Aleshoppailulöytö

Firmat maksoivat kesäkuussa työläisilleen bonuksia, joten ei tarvinut olla kummoinen oraakkeli ennustaakseen, että heinäkuussa alkoivat kauppojen alennusmyynnit, joilla noita bonusrahoja pyritään ohjaamaan kassakoneisiin. Viime perjantaina palasimme osakalaisen Midorin keikalta Shibuya AX:sta kohti asemaa, kun kaverit päättivät poiketa katsomassa yhden liikkeen alennusmyyntitarjontaa. Lopputulos tietenkin oli, ettei kukaan muu, paitsi minä, ostanut mitään.

Vaan ei se mitään! 30 tai 40 prosentin alennuksessa killui nimittäin Adidas Originalsit Star Wars -tossut. Eikä suinkaan mitkä tahansa Star Wars -tossut, vaan ihan itsensä Darth Vaderin tossut!



Näin! Vielä kun noilla raaskisi kävellä ulkona. Varsinkaan kotiasemalla ei ole näkynyt ketään jynssäämässä askelmia puhtaaksi hammasharjalla, joten pohjista täytyi saada heti kuva talteen. Muistelisin nähneeni alkuvuodesta tämän SW-sarjan mainoksen. Ja samaan syssyyn muistelisin todenneeni, että kengät ovat varmasti turhan kalliit. Alkuperäiseen hintaansa nämä tossut olisivatkin suurella todennäköisyydellä jääneet hankkimatta.

Mitä tulee omaan Star Wars -fanitukseeni, ovat episodit 4-6 edelleen ihan älyttömän kovia seikkailuelokuvia. Ja episodit 1 ja 2 olivat niin surkeita, että sen trilogian parhaaksi kehuttu kolmas osa on edelleen katsomatta. Niin. Tiedän, että ilmestymisestä on aikaa ja aion sen ehkä katsoa vielä joskus. Sitä odotellessa tallaan menemään tossuillani tietämättä, kuinka Anakinista tuli Darth Vader.

Hanameja ja megginsejä

Hanamihommissa on aika sujahtanut sukkelaan! Vaikka viralliseen suomihanamiin emme jaksaneetkaan suuntautua, muita hanameja on kyllä vietetty. Siksi sinne suomihanamiin ei suoriuduttukaan... Tässä on viileitä ja harmaita päiviä ollut sekaisin aurinkoisten ja lämpöisten kanssa, ja onneksi viime viikon hanamipäivät torstai ja lauantai osuivat aurinkoakselille. Myös tiistaina oli ihana ilma, kun kävimme suomituttavan kanssa jälleen järkyttämässä lähitienoota kävelysauvoinemme. Kanda-joen varsi oli aivan upea! Kirsikkapuita on siellä niin solkenaan, että häikäisee! Mutta voi, nyt oli jo ilma terälehtisadetta täynnä... Pian se siis on ohi jälleen! Kenties meidän viimeinen sakuramme...





Viikko sitten torstaina Yoyogissa ei vielä ollut suunnattomasti väkeä. Meno kuitenkin yltyi mitä myöhäisempi tuli, ja ihmisiä kerääntyi paikalle lisää työpäivien päätyttyä. Kokonainen nuorten salarimanien joukkohanami näytti hauskalta.



Meidän suomalaisten kattaus näytti varmastikin myös hauskalta.



Lettuja ja vodkaa! Oli myös tällaisia kauden palleroita:



Tosi kauniita, mutta mausta voi olla montaa mieltä. Lehden jännittävä kitkeryys kiehtoi, mutta ei niin paljon, ettäkö toisen pinkin pallukan olisi heti perään voinut vetäistä.





Tuuli puuskittain, ja välillä ihmisten alustat lentelivät tavaroineen kaikkien kiljuessa. Tuulen ansiosta alkuun niin kaunis piknikkimme näytti lopulta näin herkulliselta:




Lauantaina Shinjuku Gyoen jo pullistelikin väkeä, ja porteilla tuntui massassa velloessa siltä, ettei sisälle ehkä ikinä pääse kautta mahdu. Mutta itse puisto on niin valtaisa, että tilaa kyllä sitten löytyi.





Shinjukussa oli enemmän perhemeininkiä, ja kännäily oli jätetty vähemmälle. Meidän japanilais-suomalainen hanamointimme sisälsi sekin kaikkea tervehenkistä, kuten oishii saradaa:



Kyllä on roskistyypeillä hommaa hanamin aikaan.



Lauantai-hanamin jälkeen jatkoimme keilaamaan sekä elämöimään Shibuyan mainioihin pikkubaareihin, mutta se onpi jo eri tarina!

--

Lämpötiedotus. Hiljalleen sää on lämmennyt Tokiossa. Tosin vuoristoradassa yhä mennään, ja tulevien päivien lämpötilaennustukset näyttävät parhaillaan tältä: 22, 12, 22, 14, 11. Vielä ei siis talvitakkia parane pakata pois. Vaikka tietysti japanilaiset ovat jo siirtyneet suin päin kesäaikaan ja kesämuotiin: katukuvaan ovat ilmestyneet kaiken alle puettavat legginsit. Myös miehillä.

Megginsit rule!! (?)

Kylmänpurkaus!

Tänään on tämän talven kylmin päivä Tokiossa. Monta viikkoa jatkunut tauoton auringonpaiste vaihtui sadepäiväksi, ja kotiolojen sietäminen romahti välittömästi. Mutta koska tänään ei ehdi kahvilaankaan lämmittelemään, on vain siedettävä.

Alakerrassa on viimeiset kolmisen viikkoa ollut pysyvästi 9-10 astetta, nyt raikkaat 8. Lämmittäessä äsken kokkailujen aikana lämpötila nousi sentään 15 asteeseen. Yläkerrassa on 14, kuten juuri tällä hetkellä, kun en ole puoleen tuntiin lämmittänyt. Päälläni on Uniqlon heattech-kerrasto, pitkät paksut sukat, villasukat, korkeavartiset ja paksupohjaiset tossut sekä kaksi villatakkia. Sylissä on huopa. Äsken lämäsin selkään vielä lämpölätkänkin, kun niitä viime talvelta vielä maanjäristysrepussa oli. Nyt selkä onkin ihanan lämmin, ja kiva tietää, että lämpöä jatkuu ainakin seuraavat 8 tuntia. Välillä annan toki lämmityksenkin puhaltaa, jolloin työpöydän äärelle saattaa laskeutua jopa 19 asteen lämpötila. Se tietenkin katoaa kolmessa minuutissa AC:n sulkemisen jälkeen.

Koska meillä on viime talvesta poiketen nyt sänky, olemme jemmanneet ohuen petarimme alle sähköpeiton. Siitä ei voisi öisin enää luopua millään. Vaikka huopa olisi lähes alhaisimmalla asetuksellaan, se tekee sängyn ihanan lämpimäksi pesäksi. Uutta peittoa emme saaneet aikaiseksi ostaa, mutta nukumme sellaisen peittoviritelmän alla, että yleensä on mukavan lämpöistä, joskus jopa hetkellisesti kuuma. Viime yönä kerrasto pääsi kyllä myös pyjaman alle.

Onhan tämä aika extremeä taas kerran. Yksi mahdollisuus olisi poistua koneen kanssa kahvilaan hommiin. Mutta lähistöltä ei ole löytynyt sopivaa kahvilaa, etenkään sellaista, jossa myös olisi netti, ja nyt työnpaljouden alla ei mitenkään ehdi muuten vain majailla muualla. Sateessa ei huvita lähteä kovin kauas hilautumaan.

