Tokion lumipyryssä

Tänään lumipyry yllätti töistälähtijän. Viime päivinä päivälämpötilat ovat olleet kymmenen asteen yläpuolella, mutta niin vain tänä iltana lämpö putosi nollaan ja taivaalta alkoi sataa lunta. Viime vuonna talven ainoaa pientä lumisadetta sai odottaa peräti maaliskuulle asti, mutta näin uuden vuosikymmenen alkuun lumi halusi tulla jo 1. helmikuuta.


Sen verran on nyt maa ollut kylmänä, että tämän alkuillan kuvan jälkeen maahan on jo kertynyt kaikkialle kevyt lumikerros. Kameran kanssa en viitsinyt lähteä ikkunaa pidemmälle, joten nyt myöhemmin kuva vain naapurivajan katosta.


Illan aikana on tullut tehtyä täysin sama havainto kuin viime talvenakin kosteina iltoina: Ilmastointilaite ei toimi alkuunkaan. Kuivalla säällä sisällä on ihan lämpöistä ja sisäilman lämpötila on mukavat 20 astetta. Tänään ilmastointilaite on täysin hampaaton, eikä sisällä ole kuin juuri ja juuri 16 astetta. Äskenkin laite hyrähti käyntiin, piti hetken vaimeaa hurinaa ja sammui taas todettuaan voimattomuutensa. Kohta onkin siis aika kömpiä sähköpeiton alle.

Viime aikoina Elmereissä on ollut hyvin hiljaista, kun Oku kiirehtii menemään Suomessa ja minä olen koittanut olla työläinen ja koti-oku. Hiljaisuus tulee varmaankin jatkumaan kuun puoliväliin, mutta koitetaan sen jälkeen taas aktivoitua tässä osoitteessa.

edit: Ja täysin samaan aikaan Helsingissä Hesarin mukaan: "Helsingissä on ollut tähän vuodenaikaan viimeksi yhtä paljon lunta 1980-luvulla."

Kylmänpurkaus!

Tänään on tämän talven kylmin päivä Tokiossa. Monta viikkoa jatkunut tauoton auringonpaiste vaihtui sadepäiväksi, ja kotiolojen sietäminen romahti välittömästi. Mutta koska tänään ei ehdi kahvilaankaan lämmittelemään, on vain siedettävä.

Alakerrassa on viimeiset kolmisen viikkoa ollut pysyvästi 9-10 astetta, nyt raikkaat 8. Lämmittäessä äsken kokkailujen aikana lämpötila nousi sentään 15 asteeseen. Yläkerrassa on 14, kuten juuri tällä hetkellä, kun en ole puoleen tuntiin lämmittänyt. Päälläni on Uniqlon heattech-kerrasto, pitkät paksut sukat, villasukat, korkeavartiset ja paksupohjaiset tossut sekä kaksi villatakkia. Sylissä on huopa. Äsken lämäsin selkään vielä lämpölätkänkin, kun niitä viime talvelta vielä maanjäristysrepussa oli. Nyt selkä onkin ihanan lämmin, ja kiva tietää, että lämpöä jatkuu ainakin seuraavat 8 tuntia. Välillä annan toki lämmityksenkin puhaltaa, jolloin työpöydän äärelle saattaa laskeutua jopa 19 asteen lämpötila. Se tietenkin katoaa kolmessa minuutissa AC:n sulkemisen jälkeen.

Koska meillä on viime talvesta poiketen nyt sänky, olemme jemmanneet ohuen petarimme alle sähköpeiton. Siitä ei voisi öisin enää luopua millään. Vaikka huopa olisi lähes alhaisimmalla asetuksellaan, se tekee sängyn ihanan lämpimäksi pesäksi. Uutta peittoa emme saaneet aikaiseksi ostaa, mutta nukumme sellaisen peittoviritelmän alla, että yleensä on mukavan lämpöistä, joskus jopa hetkellisesti kuuma. Viime yönä kerrasto pääsi kyllä myös pyjaman alle.

Onhan tämä aika extremeä taas kerran. Yksi mahdollisuus olisi poistua koneen kanssa kahvilaan hommiin. Mutta lähistöltä ei ole löytynyt sopivaa kahvilaa, etenkään sellaista, jossa myös olisi netti, ja nyt työnpaljouden alla ei mitenkään ehdi muuten vain majailla muualla. Sateessa ei huvita lähteä kovin kauas hilautumaan.

