Aleshoppailulöytö

Firmat maksoivat kesäkuussa työläisilleen bonuksia, joten ei tarvinut olla kummoinen oraakkeli ennustaakseen, että heinäkuussa alkoivat kauppojen alennusmyynnit, joilla noita bonusrahoja pyritään ohjaamaan kassakoneisiin. Viime perjantaina palasimme osakalaisen Midorin keikalta Shibuya AX:sta kohti asemaa, kun kaverit päättivät poiketa katsomassa yhden liikkeen alennusmyyntitarjontaa. Lopputulos tietenkin oli, ettei kukaan muu, paitsi minä, ostanut mitään.

Vaan ei se mitään! 30 tai 40 prosentin alennuksessa killui nimittäin Adidas Originalsit Star Wars -tossut. Eikä suinkaan mitkä tahansa Star Wars -tossut, vaan ihan itsensä Darth Vaderin tossut!



Näin! Vielä kun noilla raaskisi kävellä ulkona. Varsinkaan kotiasemalla ei ole näkynyt ketään jynssäämässä askelmia puhtaaksi hammasharjalla, joten pohjista täytyi saada heti kuva talteen. Muistelisin nähneeni alkuvuodesta tämän SW-sarjan mainoksen. Ja samaan syssyyn muistelisin todenneeni, että kengät ovat varmasti turhan kalliit. Alkuperäiseen hintaansa nämä tossut olisivatkin suurella todennäköisyydellä jääneet hankkimatta.

Mitä tulee omaan Star Wars -fanitukseeni, ovat episodit 4-6 edelleen ihan älyttömän kovia seikkailuelokuvia. Ja episodit 1 ja 2 olivat niin surkeita, että sen trilogian parhaaksi kehuttu kolmas osa on edelleen katsomatta. Niin. Tiedän, että ilmestymisestä on aikaa ja aion sen ehkä katsoa vielä joskus. Sitä odotellessa tallaan menemään tossuillani tietämättä, kuinka Anakinista tuli Darth Vader.

Oppai Choko

Miestenpäivä, eli tuttuvallisemmin ystävänpäivä, oli ja meni. Okusan käsitteli japanilaisen valentine's dayn jo viime vuonna, joten ei enempiä siitä tällä kertaa. Tänä vuonna Oku antoi sellaisen lahjan, jossa yhdistyy ehdottomasti muutama Yan-sanin suosikkiasia:



Asia on rasia? No ei täysin! Kyseinen rasia sisältää oppai chokoa, eli tuttavallisemmin "tissisuklaata". Huh, katsotaanpa, mitä rasiaan kätkeytyy.



Rasiasta näyttää löytyvän piirretty tytön kuva. Ja nähtävästi edestä avattavat rintaliivit. Selevä. Tuskastuttavan pitkän hakasia vastaan käydyn taistelun jälkeen paljastui tällainen näkymä:



Yksittäispakattuja valkosuklaisia rintoja! Nam! Suklaa on aivan kohtuuttoman makeaa, mutta ei se mitään, kun makustellessaan ajattelee mitä imeskelee. Kyseessä on ehkä yksi parhaista lahjoista mitä miehelle voi ystävänpäivänä antaa. Totta kai esimerkiksi Nissan GT-R olisi myös otettu vastaan omalla postauksellaan, mutta tämä pääsee lahjana lähes samalle viivalle.

Oppaista tulikin mieleen viime vuonna ilmestynyt japanilainen elokuva Oppai barê, eli suomalaisittain vaikkapa "Rintalentopallo". Kyseessä on koulumaailmaan sijoittuva komedia, jossa teini-ikäisten poikien lentopallokerho saa valmentajakseen nuoren naisopettajan. Jo ensimmäisissä treeneissä käy selväksi, että pojat eivät osaa pelata lentopalloa sitten pätkääkään. Opettaja kuitenkin toivoo joukkueelle menestystä ja suostuukin heikkona hetkenä näyttämään rintansa pojille, jos he voittavat yhden ottelun. Arvatenkin tämä tuo motivaatiota harjoitteluun...

Kun Haruka Ayase voitti tämän kuun alussa tällä roolillaan parhaan naispääosan esittajän "Blue Ribbonin", en ollut aivan varma, mitä tämä kertoo japanilaisen elokuvan nykyisestä tasosta. Ihan hauska (ja kiltti) elokuva joka tapauksessa. Ja erityisen hyvää katsottavaa, jos haluaa harjoitella kuullun ymmärtämistä.

