Kävin tosiaankin testaamassa japanilaisten saksien terävyyttä, ja oli kyllä kieltämättä aikakin. Olin kuullut pelkkää hyvää Watanabe Hair Dressingistä ja saanut ajankin varattua englantia puhuvalta Chie Funakuralta, kampaamon Art Directorilta. Paikka sijaitsi Harajukussa ja löytyi helposti Harajuku Streetiltä Takeshita Dorin tuolta puolen. Aluksi takkini ja laukkuni riisuttiin yltäni, tapasin Chien ja hän ohjasi minut hiusneuvotteluun. Sen jälkeen pääsin blondiksi värjätyn pojun pestäväksi, no, vain tukan osalta. Mikä upea hiustenpesu!!! Kesti vaikka kuinka kauan, ainakin kolme erilaista pesua ja ihanaa päänahan hierontaa. Ja niin taitavat otteet. Lopuksi sain vielä otsalle ja niskalle superkuuman pyyhkeen. Sitten poju kuivaili ja talutti kampaamotuoliin. Lysti ei vielä päättynyt, vaan sain vielä ihan kunnon hieronnan! Päätä, hartioita, selkää, voi juku! Sitten tiedusteltiin, että mitä tahdon juoda, teetä kiitos, ja vasta tämän kaiken jälkeen Chie itse kävi toimeksi.
Juteltiin mukavia, muun muassa suomalaisesta designista. Kampaajani oli Iittala-fani! :) Kyselin myös kaikenlaista japanilaisesta hiustenhoidosta. On kuulemma erittäin harvinaista nähdä enää aidon värisiä japanilaisen naisen hiuksia, sillä kaikki värjäävät. Yleensä ruskean eri sävyillä. Sen on kyllä kaduilla huomannutkin. Miehet sen sijaan irrottelevat yleensä vain nuorina. Sitten kun he jämähtävät firmaansa, saa myös tukka jämähtää perusbisnestukaksi. No, sen olin toki havainnutkin, että lähes poikkeuksetta kaikki japanittaret tahtovat ohentaa ja suoristaa kutrinsa. Kampaajalle on kuulemma ollut yllätys, että hänen saksissaan käyneet skandinaavit ovat olleet kaikki tummia tai ristiverisiä, ei yhtään blondia. Blondit, tuo katoava luonnonvara!
Chie oli taitava, tukasta tuli ihana ja nyt on mukavaa antaa hiusten hulmuta ainakin tämän päivän. Huomenna ne luultavasti jälleen ovat peruslatteat. Onneksi tänään sentään on vielä menoja... Nimittäin jalkalampun hakeminen eräältä Iisacilta Shibuyasta! Kyllä sietääkin olla sievä tukka, kun pääsee kantamaan lamppua täpötäydessä metrossa!
Mutta loppuyhteenvetona se, että ehdottomasti toistekin Watanabelle tukanleikkuuseen. Hinta oli ehkä parituhatta jeniä kalliimpi kuin muissa paikoissa, mutta sen maksaa takuulla jo siitäkin ilosta, että tietää pystyvänsä kommunikoimaan ymmärrettävällä kielellä.
Eihän tämä tukka nyt massiivisesti muuttunut, mutta eipä ollut aikomustakaan. Ja sitten lampunhakuun!
EDIT. Se unohtui mainita, että kampaajani olisi lähettänyt vieläpä minulle joulutervehdyksen postissa, jos olisin jättänyt osoitteeni. Mutta harmi kyllä en muistanut osoitettamme ulkoa. Lisäksi olin kertonut lähteväni jouluksi pois (vaikka itse asiassa palaankin Japaniin jo ennen joulua). Mutta tällaista pitää palvelun ollakin!
6 kommenttia:
Oi, tosi ihanilta näyttää hiukset ja itse kampaamokäsittelykin kuulosti ihanalta.
*tää voi vaan haaveilla kampaajalla käynnistä näiden pötiköiden takia:)*
Paljon toi käynti makso euroissa?
No, jotain 50 euron tienoillahan se taisi olla, vähän kurssista riippuen. Ei joka viikon hommaa, vaikka monet (useimmat) japanilaiset kyllä näyttävät siltä, että kävisivät joka päivä kampaajalla. Täällä on myös kampaamoita ihan joka nurkalla. Tuossa kampaamossa niillä muilla kampaajilla olis maksanut n. 15 euroa vähemmän, mutta tämä kansainvälinen kampaajaversio oli kalliimpi. Ja varmaan myös parempi, meriittilistankin perusteella.
Oi miten ihanasti kiiltää!! Terveisiä Hämeenlinnasta ja kahdelta superihanalta karvakuonolta!
äitykkä
Tosi ihanat hiukut sulla.
Aika jännää et vaan 50 euroa maksoi noin luksus kampaamoreissu, mä en selviä niin vähällä edes täällä Suomessa!!
Munkin mielestä toi makso yllättävän vähän.
No, se oli siis pelkkä leikkaus, ei väriä eikä mitään muuta sellaista extraa, mutta toki nuo hemmotteluekstrat :) Helsingissä oon maksanut max. 40e ja silloin oli mukana sellainen värihoitis. Yleensä maksan pelkästä haircutista 30-35 egetsuu. Mut onhan tää Tokio, ja paikka vielä Harajukussa, että siihen nähden oli ihan edullinen!
Mä haluaisin jo nyt uudestaan sinne kampaajalle... ;)
Lähetä kommentti