Hyviä puoliakin jälleen on: uni tulee viileässä erittäin hyvin, ei haittaa, ellei jääkaapissa ole tarpeeksi tilaa, edellisen päivän ruokaa voi esimerkiksi mainiosti säilyttää hellalla kattilassa seuraavaan päivään ja ja ja... ehkä palelu laihduttaa?

Mikäli sade jatkuu yön yli, on kai mahdollista, että huomenaamuna maa on valkea. Toistaiseksi ulkoilman 4 plusastetta ei ole riittänyt muuttamaan sadetta edes rännäksi. Tänä talvena ei siis vielä ole Tokiossa lunta nähty.

Japanilaisia ei jälleen kerran viileys näytä haittaavan. Äsken hyisellä postireissulla ensimmäinen kadulla näkemäni tyttö viiletti minihameessa, polvisukissa, korkokengissä - ja PALJAIN REISIN! Itselläni oli yllä talvitakki, villahuivi, sormikkaat, karvakorvaläpät sekä Hokkaidoa varten ostamani erikoispopot, joilla pärjää -28 asteessa... Kyseiset kengät ovat muuten aivan mahtavat! Ne ovat niin lämpimät, etten voi kuvitellakaan meneväni minnekään ulos missään muissa kengissä. Mitä siitä, vaikka kengät ovatkin enemmän lumihankimallistoa kuin Omotesando-ostoskäyttöön suunnitellut, hyvin ne Omotesandossakin jalassa pysyvät! Oikeastaan tekisi mieli laittaa ne jalkaan näin sisälläkin...

No, ensi viikolla matkustan Suomeen talvilomalle. Odotan lämpimiä sisätiloja ja saunaa! Jos nuo Suomen ylläripakkaset yhä jylläävät, onkin edessä todellinen testi: suomalainen vai japanilainen talvi? Kummassa paleltaa oikeasti enemmän?

Ruokahöpinää muun muassa

Kuinka olenkaan ihastunut tuollaiseen paahtovanukkaaseen, tai mitä ikinä sitten onkaan! Joku kermaisa pudding, karamellikastiketta alinna. Muutoinkin japanilainen pudding, purin, on niin nannaa. Jos izakayassa on sellaista jälkkärinä, oku ottaa, aina ottaa!



Mietin tuossa äsken kaupan kassalla, että mitenhän ikinä ostokset jossakin Alepassa tai vastaavassa enää sujuvat. Eivät voi sujua. Täällä on jo ihan kaavoihinsa kangistunut kauppatoimissaan. Kummassakin lähistön isommassa supermarketissa toimitaan samoin. Otetaan mennessä ostoskori, jonka tahtoessaan voi laittaa työntökärryyn (jonka alaosaan mahtuu toinen kori tarvittaessa, isompia ostoskärryjä ei ole). Lapataan se täyteen kaikkea hyvää. Mennään kassalle. Asetetaan kori kassatiskille, ja myyjä siirtää ostokset viivakoodin kautta toiseen koriin, tarkkaan harkitussa järjestyksessä. Touhun katselu on joskus kuin palapelin kokoamisen katselua. Tekisi melkein itse mieli mukaan asettelemaan jogurttipurkki juuri tuonne koloon tofun viereen.

Toisinaan ostoskoripalapelin suorittaa toinen myyjä, ja toinen iskee tavarat kassaan ja pyytää rahat. Ja ellei ole tarkkana, saattaa koriin livahtaa myös muovilusikka tai syömäpuikot jogurtteja ja makeja varten. Blogissamme on kenties jo mainittukin joskus, että kyseisiä muovilusikoita meillä on ainakin 100, koska alussa ei millään muistanut kieltäytyä ajoissa. No, koriin lykätään myös (aina liian monta) pari muovipussia, ja sitten pääsee tämä uuden korin kanssa pakkaustason ääreen kaupan seinustalle. Siinä sullotaan itse tavarat kasseihin, vieressä toki märkä pyyhe sormia varten eli sitä varten, ellei pussin suu aukea helposti. Pakkauspisteellä on yleensä myös vedenkeitin ja mikro, jos tahtoo alkaa heti syömäpuuhiin, kuten esimerkiksi laskea nuudelikuppiinsa kuuman veden.

Pienemmissä kaupoissa kuten konbineissa myyjät pakkaavat ostokset pusseihin saman tien ihan itse, ja vielä isommissa kaupoissa taas on yleensä pakkauspuuhiin erikoistunut henkilö erikseen. Joskus kassalla on vielä kolmaskin tyyppi, joka häärää muuten vain.

Esimerkiksi tässä taannoin Ikeassa olin ihan hämilläni, kun seisoin yhtäkkiä kassaliukuhihnan toisessa päässä hihna täynnä ostoksiani. Siinä vain lojuivat, siitä piti alkaa noukkia kassiin, joka vielä itse oli pitänyt muistaa napata mukaan ja vieläpä maksaa kassista rahaa! Huh huh - liikaa skandinaavista vapautta & vaivannäköä! Ja ylipäänsä - liukuhihna! Mikä se on?

--

Ruokaostoksista kaiken kaikkiaan, että Elmereiden alkuaikoina tein päivityksen kaikesta kummallisesta, mihin kaupoissa on saanut törmätä. No, kaikkeen siihen törmää yhä, eikä minkään merkitys ole vieläkään sen kummemmin valjennut. Japanilaiset antimet, joihin olen erityisen höyrähtänyt, ovat: se pudding, tuore ananas purkissa, japanilainen kurpitsa (valmiiksi keitettynä), reikäjuures eli renkon eli lotus root (no se sentään on selvinnyt, että mikä se on) valmiiksi keitettynä seesaminsiementen kanssa, kausittaishedelmät eli tällä hetkellä mandariinit ja syksymmällä taivaallinen nashi (omena-päärynä) ja kohta mansikat, kylmä vihreä tee, genmaicha-tee kuumana, maustamaton jogurtti, sobasämpylä (sobanuudeleita sämpylän sisällä), kaikki tofu ja silloin tälläin, sopivin väliajoin makit, inarit ja perunasalaatti.



--

Viime perjantaina Suomen suurlähetystö järkkäsi oivalliset itsenäisyyspäivän juhlat, joissa finskit herkutkin taas muistuivat mieleen. Oli porkkanalaatikkoa ja lanttulaatikkoa, rosollia ja karjalanpiirakoita munavoilla, ruisleipää ja smetanaa. Toki myös kinkkua ja kalaa. Sekä viinejä, viskejä ja vodkia. Kerrassaan runsasantimelliset juhlat, kiitos vain kaikille asianosaisille! Ja jotta herkuttelu ei tähän jäisi, ensi lauantainakin suomimieliä hemmotellaan isohkojen pikkujoulujen merkeissä. Ei täällä siis lanttulootaa ehdi ikävöimään, vaikkei kotiuunia omistakaan! Joulutortut lienevät nyt ainoa jouluinen laji, jota maistamaan ei ole päässyt. Pipariakin on kodin joka nurkka täynnä, ei kylläkään itse leivottua.

--

Koleus on vallannut Tokion. Päivisin auringossa on yhä lämmin, mutta iltaisin ei suinkaan. Tuuli on toisinaan julma, ja kesätakki vaihtui suoralta kädeltä talvitakkiin ilman välivaiheita. Alakerrassa on pysyvästi 13 astetta, yläkerta sentään sinnittelee 16-18 asteessa. Varatoimenpiteet on otettu käyttöön, hokkairoja ei sentäs vielä.

--

Bling bling on myös vallannut Tokion. Jokainen kaupunginosa panee parastaan talven valotaideteoksineen. Kävelimme eilen Shinjukun Southern Terracen valomaailmassa, jonka valkoisten puiden siimeksessä lähestulkoon sokeuduimme. Toinen vallitseva väri oli sininen. Missä punainen ja vihreä, joulun värit? No, varmaankin maissa, joissa joulua todellisesti vietetään. Nämähän ovat vain talvi-seasonin illuminaatiota. Täällä aika hieno kuva.

Loppupäässä aluetta oli kotamainen valohässäkkä, kai se kuusi oli olevinaan, jolle jonotettiin kymmenien henkien voimin. "Kuusen" sisällä pääsi painamaan nappulaa, jolloin jokainen painaja sai puun syttymään satunnaiseen väriin. Vau? Tai saattoi touhulla olla jokin muukin funktio, jota emme hoksanneet. Seurasimme pariskuntaa, joka antoi sylimäyräkoiransa painaa tassullaan nappulaa. Koiralla oli ihan taatusti päällään joku söpö mekko.

Tokiolaiset!! :)

Tokion talvi on takana

Talvi alkaa olla lopullisesti taittunut taa - toivon mukaan! Viimeisen viikon on pidellyt säitä, suorastaan kesää. Joka päivä aurinkoa ja yli 20 astetta! Kuinka ihanaa olikaan riisua sukat (ja tuntea kokolattiamatto jalkojen alla...)! Erityisen ihanaa on ollut nukkua ilman sukkia, ja ilman pyjamaa!! Ulkona voi olla hameessa, lyhyissä hihoissa, tuuli on lempeän lämmin. No, nyt säätiedotus lupaa pilvisempää ja sateisempaa viikkoa, mutta eivätköhän paleluyöt ole jo ohi.

