Hei Muumintoroo-oo-ruuu

Vielä pari päivää voi Daimaru-tavaratalolla fiilistellä koti-ikävää. Ainakin, jos sattuisi olemaan kotoisin Tampereelta. Daimarussa on nimittäin esillä Muumin-näyttely, suoraan Tampereen Muumimaailmasta!

Kävimme Naokon kanssa paikan päällä avajaispäivänä. Alkuun tuumasimme, että ei voi olla totta, kun jono museon edessä kiemurteli ties kuinka kauas. Mutta ehei, kyseessä ei ollutkaan näyttelyn jono - vaan muumikrääsäpuodin jono! Mikäs muukaan, Japanissa kun ollaan!

Oli näyttelyssäkin sentään väkeä, mutta ei ruuhkaksi asti. Oli hauskaa nähdä ihania, vanhoja ja alkuperäisiä muumikuvia, joita olikin näytteillä 180 kappaletta. Lueskelin ääneen suomea ja ruotsia ja hämmästytin Naokoa muumien suomenkielisillä nimillä. No, hän hämmästytti minua japaninkielisillä.

Tässä kuvassa esimerkiksi hengailee nyoronyoroja (hattivatteja), Muumintorooru (Muumipeikko), Mii (Myy) ja Sunafukin (Nuuskamuikkunen).


Museokerrokseen pääsi muumihissillä!


Tove Janssonin esittely alkoi kaiken kattavasti: "Tove Jansson was a wise woman and a fine person." No, tottahan se!


Naoko kertoi, että jokaiselle japanilaislapselle muumit ovat tuttuja hahmoja ihan varmasti, sen verran suosittu tv-sarja ja etenkin Muumi-DVD:t ovat. Sarjikset ja kirjat sen sijaan olivat Naokolle ainakin aivan vieraita.

Naoko kertoi yhdeksi lempihahmokseen Sunookuno ojousanin eli Niiskuneidin, koska "hän on aina niin kiltti". Minä kerroin, että tykkään Moranista eli Möröstä. Kukaan ei taida pitää Sutinkiista (Haisuli), paitsi eräs saksalainenpa muuten tykkääkin!

Kun koko näyttely oli kierretty (japanilaiset tuntuivat naureskelevan eniten alkuaikojen pikkuriikkisille Muumeille ja sarjishuumorille), pääsimme itse asiaan, eli shoppailemaan!

Muitakin tosiaan oli samalla asialla.


Nämä olivat söpöjä keraamisia laattoja, joista sai tehtyä jääkaappimagneetteja. Ostin viisi.








Tuli myös hankittua uusi teemuki sekä kirjoituspaperia. Ihanasta vihreästä jätti-muumimukista maistuu vihreä tee paremmalta kuin ikinä!

Muuminäyttely matkaa Tokiosta seuraavaksi Sapporoon ja kiertää ensi vuoden kevääseen saakka Japskeja. Tänä vuonna on myös Suomi-Japani-diplomaattisuhteiden 90-vuotisjuhlinnat, jonka vuoksi tämäkin näyttely täällä on. Kaikkea aktiviteettia ja suomihemmoa on maahan saapumassa, täytyy pitää silmällä!

Tokiossahan on Moomin Café, Tokyo Domella, ja sieltä kuulemma saa Lapparia, saaristolaisleipää ja lohisoppaa. Itse olemme vain ohi kävelleet, mutta täytyy joku kerta käydä ostamassa leipää, ja ehkä Lapin Kultaakin! Paikkaa pitää joku Suomeen höynähtänyt muumifriikki. Ruokalistatkin ovat (myös) suomeksi! Onkohan siellä karjalanpiirakoita?

Muumi-aiheesta ja mukeista tuli mieleen Donki-kauppa, josta saa "edullisesti" "laatua". Tässä kuva "laadukkaista" muumimukeista. Ihan aitoa Arabiaa... (Huomaa siis kuvien laadukas jälki). Että eiku shoppailemaan!

The Running Man

Tänään sain viimeinkin toteutettua haaveeni lenkille lähtemisestä. Kun Suomessa pakkasin mukaan lenkkareita, niin enpä huomannut ajatella mitä kaikkea pitääkään tehdä tai tietää päästäkseen lenkkeilemään. Helsingissä asuessamme olin tottunut, että laittaa vain säähän sopivat lenkkikuteet päälle ja lähtee ulko-ovelle päästyään haastamaan itseään mukavan rauhallisia hiekkapolkuja pitkin puistojen läpi.

