Vapunaatto Yomiurilandissa

Kun Suomessa lähestyttiin vasta unessa vapunaattoa, olimme me jo Tokion lähistöllä olevassa Yomiuriland-huvipuistossa. Olenkin muistanut jo yli vuoden ajan muistuttaa Okua, että sinne on päästävä. No, nyt muistuttelu on ohi, kun tämäkin rasti tuli suoritettua.

Golden Weekiä edeltävä perjantai osoittautui hyväksi päiväksi vierailla huvitusten parissa. Torstai oli edesmenneen Showa-keisarin syntymäpäivä, eli kansallinen vapaapäivä. Ja perjantai oli työnantajani myöntämä vapaa, joten osa kansasta rehki vielä töissä ja loput olivat jo matkustaneet kohti kotiseutujaan. Puiston laitteisiin ei ollut käytännössä ollenkaan jonoja. Työkaverit sanoivat, että heidän käynneillään laitteisiin joutunut jonottamaan jopa yli tunnin.


Kuten yllä olevasta maailmanpyörästä otetusta kuvasta näkyy, jakautuu puisto melko isolle alueelle. Käveltävää siis riittää. Kuten kuvasta voi huomata, on alueella useampikin vuoristorata. Ne olivatkin syy koko retkelle.


Tärkeinpänä vetonaulana toimi luonnollisestikin paikan suurin ja kaunein laite, eli Bandit. Pituutta radalla on 1560 metriä, korkein kohta on 78 metriä ja huippunopeus 110 km/h. Rata ja vaunut ovat hyvin nykyaikaiset, joten vauhtia löytyy, mutta kaikki tapahtuu miellyttävän sulavasti. Okukin innostui Banditiin ja kertoi aivan aidosti nauttineensa kyydistä. Samaa ei voi sanoa kolmen vuoden takaisesta reissusta Fuji-Q Highland Parkiin, jossa Guinnesin ennätysten kirjassakin vieraillut Fujiyama taisi jättää vähän traumoja kolmen ja puolen minuutin ajelullaan...


Puinen White Canyon kiinnosti myös suuresti. Olihan se ihan makea, mutta silti ehkä aavistuksen pettymys. Kyyti oli hyvin kolkkoa (olihan se toki vanhasta radasta odotettavissakin, mutta nyt se oli vielä vähän kolkompaa) ja vaunu pikkuisen liian pieni. Vaikka jalat koitti asetella miten tahansa, kolhiutuivat polvet joka töyssyssä ja äkkimutkassa. Ja niitä riitti. Näin viikkoa myöhemmin päällimmäisenä muistona on valitettavasti tuo polvien hakkautuminen, joten laitetta kannattaa lähestyä ehkä pikkuisen pienemmillä ennakko-odotuksilla.



Nyt tuli käytyä myös ensimmäistä kertaa seisottavassa vuoristoradassa. Loop Coaster MOMOnGAssa tosiaankin seistään tukevasti pyöränpenkkiin puristettuna. Ja mennään seisten 360 asteen silmukan läpi. Ihan veikeä fiilishän se. Tosi simppeli ja turvalliselta tuntuva laite. Ei aiheuttanut kummempia tykytyksiä, mutta ei välttämättä erityisiä fiiliksiä kokeilla uudestaankaan.

Täällä jokaisesta huvipuistosta vaikuttaa löytyvän Lintsiltäkin tuttu Space Shot. Tosin eri nimisenä. Yomiurilandista laitteita löytyi kaksi: yksi ampuu istujat vauhdikkaasti ylös ja toinen tiputtaa istujat hetkellisellä vapaapudotuksella alas. Kummankin tornin korkeus on 60 metriä ja huippunopeus noin 58 km/h. Ihan ok. Lintsiin en osaa verrata, kun edellisestä käynnistä taitaa olla yli 10 vuotta.

Tarjolla olisi ollut myös alakuvassa näkyvä "benji-hyppy", mutta siinä en käynyt. Joku näytti olevan jo ylhäällä hyppyvalmiudessa, mutta päättikin ottaa valjaat pois ja tulla portaita alas. Ei siis ihan helppoa ainakaan jokaiselle.


Olin jostain syystä käsittänyt, että huvipuisto olisi aika kaukana, mutta sinne pääsikin Shinjukusta ihan näppärästi. Paikalle pääsee itse asiassa kahta eri linjaa, joten kokeilimme molemmat. Menimme puistoon Shinjukusta Odakyu-linjalla Yomiuri Land-Maen asemalle, josta pääsi n. viidessä minuutissa bussilla porteille. Paluun teimme köysiradalla, joka kuljetti meidät Keion Yomiuriland-asemalle. Kumpikin asema on pelkkä "local"-asema, johon nopeammat limited express -junat eivät pysähdy. Kannattaa siis vaihtaa junaa sopivasti nopeampaan tai hitaampaan, jotta matka taittuisi noin 30 minuutissa.