Kulunut talvi oli erilainen kuin mikään koettu koskaan. Ei se nyt mahdoton ollut, mutta en kyllä ikinä ole minään talvena missään palellut niin paljon. Vaan eipä suomalainen sisuton ole - kylläpä toinenkin talvi menisi, jos on mentävä!

Pieni kooste koetusta:

Tokion talvessa hyvää oli:

• Iho ei kuivunut kovin paljon.
  
• Pakkasta ei ollut kertaakaan (tai ehkä joskus öisin pari astetta, ja tuulen viimassa).
  
• Kaikki julkiset tilat olivat tosi lämpimiä.
  
• Michelin-toppatakit ja tupsupipot olivat (lämmintä) muotia.
  
• Mikrosortsimuodille sai nauraa: samat reidet kesät talvet!
  
• Torakat ja muut öttiäiset talvehtivat jossakin piiloissaan.
  
• Unen sai viileässä hyvin.
  
• Vähäisemmän kosteuden vuoksi sisäilma oli aika ok, jopa suihkun jälkeen.
  
• Alkutalven oli todella aurinkoista, viikkoja putkeen.
  
• Ruoka säilyi hyvin, kun koko asunto oli jääkaappi! Juomat olivat helmeilevän raikkaita huoneenlämpöisinäkin.
  
• Pyykit kuivuivat hyvin, kun ilma oli kuivahko.
  
• Talvi kesti käytännössä vain 3kk (joulu, tammi & helmi).

Ikävää oli:

• Sisällä kodissa oli todella, todella kylmä (aamuisin ja iltaisin 10 astetta, päivisin 15).
  
• Sähkölasku oli suurempi lämmityskulujen vuoksi.
  
• Aina piti käyttää sukkia, tuplana tai triplana.
  
• Piti nukkua muumioituneena futonilleen tulpapyjamassa – ai mikä parisuhde?
  
• Ulkona oli ylipukeutunut ja etenkin Yamanote-junassa paistui.
  
• Tuntui oudolta olla suunnilleen ainoa hanskoja käyttävä.
  
• Keittiössä oleminen oli suorastaan tuskallista, sormet kohmeessa.
  
• Lopputalvesta satoi reippaasti. Välillä vaakasuoraan.
  
• Huoneenlämpöinen punaviini oli liian kylmää!

Jos vietät talven Tokiossa, muista:

• Ilmastointilaitteella lämmittäminen ei varastoi lämpöä tilaan lainkaan, joten lämmin on vain silloin, kun laite on päällä. Ainakin, jos kyseessä on meidän asuntomme kaltainen paperiseinäkoti, jossa lähes jokainen seinä on ulkoseinä. Kerrostalossa voi olla toisin. Laitteen käyttö usein voi tuplata kuukausittaisen sähkölaskun, tai jopa triplata, jos laitetta käyttää läpi yön. Meidän taloudessamme sähkölasku nousi pahimmillaankin vain noin 3000 jeniä kuussa (24 euroa) mutta olemmekin kylmää kestäviä sissejä. Normaali sähkölaskumme on noin 40 euroa (5000 jeniä) kuussa. Kuulimme muutamalta tutulta, että kylmimmillä kausilla heidän laskunsa lähenteli 17 000:tta jeniä!
  
• Halvempi vaihtoehto yölämmölle ovat lisäpeitto, flanellipyjama (tai kaksi) ja villasukat (tai kahdet) :) Sähköhuopa eristää lämpöä aika mukavasti ja on laskun kannalta suhteellisen edullinen käyttää (pahimpina öinä).
  
• Erilliset sähköpatterit tms. saattavat suurentaa sähkölaskua runsaastikin. Samoin tietysti lattialämmitys ja sen sellaiset (kuuma wc-pönttö!), jos omistaa moisia ylellisyyksiä.
  
• Kaasu- tai kerosiinilämmitin kannattaa ottaa harkintaan, jos asunto on tosi kylmä. Niissä vehkeissä on omat vaivansa, mutta ne ovat halvempia käyttää kuin sähköllä toimivat vempeleet.
  
• Hokkairoja eli lämpölätkiä ei voi kertakäyttöisinä suositella, mutta toki pari pakettia sellaisia pahimpien viileyksien varalle tulee ainakin halvaksi. Ekologiselta kannalta kannattaa etsiä kesto-hokkairoja.
  
