torstai 25. syyskuuta 2008

Japaniin asumaan 1... 2... 3 (1)

Haluatko töihin Japaniin? Se on helppoa. Hankit työpaikan, työluvan ja asunnon ja sitten vain nostat kytkintä. No, näin siis periaatteessa. Meidän kohdallamme aikaa kului maaliskuussa syntyneestä ideasta syyskuun loppuun asti, jolloin aloitin työt Tokiossa. Monta kertaa projektin aikana tuli olo, että tässä ei ole mitään järkeä ja miten tämä voi kestää näin kauan. Askel kerrallaan on hyvä asenne tässä projektissa, koska muuten tulee olo, että kaiken hoidettavan asian alle rusentuu.

Näin se käy:

1. Ihan ensimmäisenä pitää tehdä päätös Japaniin lähtemisestä. Kuten kohta tulette huomaamaan, niin tietyllä tavalla tässä hankkeessa joutuu laittamaan aika paljon peliin. Jos asiat eivät menekään hyvin (esim. työlupa jääkin saamatta), niin on hyvä olla jo mietittynä, kuinka seuraavassa kuussa talous turvataan.

2. Potentiaalisen työnantajan löytäminen oli aika hankalaa. Googlen, Monsterin ja LinkedInin avulla selailin avoimia Tokion työpaikkoja, mutta niistä ei kauhean paljoa jäänyt käteen. Pääasiassa avoimet paikat olivat sellaisia, että japanin kielen tasosertifikaatteja
pitää löytyä ja työluvan jo olla passin välissä. Ei kovin lupaava alku ainakaan.

Kuten aina, osoittautui sosiaalinen verkosto parhaaksi välineeksi. Työkaverini mainitsi, että hänen opiskelukaverinsa asuu Japanissa ja on töissä IT-alalla. Laitoinkin opiskelukaverille Japaniin postia ja sain monia hyviä vinkkejä työn löytämiseksi. Hänen työnantajansa ei ollut palkkaamassa ennen kesää, joten jatkoin etsimistä ja jäin odottelemaan ajan kulumista.

Muutamaa päivää myöhemmin eräs toinen työkaveri mainitsi paikasta, jonka ilmoituksen oli nähnyt Uratiessä. Kaivoin lehden esiin ja huomasin, että kyseisellä yrityksellä on toimisto Japanissa. Niinpä otin yhteyttä ja tiedustelin olisiko toimisto Tokiossa ja tehdäänkö siellä millään tavalla omaa osaamisaluettani sivuavia töitä. Vastaus molempiin oli myöntävä, joten tapasimme ensiksi Suomessa ja hyvän keskustelun päätteeksi sovimme, että he voivat suositella minua japanin toimistolle.

Olimme päättäneet jo liki vuotta aiemmin, että käymme taas Japanissa keväällä, joten työhaastattelun sopiminen Tokioon oli aika helppoa, koska olimme joka tapauksessa matkustamassa. Vaikka meillä oli kaksi viikkoa aikaa perillä, niin haastattelupäivien sovittaminen osoittautui aika vaikeaksi. Firman edustaja halusi kaksi haastattelua, joista vain ensimmäisen päivän saimme lyötyä lukkoon ennen matkaa, koska johtajilla oli hyvin tiukka aikataulu (kyllä, japanilaisessa yrityksessä myös toimitusjohtaja halusi tavata hakijan).

Ensimmäinen yhden henkilön tekemä haastattelu sujui oikein hyvin ja pääsimme keskustelussa molempien kannalta mieluiseen lopputulokseen. Päätimme haastattelun lounaaseen ja keskustelimme Pohjoismaista ja lomasuunnitelmistani Japanissa. Viikonloppuna ollessamme Sapporossa sain tekstiviestin, että johdon haastatteluun sopisi seuraavan viikon perjantai. Se oli hyvä päivä, koska olisimme silloin jo takaisin Tokiossa. Nyt minua haastetteli ensiksi firman talousjohtaja ja toinen pelkästään japania puhuva henkilö. Puolen tunnin jälkeen huoneeseen saapui toimitusjohtaja, jolloin kaikki ponkaisivat ylös tuoleista. Hän katsoi huolellisesti CV:ni läpi, esitti muutamia ystävällisiä kysymyksiä englanniksi, totesi minun olevan "good guy" ja poistui sihteerin jo odottaessa puhelimen kanssa ovella. Muut johtajat saattoivat minut hisseille, kumarreltiin ja sovittiin, että kuulen heistä ensi viikolla.

Seuraavalla viikolla sain sähköpostia, että yritys haluaa palkata minut mahdollisimman pian ja meidän täytyy aloittaa työluvan hankkiminen.

Sain sähköpostiini sopimusluonnostelman, joka minun tuli lukea ja hyväksyä. Sopimus oli kirjoitettu japaniksi, mutta suurelta osin myös englanniksi. Koska kanjien lukeminen ei ollut meidän taloudessa kovin hyvällä osaamistasolla, jouduin pyytämään apua japanin kielen opettajalta. Hän lukikin sopimuksen nopeasti läpi ja vahvisti, että kanjeilla kirjoitettu teksti vastaa englanniksi kirjoitettua. Hienoa, ainakaan minua ei oltu heti huijaamassa suolakaivokselle.

Taistelu jatkuu tästä seuraavassa postauksessa.

Ei kommentteja: