keskiviikko 21. huhtikuuta 2010

Huonoa omaatuntoa

Tänään karkasin töistä ja mentiin Okun kanssa Shinjukuun burgereille. Palanpainikkeeksi Fire Rockia siemaillessa tuli mieleen, että miksi itse asiassa edes tunsin karkaavani töistä... Leimasinhan pahvisen kellokortin kello 20.12, eli olin ollut toimistolla 10 tuntia ja 19 minuuttia. Viime aikoina työkaverit ovat olleet useammin töissä yli keskiyön kuin lähteneet saman päivän puolella kuin ovat töihin saapuneet.

Onhan meillä toki julkistus tulossa tämän viikon lopulla, mutta kuka seisoo kohta tolpillaan, kun töitä on painettu viikkokausia tuollaisia määriä. Viime torstaina yksi työkaveri oli alihankkijalla yöllä kolmeen asti, tuli seuraavana aamuna kymmeneksi töihin ja lähti kotiin viettämään viikonloppua puoli neljältä yöllä. Itse asiassa hän toivoi pääsevänsä alihankkijalta suoraan kotiin, mutta illalla kahdeksan aikaan pomo soitti ja sanoi tarvitsevansa tätä työkaveria toimistolla. Niinpä hän tuli työpaikalle illalla kymmeneltä, kun meikäläinen vihdoinkin veti rotsia niskaan. Maanantaina tyyppi tuli aamulla kymmeneksi, istui illalla 23:een, tuli aamulla kymmeneksi ja lähti puoli kolmelta yöllä. Tänään aamulla häneltä saapui mailia, että nyt on niin kova päänsärky, että on pakko ottaa lääkettä, makoilla vähän aikaa ja yrittää tulla toimistolle vasta kello 12. Miksiköhän...

Kun meikäläinen vetää 12 tuntia duunia, on päässä samaan aikaan käynnissä lottoarvonta, vikingloton tulokset ja kinkkubingo. Maanantain session jälkeen oli niin sekava olo päässä, etten nukkunut koko yönä kuin pari minuuttia. Hikoilutti, hermostutti, ajatukset pyörivät töissä ja jatkuva tietoisuus seuraavan aamun lähestymisestä ahdisti. Onneksi sain seuraavan työpäivän jälkeen karattua kotiin jo 18.30, ja yöllä nukutti peräti kahdeksan ja puoli tuntia.

Saa nähdä millainen paloletku tarvitaan aamulla toimistolla, mutta tällä hetkellä en voi väittää sen aivan hirveästi kiinnostavan. Harmittaa noiden muiden puolesta, kun eivät yhtään ajattele itseään tai omaa hyvinvointiaan. Ja toisaalta nytkin saattaa joku tehdä minulta "tekemättä jääneitä töitä", kun en jäänyt duuniin päivystämään, että miten tätä speksiä nyt toteutuksen jälkeen halutaan taas muuttaa, kun ei oltukaan speksatessa ajateltu asiaa tältäkään kannalta.

Nyt, kun asia on todettu näin raa'asti, koitan seuraavalla kerralla palata aiheeseen vähän analyyttisemmin :)

edit: Tänään olikin taas postia odottamassa. Nyt tyypiltä, jolla on ollut jo pari viikkoa verestävät silmät ja selvästi eniten toimistolla vietettyjä tunteja. Käännöskoneversio on mailista on niin "hauska", joten laitetaan se: "I'm sorry, going to the office is delayed about one hour because there is suitably no physical condition. It is a schedule of going to the office at 11 o'clock."

edit2: Aamun sähköposteista putoilee näköjään lisää helmiä. Yksi tyyppi pahoittelee kovasti (申し訳ありません), että hän lähtee viikon jäljellä olevina työpäivinä normaaliin aikaan, koska hänen sukulaisensa kuoli. Kehtaakin tehdä vain ne tunnit joista maksetaan, ja heti työajan tultua täyteen lähteä kotiin.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Koitappa kestää. Ei tuo suomessakaan aina hirveästi tuota helpompaa ole.

Yan-san kirjoitti...

Ei kyllä ole tällaista meininkiä Suomessa tullut nähtyä, mutta hyvä, jos joku on.

/mek kirjoitti...

Haa, poikasten touhua. Silloin kun setä oli nuori ja koodatessa savumerkeillä piti varoa dinosauruksia tempaisin yhtenäkin neljän viikon jaksona reippaasti yli 250 asiakkaalta veloitettavaa tuntia.

Ja ainakin meillä oli päivässä useampikin pakollinen tauko joita ei siis voinut veloittaa, esim. aamulla kahvitauko, ruokatunti ja sitten aamukolmesta viiteen.

Tämä tarkoitti sitä, että kun aamulla seitsemältä lähti niin heti puolen yön jälkeen oli takaisin kotona kuutena päivänä viikossa. Sunnuntait nukuttiin.

Tästä tietenkin vanhemmat ukot vinoilivat ja kertoivat, että silloin kun he olivat nuoria päivät myytiin softaa ja yöt sitten koodattiin sitä. Kotona käytiin sunnuntaina hakemassa vaihtovaatteita taas seuraavaksi viikoksi.

Itse puolustauduin sillä, että olin vain osa-aikaisena duunissa ja oikeasti jatko-opiskelija. Eihän tuollaisessa mitään järkeä ole, mutta onhan se hetken aikaa hauskaa jos duuni on tarpeeksi kiinnostavaa.

Ja on tuntipalkalla...

Yan-san kirjoitti...

Tässä tiivistyikin nämä pari oleellista asiaa, eli kiinnostavaa ja tuntipalkka. Ja tietenkin nuoruus, jolloin ei nyt muutenkaan tajua oman hyvinvointinsa päälle. Ehkä sinulla oli värisuora, mutta pontevasti silti nakkaan tiukan kolmikon: Changing requirements, remaking completed & unpaid overtime. Siitä motivaatiota.