Kusatsun Onsen-seikkailujen jälkeen aurinko alkoi jo laskea. Taivas oli pilvistynyt, ja kun kipusimme autolla kukkuloiden rinnettä pitkin, vastaan leijaili sumu.Tässä on jokin laskettelukeskus, jonne talvella voisi vaikka palata!
Matkalla kohtasimme Tämän Yksinäisen Parkkipaikkaeläimen. Sen nimi unohtui aika pian päästä, mutta se oli jotakin sen tyylistä kuin kamasika... Tervehdys siis, Kamasika! Toivottavasti asfaltti on syötävän hyvää.
Päästyämme kukkulan laelle näköalapaikalle sumua oli kaikkialla, ja saimme astua suoraan satuun. Maisemat olivat huikaisevat, taianomaiset. Sumua tuli ja meni niin, että välillä kaikki oli pelkkää valkoista, välillä taas sumupeite paljasti takaansa lammen ja toisenkin, portaita, puita ja kukkia.Ilma oli raikas, ja tunnelma tilanteessa hyvin harras. Emme kukaan juuri puhuneet mitään, joten eipä sotketa selityksellä enempää tätäkään hetkeä. Ruska oli jo vallannut korkeimmat kohdat eli tervetuloa syyssatuun:
Maisemien rauhoittamina ajoimme utuisia kiemurateitä alas vuorilta ja jälleen kohti Tokiota. Kolmen tunnin kuluttua taival oli ohi ja reissupäivä samaten.
Oli hyvä päästä hetkeksi pois kaupungista näkemään todellista Japania ja erilaista elämää betoniyhteisöjen ulkopuolella. Gunman reissu sytytti reissuhalun toden teolla, eikä porukassa matkaaminen ole edes liian kallista, joten uutta ruskaretkeä vain suunnittelemaan!
Gunman reissu eteni, ja ajelimme halki riisipeltojen ja metsäisten vuorimaisemien. Peltojen keltaisuus hiveli silmää! Oli vieläpä oikein kaunis päivä.
Kovasti siellä satoa niputettiin.
Piipahdimme hauskaan hedelmä- ja karkkipuotiin. Kaupan oli myös hunajaa, sobanuudeleita, hilloja, sokeria, jauhoja, pähkinöitä, siemeniä...
Myymälän takapihalla kasvoi viehättävä omenapuutarha. Noin isoja omppuja ei Suomen puissa pahemmin roikukaan!
Sitten saavuimme kylään nimeltä Kusatsu. Kyseessä on suosittu Onsen-kylä 1200 metrin korkeudessa (korvat olivat lukossa vähän väliä!), jossa on jopa 100 Onsenia eli kuumaa luonnonkylpyä. Kusatsun veden on sanottu parantavan vaikka mitä vaivoja, esimerkiksi seuraavia (englanniksi, en jaksa kääntää): arthralgia, stiff shoulders, paralysis, hardenings, bruises, sprains, chronic indigestion, hemorrhoids, chills, arteriosclerosis, burns, chronic gynecological disorders.
Kylässä haisi aikamoiselta, muttei kyllä niin voimakkaalta, kuin Islannissa. Kaikkialla höyrysi, kun kuuma vesi virtasi maasta. Se näytti hauskalta.
Vedellä lämmitetään myös alueen rakennuksia, kuten kouluja sekä talvella teitä.
Kylä vilisi ihmisiä yukatat päällä matkalla kylvystä toiseen. Ryokaneja ja ravintoloita riitti. Paikan pääelinkeino onkin turismi.
Alueella on lukuisia erilaisia Onseneita ja rotemburoja (ulkoallas), mutta me menimme ihan sellaiseen pieneen ja simppeliin vain, ihan jo siksikin, että se oli täysin ilmainen.
Vesi oli mahtavan kuumaa ja rentouttavaa, ja tervehdyttävän vaikutuksen tunsi!
Kylvyn jälkeen oli varma, että nukahtaisi autoon saman tien, mutta reissu jatkui yhä...
Tein muutaman ystävän kanssa upean retken maalle viime perjantaina. Koska ma-ke oli ollut tieliikenteen tukahduttavaa loma-aikaa, oli arkiperjantai ihanan hiljainen. Olimme vuokranneet auton, ja karaokekamu T oli suostunut urheaksi kuskiksi kolmelle suomalaisnaikkoselle. Hän oli myös matkailuihmisenä suunnitellut koko reitin ja päivän. Josta tulikin hieno!Lähdimme aamulla matkaan kohti Gunmaa. Aikansa kesti päästä pois kaupunkivilinästä, joka toisinaan tuntuu jatkuvan loputtomiin, mutta pari tuntia suhattuamme olimmekin äkkiä näteissä maisemissa.
Kyseessä oli Haruna-järvi, joka on itse asiassa kraaterijärvi. Järveä ympäröi Harunan tulivuoristo, jonka korkein huippu on Mount Kamonga (1449m). Edellisestä laavavyörystä on jo aikaa; se tapahtui vuonna 550.
Ajoimme yhä korkeammalle ja tulimme Haruna Shrinen alueelle. Auto parkkiin ja metsään!Kyseinen shintotemppeli on tosi vanha, 500-luvulla perustettu. Siltä se näyttikin, vaikka tietysti jonkun verran renoveeraustakin varmasti on tehty. Mutta temppeli sopi upeasti vehreään vuoristomaisemaan.
