perjantai 19. helmikuuta 2010

Aviohumua Tokiossa

Nyt täytynee hieman paljastella totuuksia. Tai suurin osa tutuista lukijoistamme jo tietysti tietääkin, että olemme jemmanneet erästä salaisuutta jo vuoden verran...

Kun muutimme Japaniin, oli vain Yan-sanilla työviisumi. Oku aikoi reissata 3 kuukauden välein muille maille, kuten perhevisiitille Suomeen, uusimaan omaa turistiviisumiaan. Paniikki kuitenkin alkoi iskeä, kun netistä paljastui kauhukertomuksia maasta käännyttämisestä kolmannella paluuyrityskerralla, joten siirryimme viime vuoden alussa plan B:hen eli menemään naimisiin!

Ajatus avioliiton solmimisesta uudessa kotimaassamme kiehtoi toki muutenkin, joten viime vuoden tammikuussa ryhdyimme innolla projektiin. Edellisessä päivityksessä kerrottu paperishow oli melkoinen, mutta itse hääpäivä sujui yllättävänkin vaivattomasti. Eräänä maanantaina helmikuussa olimme sopineet treffit kaveripariskunnan kanssa Shinjukun City Officelle (juhlallinen rakennus onkin!), ja toinen heistä tulkkasi, kun kävimme tiskillä kirjautumassa mieheksi ja vaimoksi. Japanissa tämä on hyvin yksinkertaista ja korutonta, mutta saimme kyllä oikein hienon, suurikokoisen, kauniskanjisen avioliittotodistuksen matkaamme.

Naimatouhuja menimme juhlistamaan läheiseen Kamadoka-izakayaan, jossa nostelimme maljoja ja sashimilautasia sekä tutustuimme paremmin tuolloin vielä suhteellisen uusiin tuttavuuksiimme, todistajiimme.



Kahden kesken jatkoimme juhlintaa parhaassa keksimässämme huippukohteessa: Hotelli Park Hyattin pilvenpiirtäjäbaarissa. Vain korkein kelpaa. Olikin taas tosi tunnelmallista, hyvä bändi ja hyvät drinkit!



Iltakävely Shinjukun talvisessa valoloisteessa toi juhlan tuntua päivään.



Mutta. Päätimme pitää kaiken vielä visusti salassa! Karkasimme naimisiin! Vain muutamat ystävät Japanissa tiesivät, ei kukaan Suomessa, edes vanhempamme. Aloimme suunnitella häitä, joissa vasta paljastaisimme Japanin naimakaupat. Kyseiset häät olivat viime lauantaina Suomessa, vuosi virallisen vihkimisen jälkeen. Yllätys ja shokeeraus onnistuivat mainiosti, ja koko tarina esitettiin juhlavieraille videon muodossa, Okinawan häämatkoineen kaikkineen. Mikäpä kätevämpää, kuin katsoa jo häissä häämatkan kuvat!

Häissä oli myös mukana japanielementtejä: perheemme olivat kanssamme "alttarilla", nostimme sakemukilliset (vieraat saivat muistoksi mukit, joita olimme hamstranneet pitkin Kappabashi Doria), karkkeina oli japaninamuja, vieraskirja tapahtui kirsikankukkalappusten muodossa, ruokalistalla oli vivahteita Japanista - karaoke vain jäi suorittamatta (mutta se suoritettiin kyllä jo polttareissa, taksin muodossa!). Kutsukorttinahan meillä oli ollut purikura-kuvasta teetetty postikortti.

Oma ja tähän blogiin kuulumaton lukunsa on se, kuinka järjestää häät Suomessa ulkomailta käsin, mutta kaikki onnistui hienosti ja ikimuistoisasti, yllätyksineen päivineen!

4 kommenttia:

Anu kirjoitti...

Voi lol, vielä kerran olin siis onnistunut käsittämään väärin! Kotiäidin puuroaivot... (hätäinen tekosyy ;) ). Ja nyt siis vasta hokasin tuon edellisen tekstin p.s:n...

Magee juttu joka tapauksessa!

kewashii kirjoitti...

Eli jos menee Japanissa naimisiin niin ei enää tarvitse turistiviisumia? :o Kumminkin niin että toisella ainakin on pitkäaikainen viisumi?
Mitä viisumia naimisiinmenon jälkeen käytetään? :D

Anonyymi kirjoitti...

Osuin ihan randomisti sivuillenne joskus viime vuoden kesällä ja siitä lähtien olen seurannut blogianne tiiviisti.
Joskus minäkin vielä tulen Japaniin saakka seikkailemaan, mutta sitä odotellessa, täällä teillä on hyvä käydä hakemassa apua matkakuumeeseen.. vaikka kyllä se taitaa aina pahentua vaan. Hyvä niin!

Kuitenkin, onneksi olkoon hääjuhlanne johdosta!

:)

- Filippa

Okusan kirjoitti...

Kiitoksia onnitteluista :)

Dependent-viisumi on siis sitten se, jota puoliso avioliiton solmimisen jälkeen hakee. Suurin osa tänne tulevista pareista menee jo Suomessa naimisiin ennen lähtöä ihan tämän oleskeluasian vuoksi, mutta me teimme homman vähän vaikeamman ja toisaalta kiehtovamman kautta!

Dependent-puoliso saa viisumin, joka kestää yhtä kauan tai vähemmän aikaa, kuin puolison viisumi. Itselläni on kahden vuoden viisumi, jonka pitäisi nyt riittää ihan hyvin.

On kätevää olla naimisissa, koska silloin saa sairasvakuutuksenkin puolison työn kautta, tosin lääkärillä käynnin alennusprosentti on pienempi kuin päävakuutetulla.