Ensimmäinen tehtävä oli hankkia puuttuvat housut, koska niitä(kään) ei voitu pakata painosyistä Suomesta mukaan. Housut löytyivät n. 800 jenin hintaan Donkin alennustangosta jo viikko sitten ja silloin tarkoituksenani olikin pinkaista pieni lenkki, mutta ongelmaksi muodostui lenkkipaikan valinta. Koska vasen polveni kestää aika huonosti asfaltilla juoksemista, niin alkoi loputtomalta tuntunut Google Mapsin skrollailu. Lisäksi täällä ei ole (tietääkseni) leveitä väyliä kevyelle liikenteelle, joten kadulla juostessa pitää tulla toimeen pari metriä leveällä asfaltoidulla tai kivetyllä kaistaleella, jonka joutuu jakamaan kävelijöiden, pyöräilijöiden ja liikkeistä ulos ryntäävien ihmisten kesken. Ei ehkä ideaalinen ympäristö rentouttavaan lenkkeilyyn.

Myös lenkkeilyn ajankohta on syytä valita huolellisesti, koska eri aikoina on eri määrä liikenteen saasteita ilmassa. Arkisin paras aika on aamulla viiden ja seitsemän välillä. Silloin on melko hiljaista ja edellisen illan saasteet ovat leijailleet pois tai laskeutuneet metsiä tuhoamaan. Sunnuntaina aamupäivällä autotiheys oli myös huomattavasti pienempi, joten ajankohtani oli siltä osin varsin hyvä, vaikka lämpötila olikin ehtinyt jo nousta 19 asteeseen.

Varsinainen lenkkeily vaati polkupyörän ottamista käyttöön, koska valitsemani testikohde oli n. 10-15 minuutin pyöräilyn päässä oleva puisto. Valinta oli varsin onnistunut, koska puiston ulkolaitoja kiersi hiekkainen puiden varjostama rata. Pituutta radalla oli peräti 1250 metriä, joka on täällä päin palloa ihan hyvä mitta. Internet on antanut ymmärtää, että jotkut juoksevat jopa 600 metrin lenkuraa.

Puistossa oli pari pientä kenttää, joilla muutama porukka pelasi jalkapalloa. Lisäksi siellä oli isohko rakennus, jonka sisältä kuului urheilun ääniä, mutta en päässyt selvyyteen mitä se urheilu oli. Muuten puisto olikin puisto, eli varjoisia paikkoja istuskeluun, eväiden syömiseen ja yleiseen rentoutumiseen. Ja totta kai japanilaisessa puistossa on automaatteja ja niistä sai kätevästi mm. kylmää ilmeisesti urheilijoille tarkoitettua palautusjuomaa. Ainakin juoma näytti sisältävän magnesiumia eikä ollut sokerista. Japanilaisessa puistossa on myös kodittomien sinisiä telttoja. Täällä teltat olivat yhdessä nurkassa ja eipä telttojen asukkaat juuri katsettaan nostaneet, kun pinkaisin ohi. Toistaiseksi meillä ei ole ollut koskaan mitään häiriötä kodittomista. Tuntuu kuin eläisimme heidän kanssaan eri ulottuvuuksissa, vaikka visuaalisia kohtaamisia tapahtuukin.

Nyt siis lenkkisuoritus on tehty ensimmäisen kerran. Seuraava haaste voisi olla kaupunginosan liikuntakeskuksen löytäminen, jossa olisi kuntosali. Eräs tapaamani suomalainen sanoi, että niitä pitäisi olla kaikissa kaupunginosissa ja kertakäynti maksaa kohtuulliset 300 jeniä. Yksi vaihtoehto olisi myös liikuntaketjun asiakkaaksi ryhtyminen, mutta kiinteä (ja kallis) kuukausimaksu ja pitkät sopimuskaudet suorastaan saavat karttamaan kyseisiä paikkoja. No, katsellaan ensiksi muut vaihtoehdot läpi. Lenkkeilemisiin.

Shuumatsu wa tanoshikatta desu. Eli kiva viikonloppu oli.

Eilen oli Akihabara-päivä, tänään Shinjuku-päivä. Ja aika lailla molemmat ovat / olivat myös kotipäiviä: eilinen lauantai-ilta kului kotoisasti ja rauhallisesti Rimakauhua ja rakkautta koneelta katsellen ja sadan jenin Lawsonin antimia nautiskellen, ja myös tänään koti on kutsunut, etenkin nyt, kun ulkona tiputtelee vettä. Alkava viikko onkin säätiedotusten mukaan sateinen, tosin on siellä vähäistä pilvisyyttäkin tiedossa, ja lämpöä 21-25 astetta eli eiköhän tässä pärjäillä.

Akihabarassa(kin) päädyimme Donki-kauppaan (kuvassa). Toki tutkailimme monimuotoista teknologiatarjontaakin ja suunnittelimme sähköisen lämpömaton/lämpötossujen/lämpöpeiton ostoa talveksi, mutta sitten alkoi yhtäkkisesti Donki-kaupan kutsuva, maaninen, raivoisa sävel soida. Ja sitähän ei voi vastustaa! Akihabaran Donki oli valtaisa, eri tavalla iso kuin Shinjukun. Mukaan lähtivät ainakin pöytälamppu ja pikkukaiuttimet, niin päästään antamaan naapurioopperalle vastaisku. Ja ihan varmasti muutakin lähti. Verkkarit. Super Mario -nessuja. Pitkiä polvisukkia.

Akihabarassa, kuten ihan kaikkialla muuallakin, nälkä iski. Söimme Coco's-nimisessä paikassa muun muassa tällaisen, joka oli tosi hyvää ja ihanan rasvaista (1300 kaloria). Oli mukava saada uusi ravintola(ketju) tuttujen listaan. Varmoja valintojahan ovat tähän mennessä ainakin Tengu, Kamadoka, Shakey's ja ToToTo. Tengussa olimmekin perjantaina juhlistamassa Yan-sanin ensimmäisen työviikon päätöstä. Oli meille uusi Tengu Shibuyassa. Suoritettu onkin jo usea Tengu ja usea Donki-kauppa!

Tänään aloitimme päivän Shinjukun kupeesta Takadanobabasta. Siellä piti olla paikallisella kierrätyskeskuksella polkupyörähuutokauppa tai vastaava. "Tai vastaava" oli osuvampi ilmaisu. Touhu oli jo alkanut ja olimme liian myöhässä, mutta seurasimme hetken menoa. Jokainen osanottaja oli valikoinut mielipyöränsä ja kun sen pyörän vuoro tuli, kaikki kiinnostuneet kutsuttiin pihamaalle "tuomarin" eteen. Sitten tapahtui jotakin puhumista, ja aina väkeä putosi pois. Ja lopuksi pöytään heitettiin legendaarisin arpajaismuoto: kivi, paperi, sakset! (Kuvassa juuri kyseinen skaba menossa.) Vauu! Kyllä ne pyörät jotain maksoivatkin, noin 45 euroa kappale, eivät siis ilmaisia sentään. Mutta hauska tapa! Ohitettiin myös toinen ihmispaljous kadulla, teinityttöjä tällä erää, kaikilla myös lappu kädessään. He olivat oikein pyntättyinä jonkun musiikkiopiston pihalla. Idols-karsinnat?? ;)

Yan-san jatkoi fillaribisneksissä ja minä suuntasin Shinjukuun. Voi juku kun oli muitakin samoissa suuntausaikeissa. Shinjuku suorastaan suhisi. Kuljeskelin päämäärättömästi massassa, katsastelin putiikkeja ja lopulta päädyin hervottoman isoon ostoskeskukseen, jossa oli kaiken muun ohella 7-kerroksinen Tokyu Hands. Kyseessähän on maan mainio, mutta hitusen kallis, tavarataloketju, josta löytyy kaikki mahdollinen. Vähän kuin Anttila mutta jotenkin ei nyt aivan Anttila kuitenkaan. Löytyi verhoja ja pääsi taas turhasta lompakon seteliroskasta eroon :)

Seuraavana operaationa onkin siis verhojen ripustus! Viimeinkin!