• On hyvä hankkia paksut verhot ja pitää niitä ikkunoiden edessä aina iltaisin. Meillä on paksua babmua olevat verhot, jotka pitivät vetoa aika hyvin. Ikkunathan ovat siis yksinkertaiset...
  
• Kahviloissa voi viettää mukavasti lämmintä aikaa!
  
• Yamanotessa voi kiertää lämpöistä reittiä romaania lueskellen, vaikka pari tunnin kiekkaa ympäri! Kustantaa vain noin euron.
  
• Jos viettää paljon aikaa kotona, työpöytä kannattaa sijoittaa auringon puoleiselle nurkalle asuntoa. Aurinko oli tänäkin talvena todella iso apu!
  
• Sisätossut ovat pakolliset ja eristävät hyvin kylmällä lattialla. Sähköinen lämpömatto jalkojen alla auttoi myös, vaikkei se edes olisi ollut päällä.
  
• Jos tahdot olla erittäin japanilainen, hanki kotatsu, lämmittimen sisältävä matala pöytä. Ei kuluta pahasti sähköä, kuulemma.
  
• Käy kylpemässä - mieluiten kylpylässä, ettei tarvitse itse kuluttaa vettä vain yhteen käyttökertaan!
  
• Ja muista jumpan ja muun luonnollisen, lämpöä aiheuttavan liikunnan merkitys!
  

Normaali päivitys

Saimme hyvän kysymyksen: "Onko siellä oikeasti yhtään mitään "normaalia" asiaa?"

Tätä onkin kiintoisaa pohtia. Siis KAIKKI täällä olevat asiathan ovat "normaaleja" japanilaisille, tietysti, ja suomalaisia normaaliuskäsitteitä on ihan hyvä toisinaan puistella. Tähän aihepiiriin saattaisi liittyä myös kysymys "Onko Japanissa yhtään mitään loogista?", koska toisinaan tuntuu, että ei, kerta kaikkiaan ei ole. Ja koska loogisuus on länsimaita hallitseva, "normaali" määre, täytyy kai tulla tulokseen, että Japanissa ei oikeasti ole yhtään mitään "normaalia" asiaa.

Mutta yritimme kuitenkin parhaamme. Tässä lista asioista, jotka Japanissa ovat "normaaleja", ainakin teoriassa. Käytännön toteutus löytyy sulkujen sisältä.

* Hanasta tulee juotavaa vettä. (Mikä on hieno seikka, kun Aasiassa kuitenkin asutaan. Vesi tosin maistuu ja haisee vahvasti kloorille.)
* Laskuja tulee ja ne pitää maksaa. (Jos osaa.)
* Peti pitää sijata ja lattiat imuroida. (Lue: on pakko. Koska peti ei mahdu päiväksi lattialle ja nukaton nukkuminen onnistuu ainoastaan, mikäli imuroi JOKA päivä.)
* Liikkuminen tapahtuu junilla/metroilla/autoilla/busseilla/pyörällä/jaloilla ja aineensiirtimiä käytetään harvemmin. (Ja jos junassa/metrossa/bussissa käyttää korvakuulokkeita, sulkee silmänsä ja unohtaa olevansa puserruksissa kuin purkkikala, voi miltei kuvitella matkustavansa normaalisti. Paitsi että liikkuminen tapahtuu vasemmanpuolisesti eli ihan epänormaalisti.)

