Myös izakaya Nonin kanssa kävi ensimmäisellä yrityskerralla niin, että se olikin kiinni. Toissalauantaina onnistuimme kuitenkin menestyksekkäästi ja pääsimme viettämään mukavan illan megurolaisessa, pelkkää kasvisruokaa tarjoilevassa izakayassa.
Nonin omistaa nuorehko nainen nimeltä Non, ja apurina hänellä on toinen, päälle kolmikymppinen nainen. Tytöt kokkaavat kaiken itse, siinä tarjoilun ja tilausten oton ohessa minikeittiössä ravintolan yhteydessä. Sen vuoksi ruoka-annoksia joutuu toisinaan hieman odottelemaan. Kylmä Yebisu hanasta helpottaa odotusta. Paikka on hyvin pieni: vain kolme pöytää istuintyynyineen sekä counter, jonka ääreen mahtuu kymmenisen henkeä. Meillä ei pöytävarausta ollut, joten istuimme tiskillä. Yksi erityisesti mainitsemisen arvoinen asia on se, että koko izakaya on savuton - hämmästys sentään!
Nonissa on nettitietojen mukaan ollut ennen englanninkielinen ruokalista, mutta menua on ilmeisesti sittemmin muokattu, joten nyt englanti-infoa ei ollut tarjolla. Lista oli pitkä ja sisälsi paljon kanjeja, joten aika arvailuksi tilailu meni. Ensi kerraksi aiomme kääntää netistä tilauksen valmiiksi!
Alkupalaksi saimme aika omituisia konnyaku-palleroita, jotka osaksi jäivät lautaselle, mutta näyttivät tosi hauskoilta.
Nämä sen sijaan solahtivat alas vauhdikkaasti: gyozaa kasvisversiona! Gyoza on kiinalaisperäinen taikinanyytti, joka sisältää normaalisti lihaa. Yan-sanin mukaan tämä kasvisversio vastasi hyvin paljon lihaisaa versiotaan, joten olipa Okunkin mukava päästä maistamaan hyvin yleistä japaniravintoloiden ruokalajia. Gyoza ei ole maailman vaikein valmistaa itse, ja esimerkiksi Japanissa asuva kasvissyöjä Julie on antanut hyviä vinkkejä, joten ehkä on joskus kokeiltava.
Erittäin maukas oli tällainen korokke, eli kroketti. Näissäkin on normaalisti lähes aina jotakin lihaa, tosin olemme kuulleet huhuja, että kaupasta saisi jotakin lihatontakin versiota? Worcestershire-kastike kuuluu olennaisena osana korokken oheen.
Tämä annos taas jäljitteli myöskin hyvin yleistä japanilaista ruokalajia, paistettua kanaa. Jäljittely onnistui erinomaisesti näin soijaversiona, sillä koostumus oli hyvin aidonmukainen. Ellei olisi ollut kasvisravintolassa, olisi saattanut kokea itsensä hyvinkin hujatuksi kanansyöjäksi.
Välissä söimme makoisan avokado-salaatin, jonka jälkeen saattoi taas pistellä rasvaa ja uppopaistoa poskeen. Tempura oli tuttu jo ennestäänkin, ja se taisikin olla viimeinen laji, jonka ruokalistalta osasimme lukea. Tempuraan oli käytetty sipulia, sieniä, parsakaalia ja vihreitä papuja. Hyvää oli.
Non oli kaiken kaikkiaan miellyttävä kokemus. Paikka tuli ihan täyteen, joten tunnelma oli mukavan hälisevä, ja taustalla vaimeana päällä ollut tv toi kodikasta tunnelmaa. Kaikki kokeilemamme ruoka oli hyvää - ei nyt ehkä kielen kaappaavaa herkkua, mutta oikein kelpoa. Loppulasku ei ollut halvin mahdollinen, mutta tällaisesta erikoisuudesta maksaa mielellään pientä ekstraa, ja söimme aika ähkyyn itsemme. Menu on pitkä ja sisältää lähes kaikkea, mitä voi kuvitella ja etenkin paljon sellaista, mistä ei ole yhtään mitään hajua. Jälkkäreitäkin näytti olevan, mutta emme nyt kokeilleet.
Mutta, kaikki kiva loppuu aikanaan, eli juuri saamamme ikävän tiedon mukaan: Izakaya Non lopettaa toimintansa 25.4. Kauaa ei siis saa enää tästäkään izakaya-ilosta nauttia, mutta vielä ehtii:
Non, 2-17-22 Shita-Meguro, kellaritaso.
--
P.S. Löysin muuten uuden linkin lukuisiin kasvisravintoloihin, tässä kiinnostuneille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti