Meido-kahvilassa

Käytiin kavereiden kanssa mutka Akihabarassa, ja näillä ketkuilla oli siihen syykin: Mentiin meido-kahvilaan, jossa minulle ostettiin lisäpalveluita. Meido-kahvila on ihan tavallinen kahvila, mutta sillä erotuksella, että kahvilan tarjoilijat ovat yleensä keski-iältään noin 20-vuotiaita tyttöjä ja he pukeutuvat kuin ranskalainen sisäkkö. Ja he kutsuvat sinua isännäksi tai emännäksi ja haluavat toteuttaa kaikki toiveesi (ainakin ruuan ja juoman osalta, jos menusta löytyy). Nyt, ennen kuin hätäisin kysyy, että missä pornobaarissa sitä on luuhattu, niin yritän parhaani mukana vakuuttaa, että siitä ei ole kyse.

Tokion ensimmäinen meido-kahvila (Cure Maid Café) avattiin jo vuonna 2001. Joku kaupankäynnin kapellimestari huomasi, että osa otakuista olisi valmis käyttämään rahaa, jotta voisi kohdata mangassa ja animessa esitettäviä meidoja myös luonnossa. Tästä alkoikin suoranainen meido-buumi, ja näitä kahviloita alkoi ilmestyä pitkin Akihabaraa. Ja sieltä ilmiö on levinnyt muihin Japanin suuriin kaupunkeihin ulkomaita myöten. Meidän ensikosketus ilmiöön tapahtui ilmeisen suositussa @Home-kahvilassa. Paikan suosituimpaan kerrokseen oli n. 30 ihmisen jono.

Tarjoilijoilla on yllään siis sisäkön asu. Se on noin tuplasti enemmän kangasta kuin karkeasti arvioiden puolella Shinjukussa tai Shibuyassa vaeltelevan tyttösen asussa. Totta kai joku voi ajatella, että tähän master ja mistress -konseptiin liittyy ihan varmasti submissiivisuus ja ties mitkä lonkerot, mutta tuollainen kahvila on hyvin kiltti paikka. Mutta mitä olivat nämä heti aluksi mainitut lisäpalvelut, jos eivät jotain perverssiä rienausta?

Ensimmäinen palveluista oli pelaaminen, eli sain pelata yksikertaista peliä meidon kanssa. Tarjolla oli tuttu krokon hammasta kolottaa, jotain korttipelejä ja sellainen yhdellä napilla pelattava nuijan heilutus, jossa napin painallus nostaa suojakilven ja samalla hutkaisee nuijalla vastustajaa päähän. Jos nappeja painaa yhtä aikaa osuvat nuijat kilpiin. Jos kilpi ei estä nuijaa, ponnahtaa vastustajan pää heilumaan jousen varaan ja siitä saa pisteen. Ja pisteitähän tuli.

Toinen palvelu oli yhteiskuva. Kun vuoroni tuli, kuulutettiin minut salin perällä olevalla pikku lavalle. Sieltä sain valita päähän pannalla laitettavat korvat (otin tiikerin!) ja sovittiin yhteinen poseeraus. Vaihtoehtoina oli kissa, tiikeri ja kahdesta kädestä muodostuvat sydämet. Koska tiikerinkorvat olivat jo päässä, niin poseerasimme tassut tiikerinä ja toinen meido otti meistä polaroidin. Siitä palasin pöytään odottamaan, että meidoni personoi kuvan (piirsi sydämiä, kirjoitti nimet ja päivämäärän).

Kahvilassa on tarjolla kahvin, teen ja muiden juomien lisäksi ihan hienoja jäätelöannoksia, spagettia ja omuraisua. Omuraisun meido koristelee polvistuen pöydän viereen ja piirtää ketsupilla sydämen annoksen päälle. Joissakin paikoissa voit jopa heittäytyä aivan vauvaksi tai vanhukseksi, ja meido syöttää annoksesi sinulle lusikalla. Me emme tarvinneet syömäapua, mutta sisäkkömme teetti meillä kuitenkin taian, jotta juomamme olisivat vielä maukkaampia: Laitoimme jokainen omat kätemme yhteen ja muodostimme sydänkuvion. Sitten veimme sydämen oikealle, vasemmalle ja eteen, ja luimme samalla taikasanat "moe moe kyun". Kahvi maistui ihan varmasti aavistuksen normaalia paremmalta!

Olin ajatellut, että näissä kahviloissa kävisi vain ja ainoastaan otakut, jotka muualla lähinnä herättävät tytöissä kauhua hikitahraisine paitoineen. Vaan meidän seurueen lisäksi poikkeuksen vahvisti useampi tyttöpoikapari, jotka olivat ilmeisesti kahvilassa treffeillä. Ja näinpä jopa tyttöparin syömässä jäätelöannoksia. Tämä olkoon se viimeinen maineeni puhdistava todiste, että paikka on mitä puhtoisin. Harmi vain, että kaikenlainen omatoiminen kuvaaminen on kiellettyä, joten tähän postaukseen ei ole liittää kuvallista kerrontaa mukaan.

Pelissä kävi näin. Ei tainnut meido-parka uskaltaa laittaa isännälle aivan täysiä kampoihin. Siitä huolimatta varauksettomat suositukset, jos kykenee olemaan ottamatta hetken itseään liian vakavasti!