* Sähkö on sinistä ja sattuu. (Mutta sitä ei juuri tarvitse, koska kaasu skulaa. Ja sähkö sattuu siksi, koska se maksaa niin paljon.)
* Kengännauhat sidotaan itse. (Tämä on ehkä normaalein asia.)
* Sukat laitetaan jalkaan yksi kerrallaan. (Ja mielellään kolmet päällekkäin, että tarkenee, ja johonkin väliin voi sijoittaa varpaidenlämmityslätkän.)
* Roskat on vietävä ulos. (Mutta oikeassa pussissa, oikeana päivänä, oikein taiteltuna ja paketoituna kauniisti kuin syntymäpäivälahja - ettei mummo suutu.)
* Pankissa ei ole kiva asioida. (Mutta siellä joutuu, mikä ei ole normaalia.)
* Töitä täytyy tehdä. (Yan-san: Liikaa ja epäloogisin menetelmin. Oku: Jos on lämpölätkä ja sähköhuopa, koska kotityöläinen ei muuten tarkene.)
* Ikkunoissa on verhot. (Joita ei tarvitsisi, sillä ikkunat ovat savulasia eli niistä ei joka tapauksessa näy läpi.)
* Ihmiset yskivät. (Etenkin vanhat miehet. Mutta niistää ei saa, koska se on jotenkin säädytöntä. Niiskuttaa saa. Ryystää pitää.)
* Elokuvissa voi käydä. (Jos löytää elokuvan, jota ei ole dubattu ja on halukas pulittamaan siitä 15 euroa.)
* Kampaajalla voi käydä. (Jos tahtoo ohentaa hiuksensa piloille. No voi käydä erittäin miellyttävästikin, hieronnan ja hemmottelun kera.)
* Talvella on kylmä. (Ulkona, sisällä, vessassa, suihkussa, sängyssä.)
* Jogurtit on aika hyviä. (Mehut, maito ja leivät varsin pahoja.)
* Maito on pääasiassa valkoista. (Se voi myös olla vaaleanpunaista, keltaista tai ruskeaa, mutta edelleen varsin pahaa.)
* Kaupoissa on hedelmiä. (Joita ei tunnista.)
* Ihmiset ajattelevat. (Ensin tunteella, sitten järjellä.)
* Ihmiset ovat tyhmiä ja viisaita. (Mutta kumpi on kumpi?)
* Täällä on lapsia. (Mutta kuulemma liian vähän. Ja monet on ihmeellisen isopäisiä ja paljain jaloin pakkasella.)
* Täällä juodaan. Alkoholiakin. Etenkin alkoholia. (Jota ei edes lasketa huumeeksi. Sekös vasta onkin normaalia!)
* Täällä syödään. (Paljon, aina ja lihaa.)
* Täällä toimitetaan muitakin ihmisten perustarpeita. (Paitsi avioliitossa.) (Siksi niitä lapsia on liian vähän.) (Niitähän on Suomessakin kuulemma liian vähän.) (Eli täällähän on ihan normaalia!)

Älä osta yhtä, osta kymmenen!

Tää oli pakko blogaa. Luin juuri kuinka kombinit eli Japanin Alepat/Siwat eli 7-Elevenit, Lawsonit ja Family Martit ovat nyt ottaneet pakkausasioissa uuden, ekologisen suunnan. Täällähän aina lykätään ostos salamannopeasti muovipussiin, vaikka ostaisi vain yhden purkan. Nyt nämä kaupat kampanjoivat luontoystävällisellä (?) teemalla, mutta ehei, se ei ole se, että muovipussien käyttöä vähennettäisiin. Se on: "Jos muovikassiisi tuntuu jäävän tyhjää tilaa, osta meiltä lisää tuotteita!" MITÄ HITTOA!?! Ainoastaan japanilainen "logiikka" toimii näin.

Tajusimme eilen sen asian, että pyykinpesukoneemme ei lämmitä vettä. Näin on suurimmassa osassa japanilaisia pesukoneita, mutta eipä ole vaan tullut mieleen tarkistaa, että kulkeutuuko pesukoneeseen kaasuletkua. No ei kulkeudu. Ihmekös tuo siis, että pyykki tuntuu tulevan koneesta ulos likaisempana kuin mitä oli sisään mennessä. Onneksi olemassa on jotakin erityisesti talviajan pyykille sopivaa tehopesuainetta! Joka pesee jäisessäkin vedessä pyykin puhtaaksi. Sen kun näkis. Toistaiseksi yksikään pyykki ei ole ollut puhdas suomalaisella mittakaavalla.

Elämänlaatumme on tosin huomattavasti parantunut kun ostimme vaaleat (vaaleanpunaiset!) lakanat. Joiden pakkauksessa oli vieläpä pölypunkin kuva. Eli pölypunkkilakanamme ovat paljon miellyttävämmät psykologisesti, koska niissä ei näy se tuhoton nukka, mitä kaikkialta (erityisesti sähköhuovasta) leviää ja joka mustiin lakanoihimme tarttui kuin kissankarva. Turha kai mainita, että pestyämme mustat lakanat vieraskäyttöön, ne tulivat koneesta ulos ihan yhtä nukkaisina ja karvaisina kuin ennen pesuakin. Että tervetuloa vieraaksi vaan!