Minnehän nämä portaat johtavat? Ties minne, joten emme kokeilleet.
Temppelialueella asusteli jos jonkinlaisia hahmoja.
Siltoja, portaita, kapeita metsäpolkuja...
Mekin kaula kenossa samalla tavoin taisimme ihmetellä VAL-TA-VAN suuria seetripuita. Ne ovat kasvaneet niillä sijoillaan varmasti satoja ja satoja vuosia. Uskomattoman paksuja!
Kovin oli kaunista.
Vesiputouskin vielä!
Paluumatkalla temppeliltä maistelimme jännän makuisia luumuja luumupuodissa.
Rinteellä sijaitsi myös lounasravintolamme. Nautimme täällä...
... tällaiset sobat, tempurat ja muut herkut...
... tunnelmallisesti lattiatyynyillä istuskellen. Ravintola oli hyvin hiljainen, zeniä henkivä, kaunis. Ulkoa kuului vain veden (lähde?) liplatus, tatami tuoksui. Sobat maistuivat, ja koko annos ravunpyrstöjä lukuun ottamatta oli vegeystävällinen. Saimme myös hyvää teetä sekä jälkiruuaksi raikkaita nashi-hedelmän paloja (hieman kuin omenan ja päärynän risteytys - jolle en ole allerginen, vaikka omenalle ja päärynälle olen!!).
Aitoa Japania! Nam!
Tarina jatkuu...
24.9. tuli tasan vuosi täyteen siitä, kun Helsingissä pakkasimme viimeiset tavaramme hirmuisella kiireellä, hyvästelimme kotimme tyhjinä kiiltävät parketit ja tilasimme taksin Helsinki-Vantaalle. Ja muutimme Japaniin.Vuosi on kulunut nopeasti, mutta siihen on mahtunut valtavasti. Enemmän, kuin tajuaa tässä hetkessä ajatellakaan. Olemme saaneet uusia ystäviä, nähneet paikkoja, kokeneet vaikka mitä ja eläneet ihan uutta elämää. Sellaista tilaisuutta ei kaikille suodakaan.Japani on jo jättänyt sellaiset jäljet, että tietää, että sitten kun täältä joskus pitää poistua, tulee se olemaan kova pala! No, ei vielä sitä mietitä!Mietitään vuoden kohokohtia! Vaikkapa viittä kappaletta. Vain viiden valitseminen on toki tosi vaikeaa, joten paljon kohokohtia jää poiskin, ja muutamia on sellaisiakin, joita julkisesti ei tässä paljasteta.
Lista on kronologisessa järjestyksessä.1. Omaan, uuteen kotiin astuminen ja tokiolaisen elämän aloittaminen. Tullessamme lämpöä oli vielä 30 astetta, mikä tuntui uskomattomalta. Uskomattomalta tuntui ylipäänsäkin se, että tässä sitä ollaan, tekemässä töitä kirjoituspöydän ääressä samalla, kun Tokio - maailman suurin kaupunki - tuossa kuhisee ikkunan alla!2. Tokyo International Film Festival 2008. Jo ensimmäisen asumiskuukauden aikana pääsin osallistumaan filmifestareille työn merkeissä, ja oli vain jotenkin tosi hienoa matkata joka päivä Roppongi Hillseille katsomaan elokuvia ja tapaamaan leffantekijöitä, näyttelijöitä ja muita vieraita.3. Kirsikankukat, hanamijuhlat. Kirsikankukat keväällä olivat vielä kauniimpia kuin etukäteen kuvittelikaan. Myös se yleinen parin-kolmen viikon juhlinta-aika lukuisissa ihanissa puistoissa oli hulvatonta katseltavaa! Sekä japani- että suomiseurassa!4. Okinawan reissu. Miyakon saarelle mieli halajaa takaisin joku päivä, turkoosin veden huomaan.
5. Yan-sanin synttärit pilvenpiirtäjähotellissa! Huimaa! Ja yllätysten järjestäminen on aina niin hauskaa.
Yan-san mainitsee omalta osaltaan vielä keikat, joille ei Suomessa olisi ikinä päässyt sekä levyt, joita ei olisi Suomessa ikinä mistään saanut!
Kohokohtien kunniaksi kohosimme viime torstaina Lost in Translation -leffasta tuttuun Park Hyatt Tokyo -hotellin 52. kerrokseen New York Bariin. Kyläily oli jo kolmas kyseisessä "kuppilassa", mutta edelliskerrasta oli aikaa.
New York Bar on ylevä kohde juhlapäivälle kuin päivälle, sillä tunnelma on aina taattu. Niin nytkin. Paikalla oli jazzbändi, joka sykähdytti fiiliksiä Tokion yönäkymän ohella. Ilta ulkona oli kirkas, joten maisemaa riitti pitkälle. Bellinit lasissa riittivät myös niin pitkälle, ettei sisäänpääsymaksun (2000 jeniä per henki) lisäksi tarvinnut köyhtyä kuin yhden juoman (1800 jeniä per juoma) verran. Selvisimme siis tällä erää noin 60 euron laskulla - vain!Hieno päätös hienolle vuodelle ja aloitus seuraavalle!
