Mökkijuhannus Japanissa

Myös Japanissa voi ihan helposti mökkeillä juhannuksena tai milloin vain, ei se ole mikään suomalaisten Suomi-etuoikeus. Itse asiassa Japanissa on paras mökkeillä juuri juhannuksena, sillä kesäkuun sadekausi saa ihmiset pysymään kaupungissa ja töissä ja anomaan lomaa vasta heinä-elokuulle. Etenkään suomalaista ei taas sadekausi haittaa, sillä japanilainen sadekausi tarkoittaa useimmiten sitä, että lämpöä on 30, eikä edes sada.

Meitä lähti vajaa 10 hengen porukka jussiksi mökille! Japanissa on useampiakin mökkivuokrausfirmoja, ja me vuokrasimme omamme täältä. Kohteena oli siis Fujin järvet ja niistä suurin, Kawakuchiko. Kyseiseen kylään pääsee helpoimmin ja nopeimmin Keion bussilla Shinjukun länsipuolelta: kyyti yhteen suuntaan maksoi 1700 jeniä ja kesti noin 1,5 tuntia. Itse Kawakuchikossa kulkuväline on lähinnä taksi, ellei tahdo vuokrata paikan päältä (tai jo suoraan Tokiosta) autoa. Taksi meidän valitsemallemme mökille maksoi 2000 jeniä per kyyti.

Mökki ei sijainnut järven rannalla, mutta se ei tunnelmaa haitannut. Metsän läheisyys ja huikea lintu+sirkka-konsertti toivat ihanaa luonnon tuntua. Mökki itsessään oli söpö.





Samassa pihapiirissä oli useita muitakin mökkejä, mutta vain yhdessä oli ensimmäisenä yönä väkeä ja toisena yönä koko mökkikylä oli aivan meidän omamme.

Olohuoneessa oli jännittävän näköinen reikä lattiassa. Vain talviaikana käytettävän "nuotiopaikan" toimintamekanismi jäi arvuuttelun varaan, mutta aika uniikilta savustusmasiinalta näytti.



Yläkerran toisessa makuuhuoneessa odottivat futonkasat siskonpetiläisiä. Kuuden hengen mökillemme mahtui mainiosti 9 henkeä, ja lisääkin olisi sopinut. Viikonloppu maksoi noin 8000 jeniä per henki 500 jenin grillausmaksun sekä kahden lisähenkilön maksun kanssa.



Pihalla oli tietysti juoma-automaatti! Ei kesämökkiäkään ilman juomautomaattia! Maatista sai jopa olutta! (Vai saakohan enää suomalaisten kyläilyn jälkeen...)



Grillipaikka oli viihtyisä ja kätevä. Talon puolesta saapuivat hiilet, kävyt, ruokailuvälineet, ritilät, pihdit sun muut, ja vieressä oli vesi- ja roskapistekin.



Ja kylläpä sitten grillattiinkin! Hartaasti ja moneen otteeseen, kuten juhannuksena asiaan kuuluu. Onnistuivatpa grillin teppan-levyllä myös banaani-kookosletut!



Kyytiboitsuksi kawakuchikolaista tummaa, hyvää olutta litran koristeellisessa pönikässä.



Mökiltä löytyi myös viihdykettä: "Älä pudota apinanpäätä" -peli! Omasta takaa mukana oli toki legendaarinen ja aina yhtä julma Kimble.



Seuraavana päivänä osa jengistä lähti polskimaan alueen onseneihin, joita riittääkin useita. Suurimmasta osasta onseneiden rotemburo-ulkoaltaista on kiva näkymä luontoon, metsään tai Kawakuchi-järvelle.

Kävely mökiltä järvelle ei ollut kovin paha - taksia ei siis ole pakko kaiken aikaa käyttää. Järven vuoret olivat usvapilvien peitossa.



Samoin oli alueen ykkösvetonaula, Fuji. Ujo vuori kurkki välillä pilvien raosta, välillä piiloutui kokonaan. Maisema oli joka tapauksessa hieno.



Järveltä pääsi huimaan köysiratakyytiin Tenjō-vuorelle, jolta näki varsin pitkälle. Rata kiisi yllättävän lujaa ja jyrkästi vuoren rinnettä ylös ja alas. Ylhäältä lähti muutamia vaellusreittejä pitemmällekin.






Viimeisenä aamuna kello 8, kotiin lähtiessä, Fuji viimein lakkasi arastelemasta ja astui esiin ihan kokonaan.



Muutama mökkiporukasta lähti vielä Fuji-Q Highlandiin hurjastelemaan eräisiin maan parhaisiin vuoristoratoihin ja kirkumaan kauhumielisairaaloihin.



Elmerit suosittelevat varauksetta mökkeilyä Kawaguchikossa! Luonto, rauha, grilliherkut, metsä ja ajoittainen sateen lempeä ropina toivat todellisen juhannustunteen. Vain tumma ja lämmin ilta, hyttysten vähäisyys, sirkkojen luja siritys ja futonien rullaus auki tatamin päälle muistuttivat, että Japanissa yhä ollaan.



Ja sitten kotimatkalle! Krooh!