Hyviä puoliakin jälleen on: uni tulee viileässä erittäin hyvin, ei haittaa, ellei jääkaapissa ole tarpeeksi tilaa, edellisen päivän ruokaa voi esimerkiksi mainiosti säilyttää hellalla kattilassa seuraavaan päivään ja ja ja... ehkä palelu laihduttaa?

Mikäli sade jatkuu yön yli, on kai mahdollista, että huomenaamuna maa on valkea. Toistaiseksi ulkoilman 4 plusastetta ei ole riittänyt muuttamaan sadetta edes rännäksi. Tänä talvena ei siis vielä ole Tokiossa lunta nähty.

Japanilaisia ei jälleen kerran viileys näytä haittaavan. Äsken hyisellä postireissulla ensimmäinen kadulla näkemäni tyttö viiletti minihameessa, polvisukissa, korkokengissä - ja PALJAIN REISIN! Itselläni oli yllä talvitakki, villahuivi, sormikkaat, karvakorvaläpät sekä Hokkaidoa varten ostamani erikoispopot, joilla pärjää -28 asteessa... Kyseiset kengät ovat muuten aivan mahtavat! Ne ovat niin lämpimät, etten voi kuvitellakaan meneväni minnekään ulos missään muissa kengissä. Mitä siitä, vaikka kengät ovatkin enemmän lumihankimallistoa kuin Omotesando-ostoskäyttöön suunnitellut, hyvin ne Omotesandossakin jalassa pysyvät! Oikeastaan tekisi mieli laittaa ne jalkaan näin sisälläkin...

No, ensi viikolla matkustan Suomeen talvilomalle. Odotan lämpimiä sisätiloja ja saunaa! Jos nuo Suomen ylläripakkaset yhä jylläävät, onkin edessä todellinen testi: suomalainen vai japanilainen talvi? Kummassa paleltaa oikeasti enemmän?

Design Festa 2009 - tokiolaista taidekreiseilyä

Kaksi kertaa vuodessa järkättävä Design Festa rantautui Odaiban Tokyo Big Sight -lentokentälle - eikun näyttelykeskukseen - viime viikonloppuna. 30. lajissaan sisälsi IHAN VALTAVASTI IHAN KAIKKEA, ja jos olisi halunnut jokaisen osaston kunnolla katsastaa, olisi varmasti kulunut pari päivää. Taiteilijoiden ja käsityöläisten kojujen ohella mestoilla oli vaikka mitä performanssia, bändiä, tanssijaa, draamaa, muotinäytöstä ja individuaalia vipeltäjää.

Kivaa tapahtumassa oli se, että siellä näki paljon "erilaisia" japanilaisia eli hippejä ja taidehörhöjä huopamyssyt päissään. Hieman ahdistavaa oli se, että kaikkea oli liikaa ja tajunta hämärtyi. Monilla oli aika kivojakin juttuja myynnissä, mutta silti en osannut ostaa yhtään mitään, koska valikoiman paljous ylitti käsityskyvyn. Toisaalta kaikki asiat olivat ihania, toisaalta mikään ei ollut tarpeeksi. Seuralaiseni kanssa totesimme, että kyseessä olivat vähän niinkuin Wanhan joulumarkkinat, Taiteiden yö ja Kirjamessut yhdistettynä ja kerrottuna potenssiin Japani.

Yleistunnelmia:









Muotinäytöksessä oli pääasiassa asuja, joita kukaan ei käyttäisi missään muualla kuin Design Festassa. Toivottavasti.


Tanssijat eivät olleet erityisen taitavia, mutta energia ennen kaikkea!


Pikkupoju tahtoi auttaa lonkeropäätä kitaran virityksessä.


Kasani on miekkani. Tämä taiteilija oli päättänyt yhdistää kasan eli sateenvarjon ja miekan. Mikäs siinä.


Sateen sattuessa avaa miekkasi.


Näillä tytöillä oli pinkki päivä. Ällöpinkki.



Hehän ovat kuin kolme marjaa.


Tämän performanssin äärellä viimeistään tajusi, ettei ole kirjamessuilla.


Bondage-show'ssa tyttö, jonka valkoisessa nahka-asussa oli vetoketju takamuksen kohdalla, kahlitsi nyöreihin toisen tytön ja piiskasi tätä sitten ystävällisesti hymyillen. Vierellä valokuvia otti mustaan nahka-asuun pukeutunut nainen, joka näytti mieheltä. Muut eivät saaneet ottaa valokuvia, mutta rikoin huomaamatta kieltoa.



Festareilla sai myös ruokaa ja juomaa, kuten hyvää sangriaa ja crepesejä eräästä ranskalaisesta kojusta sekä yllätyspahaa intialaista intialaiskojusta.

Tunnelma kaiken kaikkiaan oli Design Festassa paljoudesta huolimatta mukava ja rento, tila oli niin suuri, ettei tungosta syntynyt, vaikka ihmisiä olikin paljon, kaikilla näytti olevan hauskaa ja vapautunutta, messuliput olivat halvat (pressipassilaisille myös ruokalipukkeita) ja ihmiset iloisina ilmaisivat itseään.

Siispä:
Kiitos!!

Tukkabisneksissä

Kävinpä jälleen eräänä päivänä kampaajalla. Taas liian pitkän tauon jälkeen, ainakin japanilaisen kutrinhuoltomittapuun mukaan. Kai natiivit käyvät kerran viikossa. Meidänkin kadullemme avautui juuri uusi kampaamo, ties kuinka mones samalla kadulla. Tuliterä valomainos hohtaa niin, että ohi kävellessä sattuu.



Aiemmin kerroin nautinnollisista kokemuksistani Watanabe Hair Dressingillä, mutta sittemmin olen vaihtanut kampaamoa. Kuulin niin paljon hyvää kaikilta kavereiltani Toni&Guysta, että pitihän se testata. Sille tielle sitten jäinkin, enkä pois enää vaihda!

Ensimmäisen kerran suuntasin kyseiseen paikkaan karaokeyön ja izakaya-aamun jäljiltä, mutta ehkä juuri siksi kokemus oli niin taivaallinen. Ihastuin saman tien kampaamoon ja sen hauskoihin poikiin ja tyttöihin. Toni&Guylla on tosi kivoja, nuoria ja näyttäviä työntekijöitä - ja lisäksi taitavia.

Edellisestä kerrasta tosiaan ehti kulua hieman aikaa, ja vaikutti siltä, että minun kampaajani oli noussut arvoasteikossa. Edelliskerralla hän vielä itse pesi hiukset ja teki muutoinkin kaiken, mutta nyt oli toinen ääni (kalliin näköisessä) kellossa ja istuva puku päällä.



Hiukseni pesi nuori tyttö, oikein ihanan lempeästi, lähestulkoon koomaan vaivuttaen, sitten Hairstylistini saapui leikkaamaan. Sen jälkeen loppuhommat eli kuivailun, fööneilyn sun muun, hoitikin nuori poika. Oma stylisti saapui vasta ihan lopuksi takaisin suorittamaan viimeisen silauksen ja näyttämään peiliä.

Olin vähän pettynyt, koska pidin eniten siitä "omastani" ja hänen käsittelytavoistaan, mutta ilmeisesti noiden uudempien pitää antaa harjoitella aika ajoin. Toinen pojukin oli hauska ja osasi hyvin englantia. Alkuun puhuimme kylläkin japania, mutta poika nauroi kaikelle mitä sanoin. Vaihdoin englantiin, mutta se nauroi yhä. Eli ilmeisesti se vain nauroi joka tapauksessa kaikelle mitä sanoin. No, olin jo puhunut kaiken japaniksi osaamani, eli oli pakkokin siirtyä englantiin.



Kundilla oli koko ajan korvalla nappi, jonka avulla hän jutteli ilmeisesti Hairstylistille alakertaan. Kundi myös sisällytti kuivailuhoiteluun mukavan hieronnan. Ja tietysti teetä tarjoiltiin.

Lopuksi, kun lähdin, sekä respan kaksi tyttöä että kundi että Hairstylist seisoivat rivissä kumartelemassa ja hyvästelemässä, ja sitten Hairstylist saattoi vielä ovelle ja ulos ja vaihdoimme kauniin ilman huomiot ja toivonmukaannäemmetaaspian-fraasit, ja hän jäi vilkuttamaan perään. Sweet!



Kampaajan ammatti on ilmeisen suosittu tässä maassa, ja joukossa on hyvin paljon miehiä. Hiusstylistit ovat tyylikkäitä ilmestyksiä, ja japanilaista hiusmuotoilua arvostetaan pitkälle. Kuten Toni&Guyssa ja Watanabella on tullut huomattua, pääkampaajat harvoin tekevät itse muuta kuin varsinaisen hiusmuotoilun. Pesun ja hieronnat ym. lisukkeet suorittaa joku alempiarvoinen. Hiusten värjäyksen taas tekee professionaalinen hair colorist.

Tekisi mieli mennä pian taas uudestaan!

Kesätokiolaista katuvilinää

Jospa läimisi tänne hieman eräänä kesäisenä päivänä räiskittyjä katukuvia. Muistelisi taas hetken kesää, joka syksyksi taittunee tälläkin puolen palloa. Onneksi hyvin hitaasti.

Harajukussa Forever 21:n edessä on aina valtaisat parvet, jopa jono sisälle kauppaan. Itse en ole puljussa käynyt, juurikin tästä syystä.

Nämä tytöt taisivat tehdä ilmeistä päätellen onnistuneet ostokset.


Kuten tämäkin tyttö.


Pojuilla ei sentään näy keltaisia kasseja. Paita kylläkin.


Hanjiro on aika kiva ja aika edullinen käytettyjen ja uusien vaatteiden puoti. Löytyy myös esimerkiksi Shimokitazawasta. Tämä Hanjiro on Harajukussa, ja samassa rakennuksessa, B-tasossa, on Kinji-niminen second hand -aarreaitta, jonne on tullut tuhlattua jonkun verran! Japanissa vaate kiertää niin nopeasti, että Kinjin valikoima on tosi hyvälaatuista, ei ihan UFF-meininkiä.


Laforet-tavaratalo on myös löytöjen paikka, mutta sitten rahaa pitää olla vähän rutkemmin.


Girls just wanna shop until they drop.


Hippie hippie...


Shibuyan 109 eli Ichimarukyu tulvii aina väkeä. 8-9 kerroksellista naiskrääsäääää!




Kesällä tokiottaret eivät käytä korkeita sukkia, vaan koko koipi saa paljastua.


Legginsejä sen sijaan käytetään valtavasti, myös hiihtarimallina.


Suurinta kesän hittiä ovat olleet tuollaiset kokorimpsumekot, olkihatut ja varvastossut.


A lost boy in Shibuya.


Satoi satoi ropisi.


Shibuya-giltsit ja aurinkolasit. Aurinkolasien käyttö täällä on aika harvinaista, johtuen suureksi osaksi yakuza-leimasta. Vain y-jengi naamio itsensä lasien taa / tahtoo näyttää coolilta. Kaveri myös sanoi, etteivät japanilaisten mustat silmät tarvitse aurinkosuojaa. Mutta nuorilla arskoja kyllä näkee ja kaupoissakin niitä on, mutta malleissa on aika vähän variaatioita.


Lisää aurinkolasisia.


Lovin' Shibuya.


Mitähän jännää nämä näkivät? Arvauksia?


Ja kaiken seassa sulassa sovussa parit kesäkimonotkin vielä.


Kiire kiire! Sade tulloo kun synkistyy!


Ryu!


Jun!


Sellaista Shibuyassa ja Harajukussa tällä erää!