Vaikka ketjuravintola ei yleensä herätä erityisen positiivisia mielikuvia, Ippudon tapauksessa ketju on tae laadusta. Ravintolat vaikuttavat keräävän melkoisen tasaista kehua ja kiitosta, mistä todisteena esimerkiksi useampien blogaajien suositukset ja suitsutukset. Ollessani Takadanobabassa koemaistoin paikallisen ravintolan, joka löytyy matkalla Wasedaan.Ippudoon on yleensä jono, kuten useampikin sivusto tiesi kertoa, ja se piti paikkansa myös kyseisenä arkipyhän iltapäivänä. Tarjoilija kävi jakamassa ulkona jonottaville menut, ja hetken kuluttua myös ottamassa tilaukset ylös. Ippudon tapauksessa menu on lyhyt ja yksinkertainen: Tarjolla on vain muutama erilainen ramen ja niiden sidekickit, kuten riisiä ja gyozaa. Kun perusasia tehdään hyvin, ei tarvita loputtoman pitkää listaa näennäisesti erilaisia annoksia.
Jonotus kesti noin kymmenen minuuttia ja päästyäni sisälle saatoin vain todeta, että Akamaru kasane-aji (赤丸かさね味) oli juuri niin täyteläistä ja suussa sulavan kermaista ja pehmeää tonkotsu-ramenia kuin olin valmistautunut syömäänkin. Valitettavasti en voi edes arvailla millaisen evoluution tämä ruoka on kokenut sitten vuoden 1985, kun ensimmäinen Ippudo avattiin Hakatassa, mutta ihan varmasti suuret nuudelijumalat ovat olleet johdattamassa tietä tähän liki täydellisyyteen yltävään herkkuun.
Keiton pohjana on sianluista hyvin kuumassa lämmössä keittämällä valmistettu vaaleanharmaa liemi, jolla on seuranaan jännittävä, salainen musta öljy. Tämä "nokiöljy" on käytännössä valkosipuli- ja seesamiöljyä, joka on paahdettu ihan mustaksi. Mutta Ippudon tapauksessa siihen liittyy vielä jokin salainen ainesosa, joten heidän öljynsä maistuu hieman erilaiselta kuin muissa paikoissa.
Pöytämausteena on mm. kokonaisia valkosipulinkynsiä ja puristin. Vaikka keitto oli hyvää jo sellaisenaankin, niin valkosipulin lisääminen täydellisti makua vielä entisestään. Vaikka olenkin toitottanut täyteläisestä mausta, se ei todellakaan tarkoita sitä, että liemi oli vain yksi iso makuräjähdys. Kaikki osaset ovat hyvin eroteltavissa, mutta silti selkeä osa kokonaisuutta. Ippudon ramen olikin ehkä aavistuksen kevyempi kuin Jangaran. Eikä missään nimessä huonolla tavalla. Pyöräily Takadanobabasta Koenjiin onnistui ilman pelkoa vatsassa vaanivasta kuolemasta.
Eräänlaisena lisäkokeiluna söin pari päivää sitten työpäivän päätteeksi jonkin halpisketjun 450 jeniä maksavan tonkotsu-ramenin. Tokiosta on mahdollista saada tuohon hintaan maittavakin ramen, mutta suurelta osin tarjonta on kuin tässä testaamassani paikassa: liemi ei maistu juuri miltään, mutta rasvaa siinä lilluu kauheasti, nuudelit ovat ihan keltaiset ja sitkeät, ja kaikki muu maistuu suunnilleen pahimmalta mahdolliselta purkkitavaralta. Tällaiset kokeilut ovat silti oikein hyödyllisiä, koska niiden jälkeen Ippudon 850 jeniä maksava ramen tuntuu joka jenin arvoiselta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti