sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Ramenia kasviksilla ja ilman!

Moikka moi taas pitkästä aikaa! Nyt on niin tärkeitä ramenterveisiä, että blogi on otettava esiin naftaliinista, puhallettava pölyt päältä ja laitettava tärkeä tiedote.



Kyllä vain, taas on se aika keväästä, että Kagetsu tarjoilee Nanako-ramenia. Eikä kannata missään nimessä unohtaa kasvisgyozaa, jota Kagetsu tarjoilee myös. Edelleen, näin yli puolitoista vuotta myöhemmin, kova japanilaisen ruuan ikävä kalvaa, joten älkää te Japanissa oleskelevat kasvissyöjät menettäkö tätä tilaisuutta.

Niin, se ramenikävä. Suomessa sitä onkin saanut potea. Itse en ole edelleenkään oppinut tekemään hyvää keittoa. Muutamasti olen yrittänyt netistä löytyneiden ohjeiden avulla tehdä miso- ja soijaramenia, mutta valitettavan vaatimattomiksi ovat lopputulokset jääneet. Parhaat onnistumiset koin, kun työkaveri Tokiosta laittoi tuttujen mukana tulemaan sellaista kaupasta saatavaa kylmässä säilytettävää tuoreainesta. Tuoreita nuudeleita ja isohko nestemäinen liemiainespussi. Näistä lahjoista sai tehtyä neljä annosta ja olihan se perusta oikein maukasta. Tosin, kaupasta ostamani lisukkeet olisivat voineet olla paremmatkin.

Parasta ramenia Suomessa on tähän mennessä tarjonnut Hanabi Ramen Tampereella. Harmi, että paikka on Tampereella, joten olen päässyt käymään siellä vain kerran. Kesälomalla oltiin Tampereella yö hotellissa, että pääsee käymään nuudelikeitolla (niin, en liioitellut sitä ikävää). Olihan se varsin hyvää, että Yan-sanin ramenmittarilla uskaltaisin antaa 7/10 kulholliselle. Annoksen tosin piti olla tantanmenia, mutta mitään tulisuutta ei ollut havaittavissa.

Talvella sutaisin kuhollisen Sähkötalon Darumassa. Hanabiin verrattuna varsin vaatimaton annos, mutta -20 asteen pakkasen keskellä ruoka lämmitti mukavasti vielä ulkona käyskennellessäkin. Ramen olisikin erinomaista talviruokaa Suomeen. Heikoin lenkki oli Daruman liemen vaatimaton maku ja peruskuivanuudelien käyttö. Zen Sushissakin sai ramenia, mutta se oli tämän kolmikon vaatimattomin. Heillä oli listalla miso- ja soijavaihtoehdot, mutta mison ollessa loppu jouduin tyytymään soijaan. Ainakin omat yritelmäni ovat olleet parempia kuin heidän ramen.

Gaijinin 25 euron ramen tarjosi ainakin hintansa puolesta hyvät naurut. Ei pysty menemään tuohon hintaan syömään ramenia, vaikka saattaisikin olla hyvää. Tai sitten ei. Jos on tietoa, niin saa toki kommentoida.

Vaan elämä Suomessa jatkuu. Valitettavasti ilman ramenia, mutta jatkuu kuitenkin. Tänä vuonna emme taida vielä vierailla Japanissa, mutta ensi vuodelle jo ehdoton ehkä!

2 kommenttia:

Lam kirjoitti...

"Gaijinin 25 euron ramen tarjosi ainakin hintansa puolesta hyvät naurut"

-Jaa... Kallista...

Jos teitä kiinnostaa raamenin lisäksi muut nuudelikeitot, esim. vietnamilaista tai kiinalaista, niin netissä on reseptejä pullollaan. Tosin niitä on aika työlästä valmistaa, jos meinaa valmistaa ihan alusta asti.

Mutta toivotan teille onnea hyvän raamenin etsintään.

Yan-san kirjoitti...

Kiinalaiset nuudelikeitot ainakin kiinnostaa ja Tokiossa olleiden kiinalaisten ravintoloiden japanilaistetut versiot (maaboomen jne.) maistuivat lähes viikottain.

Tuossa keittojen kotiharrastamisessa haittaa muuten pikkuisen se, että aineksia joutuu ostamaan helposti ~10 erilaista, että hommassa pääsee edes alkuun. Eli keittokupille tulee aika hyvin hintaa, vaikka kyseessä on vain reseptikokeilu.