Loppuun vielä yksi herkullinen kuva tuohon alun rasiaan liittyen:

Tokion Kansainväliset Filmifestarit 2009 - tunnelmia

Ympyrä alkaa sulkeutua, tosin ei vielä millään muotoa pysyvästi. Kuitenkin, viime vuoden vasta-Japaniin-tulleet tuntemukset nousivat aika vahvasti pintaan, kun taas suuntauduin viikoksi asustamaan Roppongi Hillseille. TIFF, Tokyo International Film Festival oli jälleen vuorossa, ja jälleen minäkin siellä työtehtävissä pyörähtelemässä.

Saldo tänä vuonna oli: 21 elokuvaa, 5 pressikonferenssia, 1 seminaari, yhdet pressin privaattibileet, Avatar-elokuvan spesiaalishow, avajaiset sekä tietysti paljon yleistä häröilyä ja epämääräistä viinikyllästeistä ajantappoa elokuvien sun muiden välimaastossa.

TIFF jatkoi tänäkin vuonna ekologista, Coca-Colan ja Toyotan sponsoroimaa vihreää teemaansa vihreine mattoineen, joten tunnelma oli aika saman tyyppinen. Tosi paljon itse asiassa. Avajaiset olivat samanlaiset, ylipäänsä festarin koostumus entisenlainen ja alue näytti ihan samalta, kuin vuosi sitten. Muutoksista suurimmat taisivat liittyä lamaan, eli pressi ei enää saanut niin paljon ilmaisia asioita, isoja tähtiä oli vähemmän ja iltabileet oli siirretty pääkallopaikalta syrjäizakayaan.

Mutta, elokuvat tuntuivat paremmilta. Syynä saattoi olla toki sekin, että valikoin tänä vuonna nähtäväkseni vain 2 japanilaista elokuvaa... Eli ei perhedraamayliannostusta tänä vuonna! Näin elokuvia seuraavista maista: Japani, USA, Kolumbia, Taiwan, Ranska, Iran, Singapore, Kiina, U.K., Malesia, Bulgaria, Intia, Italia, Venäjä, Australia ja Singapore. Aika hyvä kattaus eri kulttuureja! Erityisen iloinen olin nähdessäni malesialaista, singaporelaista ja filippiiniläistä elokuvaa, koska ne ovat varsin harvinainen näky.

Mutta oli se kyllä varsin raskastakin hypätä kulttuurista toiseen, pahimmillaan neljä kertaa yhden päivän aikana, istua valtavasti ja tuijottaa valkokankaita. Ilman muuta myös ihanaa ja antoisaa leffafriikille, mutta ei todellakaan yksinomaan helppoa ja mukavaa!

Seuraavia tuosta joukosta voisin suositella:
* Ten Winters (Italia-Venäjä). Kaunis, kuulas tarina pojasta ja tytöstä, jotka eivät koskaan tapaa oikealla hetkellä. Kiintoisa kerronta, joka leikkautuu aina kymmeneen talveen ja jättää ihania aukkoja katsojalle täytettäväksi.
* Rabia (Kolumbia-Espanja). Guillermo del Toron tuottama, päähän jäävä elokuva oudosta miehestä, joka pakenee tappotuomiota vanhan, valtavan huvilan käyttämättömiin yläkerroksiin.
* A Single Man (USA). Colin Firthin ja Julianne Mooren leffa, kauhean kaunis, visuaalinen homoelokuva, Colin oli tosi hyvä, visuaalisuus hieman itsetarkoituksellista jo, mutta erittäin sopiva krapulafilmi!
* Talentime. Hauska malesialaiselokuva Talent-kisasta ja kulttuurieroista ja mykästä pojasta.
* Five Minutes of Heaven (U.K.). Rimiksen "Adam" loistavassa roolissa, plus Liam Neeson, kertomus murhaajasta ja uhrin veljestä, jotka kymmenien vuosien kuluttua tapaavat. Katolilais-protestanttiteemaa.
* Eastern Plays (Bulgaria). Sai tämän vuoden parhaan Competition-elokuvan palkinnon, eikä syyttä suotta. Eksistentialistista angstia, rappiota, rasismia, rakkautta, Bulgariaa.
* The Staten Island (USA). Tämän jälkeen tahdon ihan uusin silmin kyläilylle Staten Islandille! Ethan Hawke ja kumppanit hauskassa ja synkässä mobsterfilmissä. Hyvät musat.
* Road, Movie (Intia). Eriskummallinen seikkailu, jossa nuori mies lähtee ajamaan elokuvateatterivälinerekkaa läpi kuivan autiomaan ja ottaa kyytiin kulkijan jos toisenkin.
* Mary and Max (Australia). Suloinen ja hauska, mutta koskettava ja vakava animaatio kahdesta kirjekaveruksesta. Ihania yksityiskohtia, erinomaisesti tehty!