Nyt alkoi ainakin neljän pilvisen päivän putki, mikä on kivuliasta. Kukkarolle, jos lämmittää koko ajan, kropalle, ellei lämmitä. Kaikki keinot ovat käytössä. Triplavillasukat ja tuplapyjama ovat joka tapauksessa aina käytössä, mutta nyt lisänä on liikunta. Pystyin menemään vessaan, kun hypin haarahyppyä muutaman minuutin. Pystyin menemään keittiöön lämmittämään ruokaa, kun ensin ravasin portaat edes takaisin kuusi kertaa. Töiden teossa auttaa se, että laittaa menevää musaa taustalle ja vähän niinku joraa koko ajan.

No, huomenna lähden etsimään kaupasta lämpölätkiä. Ne lätkäistään teippikiinnityksellä alusvaatteisiin ja sitten jollain termokemiallisen hämärällä tavalla ne alkavat lämmetä reagoidessaan ilman kanssa. Ja pysyvät lämpiminä kai aika kauan. Halpaa, outoa - ja ah, niin kertakäyttöistä! Aion ostaa niitä koko muovipussin täydeltä!

Hanskat naulaan

Muistan jo vuosia sitten Helsingissä hämmästelleeni nähdessäni japanilaisia turisteja, että miksi heillä ei ole hanskoja kädessä, vaikka on pakkasta. Kerrankin olin valokuvaamassa Seurasaaressa ja siellä japanilaiset hieroivat käsiä yhteen ja irvistelivät, kun kylmä selvästikin sattui käsiin. Kysyin asiaa Suomessa japanilaiselta työkaverilta, mutta hän sanoi, että kyllä ihmiset käyttävät hansikkaita.

Tänä aamuna ulkolämpötila oli lähellä nollaa (ja sisälämpötila varmaan samaa luokkaa). Tullessani ulos sormet olivat jo valmiiksi kohmeessa ja sitten vielä lisää, kun näpläsin pihalla hetken mp3-soittimen kanssa. Kun sain lopulta sormikkaat käteen, niin hämmästelyni palautui mieleen. Niinpä päätin laskea monellako ihmisellä on hansikkaat kädessä matkalla asemalle.

Isommista ihmisryppäistä en saanut jokaista käsiparia katsottua, mutta laskettuja ihmisiä oli 76 ja vain 21:llä oli hanskat. Todellakin, omat kädet olivat jäätyä jo alle minuutin ulkoilun jälkeen ja 72% ihmisistä kulki kädet paljaina. Eikä pelkästään kävellyt, vaan näistä noin viisi ajoi avokäsin pyörällä ja yksi jopa moottoripyörää.

Ehkä osa japanilaisista ei vielä tunne kylmää tuollaisessa lämpötilassa. Toisaalta esim. työkaverit hokevat aina "samuiiiii" (kylmää), kun mennään lounaalle, ja minusta ei yleensä silloin edes tunnu erityisen kylmältä. Joka tapauksessa, tänä aamuna vastaan tulleista ihmisistä melko suuri osa kulki kasvot peruslukemilla, mutta sitten oli näitä, jotka olivat vetäneet hihat käsien päälle, hieroivat kävellessään käsiä yhteen tai vaihtoivat pienen hetken välein laukun toiseen käteen, jotta saavat käden taskuun. Tulipa vastaan joku avonaiseen kauluspaitaan ja t-paitaan sonnustautunutkin, joka hytisi niin, että koko tyyppi tärisi. Onneksi en sentään nähnyt kouluun meneviä lapsia shortseissa. Toisin kuin joulukuussa. Yhdet paljaat reidet tallasivat vastaan, mutta se on sitä individualistista massamuotia ja kärsimys kaunistaa.

Onhan tämä toki aivan erilaista kuin Suomessa. Täällä pärjää halutessaan ympäri vuoden ilman pipoa, hansikkaita ja jopa toppatakkia. Toisin kuin Suomessa ne ovat välttämättömyys (nyt joku helsinkiläinen pissis voisi väittää muuta, mutta en hyväksy). Ei täälläkään mukavaa olisi ilman noita varusteita ja kylmä (l. viileä) kausi on aika pitkä. Eli kunnon asusteet tekevät oleskelun huomattavasti miellyttävämmäksi. Onneksi japanilaiset ovat kekseliäitä:



Tällaiset skooterikintaat ovat aika uskomaton keksintö. Sen sijaan, että ratkaistaan ongelma (käsien paleleminen) käyttämällä hanskoja, tehdäänkin tuollaiset laitteeseen kiinteästi rakennetut kädenlämmittimet. Nyt voi siis varmaan odotella näkevänsä tikapuukintaita, ovenkahvakintaita, viemärinkansikintaita ja vaikka palautuspullokorikintaita. Vastaavat olen nähnyt monissa jakelumopoissa ja polkupyörissä. Jakelutehtävissä noiden kätevyyden voi ymmärtääkin, kun pitää näprätä papereiden tai laitteiden kanssa. Silloin ohuetkin hanskat voivat olla tiellä. Jos itse saan valita, että laitanko käteen sisällä kuivassa (ja joskus jopa lämpimässä) olleet sormikkaat vai ujutanko käteni tuollaisiin ulkona kylmässä ja kosteassa olleisiin loukkuihin, niin en joudu edes miettimään vaihtoehtoa.

