tiistai 12. tammikuuta 2010

Kylmänpurkaus!

Tänään on tämän talven kylmin päivä Tokiossa. Monta viikkoa jatkunut tauoton auringonpaiste vaihtui sadepäiväksi, ja kotiolojen sietäminen romahti välittömästi. Mutta koska tänään ei ehdi kahvilaankaan lämmittelemään, on vain siedettävä.

Alakerrassa on viimeiset kolmisen viikkoa ollut pysyvästi 9-10 astetta, nyt raikkaat 8. Lämmittäessä äsken kokkailujen aikana lämpötila nousi sentään 15 asteeseen. Yläkerrassa on 14, kuten juuri tällä hetkellä, kun en ole puoleen tuntiin lämmittänyt. Päälläni on Uniqlon heattech-kerrasto, pitkät paksut sukat, villasukat, korkeavartiset ja paksupohjaiset tossut sekä kaksi villatakkia. Sylissä on huopa. Äsken lämäsin selkään vielä lämpölätkänkin, kun niitä viime talvelta vielä maanjäristysrepussa oli. Nyt selkä onkin ihanan lämmin, ja kiva tietää, että lämpöä jatkuu ainakin seuraavat 8 tuntia. Välillä annan toki lämmityksenkin puhaltaa, jolloin työpöydän äärelle saattaa laskeutua jopa 19 asteen lämpötila. Se tietenkin katoaa kolmessa minuutissa AC:n sulkemisen jälkeen.

Koska meillä on viime talvesta poiketen nyt sänky, olemme jemmanneet ohuen petarimme alle sähköpeiton. Siitä ei voisi öisin enää luopua millään. Vaikka huopa olisi lähes alhaisimmalla asetuksellaan, se tekee sängyn ihanan lämpimäksi pesäksi. Uutta peittoa emme saaneet aikaiseksi ostaa, mutta nukumme sellaisen peittoviritelmän alla, että yleensä on mukavan lämpöistä, joskus jopa hetkellisesti kuuma. Viime yönä kerrasto pääsi kyllä myös pyjaman alle.

Onhan tämä aika extremeä taas kerran. Yksi mahdollisuus olisi poistua koneen kanssa kahvilaan hommiin. Mutta lähistöltä ei ole löytynyt sopivaa kahvilaa, etenkään sellaista, jossa myös olisi netti, ja nyt työnpaljouden alla ei mitenkään ehdi muuten vain majailla muualla. Sateessa ei huvita lähteä kovin kauas hilautumaan.

Hyviä puoliakin jälleen on: uni tulee viileässä erittäin hyvin, ei haittaa, ellei jääkaapissa ole tarpeeksi tilaa, edellisen päivän ruokaa voi esimerkiksi mainiosti säilyttää hellalla kattilassa seuraavaan päivään ja ja ja... ehkä palelu laihduttaa?

Mikäli sade jatkuu yön yli, on kai mahdollista, että huomenaamuna maa on valkea. Toistaiseksi ulkoilman 4 plusastetta ei ole riittänyt muuttamaan sadetta edes rännäksi. Tänä talvena ei siis vielä ole Tokiossa lunta nähty.

Japanilaisia ei jälleen kerran viileys näytä haittaavan. Äsken hyisellä postireissulla ensimmäinen kadulla näkemäni tyttö viiletti minihameessa, polvisukissa, korkokengissä - ja PALJAIN REISIN! Itselläni oli yllä talvitakki, villahuivi, sormikkaat, karvakorvaläpät sekä Hokkaidoa varten ostamani erikoispopot, joilla pärjää -28 asteessa... Kyseiset kengät ovat muuten aivan mahtavat! Ne ovat niin lämpimät, etten voi kuvitellakaan meneväni minnekään ulos missään muissa kengissä. Mitä siitä, vaikka kengät ovatkin enemmän lumihankimallistoa kuin Omotesando-ostoskäyttöön suunnitellut, hyvin ne Omotesandossakin jalassa pysyvät! Oikeastaan tekisi mieli laittaa ne jalkaan näin sisälläkin...

No, ensi viikolla matkustan Suomeen talvilomalle. Odotan lämpimiä sisätiloja ja saunaa! Jos nuo Suomen ylläripakkaset yhä jylläävät, onkin edessä todellinen testi: suomalainen vai japanilainen talvi? Kummassa paleltaa oikeasti enemmän?

4 kommenttia:

Anu kirjoitti...

Huh, aika "raikkaalta" kuulostaa! Mutta samaa se on täälläkin suurimmalla osalla meidän kavereista. Itse ollaan onnekkaita (kiitos modernin asunnon), kun kämpän lämpö on pysytellyt 18-19 asteessa, joka on itse asiassa ihan passeli lämpötila eikä vielä kauhea ympäristörikos.

Mutta tuosta pukeutumisesta: vielä mä ne minarit aikuisilla ymmärrän, omapahan on asuvansa. Mutta viikonloppuna näin kaksi vauvaa ostoskeskuksessa pelkissä bodyissä, jalat paljaina! Ok, ulkona on varmaan vähän muutakin päällä, mutta ei siellä ostoskeskuksessakaan ihan niiiiin lämmin ole. Niin ja pipoja ei suotta ole lapsilla ikinä!

Anu kirjoitti...

Kirjoitushäiriö: asuvansa piti olla valintansa. Melkein sama, he.

Okusan kirjoitti...

Kyllä, noita lapsia näkee ihan koko ajan suomalaisesta näkökulmasta täysin puolipukeissa. Lapasia, pipoja, huiveja tuskin koskaan, ja todellakin, paljain varpain! Siis myös ulkona!! Ei ole kuin pari päivää, kun viimeksi näin naisen sylissä kadulla vauvan, jolla oli paljaat varpaat. (Tosi usein myös kannetaan vauvoja ulkona vaan sylissä, siis ilman mitään kantoreppua/liinaa.)

Japanilainen ystäväni sanoi äskettäin, että pienet lapset eivät tarvitse sormikkaita ja sukkia, koska heidän verenkiertonsa on niin tehokas. Ystäväni siskontytöt kirmaavat kotona kylmillä japanilaislattioilla kuulemma paljain varpain, koska heillä olisi muuten liian kuuma.

Itsestä tuntuisi, että tällä hetkellä paljain varpain oleminen olisi tyylipuhdasta masokismia! Mutta en voi asettua lapsen asemaan...

Fjordinna kirjoitti...

"Helpottavaa" lukea etta muuallakin pain maailmaa palellaan sisatiloissa. Mutta suomalaisella sisulla parjataan kevaan ja kesan lampoon.

Pitaisikohan itsekin hankkia sellainen sahkolammitteinen peitto...