Muista kohokohdista kuvallisesti:

Avajaisissa oli taasen sama systeemi: ensin kutsuvieraat kulkivat vihreää mattoa pitkin, kunnes tulivat avajaislavalle poseeraamaan. Tässä Avatarin porukkaa, Sigourney Weaver, Zoe Zaldana, Sam Worthington ja tuottaja.




Tämä poika sai kovasti fanien huutelua osakseen, mutten muista, kuka hän on, enkä nähnyt hänen elokuvaansa (I Give My First Love to You, poika kuolemassa sairauteen, mutta tyttö rakastaa viimeiseen saakka, joo ei kiitos.).


Samoin nämä pojuset saivat takanani istuneet naiset huutamaan suorastaan epäinhimillisellä äänellä. Tai ainakin yksi pojista sai aikaan tuollaisen efektin. Avajaisiin pääsi myös varhain jonottaneita tavisfaneja tietty määrä, ja kiljujat olivat juuri heitä. Tämä poikaelokuva kertoi jostain juoksuporukasta, ja voin kuvitella, kuinka koskettava ja yhteishenkeen puhaltava se onkaan... :)

Minulle isohko asia oli nähdä lavalla Koyuki, tuo nainen vaaleassa mekossa. Olen niin paljon katsonut Koyukin tv-draamoja, ja hän on jotenkin niin ihana. Kimi wa Pettossa etenkin (ks. tv-draamapostaus).


Illan suurimpia tähtiä oli uusi pääministeri! Yukio Hatoyama. Hällä oli iso turvakaarti mukanaan. Jotain höpisi ekologiasta ja luonnon kunnioittamisen tärkeydestä, niinkuin kaikki muutkin. Fraaseja, fraaseja.


Pääministerin hypetys jatkui illan Avatar-erikoisillassa, jossa näytettiin filmistä pätkiä. Kokonaisuutta vielä viimeistellään. Itse olin vain pressiosuuden paikalla, ja huvitti, kun yleensä niin säntillisesti kuvausohjeita noudattavat japsikuvaajat pääministerin tullessa yhtäkkiä valtoimenaan hyppäsivät ylös kuvaamaan tuota kunnianarvoisaa kutsuvierasta.


Kuvasivat he Avatar-starbojakin.




Tässä porukka pohtii, että minne nyt pitää katsoa ja mitä tehdä, kun käsky kuului, että nyt katse videokameroihin päin hop.


Avajaisten ohella kiintoisaa oli myös kuunnella käsikirjoittaja-tuottaja Darren Starin tarinointia kirjallisesta luomisprosessista. Tunnin seminaarissa tyyppi höpisi hauskoja Beverly Hills 90210 / Melrose Place / Sinkkuelämää -akselilla sekä järkkäsi vieläpä dvd-palkintokisan kuulijoille. Harmi vaan, että kukaan ei tiennyt Sinkkuelämää-aiheisiin kysymyksiin vastausta, joten vasta jollain helpolla bonuskyssärillä dvd nimmareilla löysi voittajansa.

Japanilaiset taas tuttuun tapaansa kyselivät Darrenilta merkittäviä kysymyksiä, kuten: miksi Donna oli niin kauhean kiltti hahmo Beverly Hills 90210 -sarjassa?

Parhaan elokuvan valikoijatuomaristossa oli tänä vuonna muun muassa nämä heput:

Eli Babelin ohjaaja Alejandro sekä viime vuoden vastaavan kisan voittanut ohjaaja-näyttelijä Jerry. A. G. Iñárritu oli aika charmantti.


Fotaajat työssään.


Vuoden hätkähdys taas oli se, että The Cove-leffa pääsi kuin pääsikin filkkareille, vaikka se ensin oli saanut kieltävän päätöksen. Valtiovallan vaihtuessa lupa viime hetkillä heltisi, ja ohjaajakin saapui mukaan. Itse en elokuvaa ehtinyt näkemään, mutta kävin pressitilaisuudessa, joka oli järkätty Superdeluxeen (kiva baari/klubitila Ropparilla). The Covesta ja japsien reagoinnista delfiinipyynnin vastaiseen kohuelokuvaan lisää kollegan kirjoittamana täällä.


Eipä muuta, mukavat festarit ja paljon maailmoja pään sisällä kylässä TIFFin myötä. Sulatellaan, odotellaan ensi vuotta, otetaan Action! For earth.