Kylmyystaistelua

Vaikka tänään Tokio kylpi taas auringossa ja yläkertamme myös, ihanasti lämmeten, on syksy nyt toden teolla saapunut. Viime viikonlopusta saakka olemme saaneet kohdata sen totuuden, että sisällä on Oikeasti Kylmä. Ainakin tällaisessa vanhassa ja ohuesti kokoon kyhätyssä rakennelmassa.

Meillä ei ole vielä sisälämpömittaria, joten nyt ei pääse kertomaan mitään hrrrror-lukemia, mutta sanotaanko, että jos ulkona on 13 astetta lämpöä, ei sisätiloissa ihan kauhean paljon paranneta. Eikä parannuta, kuumehan se iski heti! Sitä on okusan kotosalla potenut nyt muutaman päivän, koleassa kotosalla.

Joten kuten tarkenee, jos pukee ylle pari villapaitaa, parit villasukat, nakkaa huovan syliin ja kädet teemukin ympärille. Välillä koko huonekin, no ei nyt sentään, osa siitä, lämpenee, jos raaskii huudattaa ilmastointilaitetta. Sen käyttö vain maksaa jonkun verran (vaikkakin ilmeisesti vähemmän kuin millaisia kauhukertomuksia olemme palelevien länkkäreiden sähkölaskuista lukeneet), ja pitäähän se ärsyttävää ääntä.

Mutta muihinkin vastatoimiin voi ryhtyä. Tällä viikolla kotimme rikastui näillä:


Tässä on Pluto päässyt köllöttelemään sähköisen lämpöhuovan alle. Huovassa kulkee sellaisia pieniä, lämpeneviä johtoja (tms.), ja lämpötilaa voi säädellä kaukosäätimellä. Parhaiten huopa tuntuu toimivan, kun sen alla todella on. Ollessaan ihan itsekseen vailla ihmistä (tai eläintä) huopa ei tunnu erityisen lämpimältä. Sen huono puoli on valtava nukan määrä.


Ja sitten, tadaa, sähköinen lämpömatto! Kätevä konetyöläiselle pöydän ja jalkojen alle. Kuvassa myös musta lammas -lammastossut, tosin matto lämmittää parhaiten, jos on ihan sukkasilleen vain.


Ja tässä todellinen kaunokainen, the Columbian Heater... Hehkuu ja haisee. Lämmittää ihan pienen alueen verran eli pitää kohdistaa suoraan ja lähietäisyydeltä, jos tahtoo hyötyä vehkeestä millään tavalla.


Näistäkin on iloa, tai siis ilman ei voi olla, ikinä. Okusanin tossut.


Lämmittävät nämäkin, mielen ainakin. Kynttilöitä. (ja Hello Kitty)

Ja ellei tämäkään riitä, niin vielä yksi ylimääräinen ystävällisten kaverieläinten huopa, ihan ilman sähköä, mutta kauniilla ajatuksella.

Ilmastointilaitteesta ei ole kuvaa, koska se on niin saakelin ruma ja kai nyt kaikki tietää, miltä se näyttää. Rumalta.

Sakepullo myös jäi kuvaamatta, mutta sen arvoa lämmitysbisneksissä ei suinkaan kannata aliarvioida!

Ja tätähän meillä ei ainakaan vielä ole, mutta ilmeisesti ällistyttävän monella japanilaisella on:

Eli kyseessä on kotatsu, tuo mainio japanilainen keksintö, pöytä, jonka pohjassa on lämmitystsydeemi, jonka päällä futon, jonka päällä pöytälevy. Pöydän äären sitten vain ja alaruumis lämpöisäksi. Japanilainen tuttuni Noriko kertoi, ettei ole oman kotatsunsa alta hetkeen poistunutkaan. Oma kotatsu olisi mukava asia, mutta aika kalliita keksintöjä ovat. Joten toistaiseksi pärjäilemme kotatsutta.

Tuolla on joku hauska kotatsueläinkin. Kawaii!