaimoehdokkaan vanhemmat mahtavatkaan oikeasti ajatella kosijasta. Hieno hotelli oli varattuna, kuten myös ravintola ja shampanjat. Hotellin kuva totta kai löytyi kännykästä. Tässä välissä pyötään oli kannettu uudet Asahi-pullot, iso lautasellinen raikasta kurkkua tonnikalalastukuorrutuksella ja kastikkeella, sekä pieniä makupaloja friteerattua kanaa.

Ylimmän tason kasvisten valmistuttua syöminen jatkui. Uusien Asahi-pullojen saapuessa. Jokainen nosteli puikoilla omalle lautaselle haluamiaan ruokia ja pääsinpä pitkästä aikaa syömään ihan kuoriperunan. Kun taas uudet Asahit oli kannettu pyötään avasi tarjoilija hyörystimen alaosan. Kana ja sen seurana olleet idut olivat molemmat hyviä, vaikka jotenkin olinkin aluksi skeptinen valmistustavasta johtuen. Joku keksi tilata ison pullon sakea, joten nyt kaadeltiin vaihteeksi pieniin kuppeihin.

Tässä vaiheessa olotila oli ohittanut jo kylläisen, mutta vielä oli tarjolla kylmiä sobanuudeleita. Muistan kuinka ihmettelimme ensimmäisellä matkallamme Japaniin, kun viereisessä pöydässä oltiin syöty ainakin puolen menun edestä, mutta vielä tuotiin iso setti nuudeleita. No, näin vaikuttaa olevan tapana. Kylmät sobanuudelit kastetaan "sobakastikkeeseen" ja slurpsaistaan suuhun. Niistä onkin tullut täällä asumisen aikana yksi suosikkiruuista ja käynkin mieluusti lounaalla työpaikan lähellä olevassa sobaravintolassa.

Kaksi ja puoli tuntia kului nopeasti, mutta ei niin nopeasti etteikö vatsat olisi olleet aivan täynnä. Loppulasku jaettiin kaikkien kesken tasan, kuten tapana on. 4000 jeniä oli kohtuullinen hinta, koska ravintola oli viihtyisä, ilta hauska ja ruoka maukasta. Kun Suomessa vietetään pikkujouluja, niin tämä oli meidän bōnenkai, joka tarkoittaa kirjaimellisesti "vuoden unohtajaisia". Näitä japanilaisella on kuuleman mukaan ainakin yhtä paljon kuin sosiaalisella suomalaisella pikkujouluja. Ensi perjantaina onkin luvassa virallisempi työpaikan bōnenkai, joten nyt onkin hetki aikaa ja syytä nälkiinnyttää itseään.

edit: Sain kuvia illasta, joten liitin mukaan yhden. Työkaveri kertoi, että hänellä on kolmen viikon ajan kolme kertaa viikossa tällaisia illanistujaisia. Taitaa mennä jopa ohi suomalaisten pikkujouluista.

3 kommenttia:

eija kirjoitti...

Onpa hyvä, että kaverit pitävät vatsastasi huolta, kun okusan on hurvittelemassa jossain kaukana, tällä hetkellä varmaan Helsingin rautatieasemalla odottelemassa junaa ja pääsyä sohjoiseen keskisuomalaiseen "joulumaahan"!
Leppoisaa alkavaa viikkoa!
Yritetään pitää hyvää huolta okusanista :)

Anonyymi kirjoitti...

Saattaa olla jo mainittukin, mutta mites tuo keskustelu muuten yleisesti sujuu työkavereiden kesken?

Englantia pääsääntöisesti ja Japania sinne sekaan puolin ja toisin ja joku sitten tulkkaa minkä kerkeää, luulemma. Tottakai olet paikallisille jo koti-Suomemme ihanat voimasanat opettanut.

Yan-san kirjoitti...

Joo, nälkä ei ainakaan ole päässyt tässä maassa minua vaivaamaan. Okusan onkin sitten asia erikseen. Joskus pistää vihaksi, kun kaikki muuten ihan hyvät ruuat pitää sotkea jollain vähäisellä kuivaliharaasteella tai kanaliemellä.

Kommunikointi työkavereiden kanssa sujuu suunnilleen tuohon tapaan. Neljä puhuu hyvää englantia, neljä kohtalaista ja loput eivät ollenkaan. Ihan hyvin on kuitenkin tultu kielten kanssa toimeen.

Tällä firmalla on ollut sen verran kontaktia suomeen jo aiemmin, että kauheasti ei ole ollut tarvetta meidän kieltä esitellä.