Melontaretki Iyan laaksossa

Ja sitten takaisin Shikokun tunnelmiin. Tokushimassa ollessamme teimme päiväretken Iyan laaksoon. Valitsimme kohteeksemme vähän reilun kahden tunnin junamatkan päässä olevan Okoben aseman, josta voisimme lähteä näkemään ja kokemaan laakson nähtävyyksiä.

Kun noin puolen päivän aikaan hyppäsimme ulos junasta, tuli välittömästi selväksi, että auringon paahteessa olisi aivan turha yrittää kävellä mihinkään. Varsinkaan ilman hattuja. Kun varjosta poikkesi minuutiksikaan, alkoi jo tuntua, että pää kärvähtää. Lisäksi tokiolaiset olivat toisenlaisessakin pulassa: Emme olleet ottaneet mukaan riittävää määrää käteistä rahaa. Meillä oli rahaa juuri paluulippuihin ja hyviin eväisiin, mutta ei juurikaan muuhun. Ja totta kai läheisille köynnössilloille ja vuorille vievä bussi maksoi rahaa. No, kuumuus rajasikin jo vuorille kapuamisen pois vaihtoehdoista.

Vähän aikaa karttaa tutkittuamme huomasimme mielenkiintoiselta vaikuttavan koskenlaskuvaihtoehdon. Aseman vierestä laskikin upean turkoosilta näyttävä Yoshino-joki, joten vesi alkoi vetää puoleensa. Tässä vaiheessa tuli vain mieleen, että uikkarit ja pyyhkeet ovat Tokushimassa sen parin tunnin junamatkan takana, jonka olimme juuri matkanneet. Hienoa Elmerit!

Hetken aikaa asemalla ihmeteltyämme pihaan huristi vanhaa tilataksia muistuttava kosla, josta hyppäsi ulos pari märkää matkustajaa. Ja ratin takana istui länkkäriltä näyttävä häiskä. Ei kuin juttelemaan ja kävi ilmi, että hän on paikallisen Happyraft-koskenlaskuretkifirman opas. Iltapäivän kurssi alkaisi noin tunnin kuluttua ja hän voisi käyttää meitä läheisellä postilla olevalla pankkiautomaatilla. Niinpä yllättäen olikin aivan selvää, että koskenlaskupuuhat kutsuvat.

Happyraft antoi kaikki tarvittavat varusteet, kuten märkäpuhun Okulle, auringolta suojaavat fleecet ylävartaloille, kypärät, pelastusliivit ja teräviltä kiviltä suojaavat kengät. Sitten vain kastautumaan vuorilta laskevaan kirkkaan viileään ja vuolaaseen virtaan. Ennen lauttaan nousua saimme noin 20 minuuttia opastusta siitä, kuinka lautalla toimitaan ja miten meloilla ei huidota muita päähän. Ja kuinka ympäri kääntyneen lautan alla voi hengittää, kun pitää vain laidalla olevasta köydestä kiinni. Meidät kuljettanut uusiseelantilainen Steve opasti meitä englanniksi ja neljän japanilaisen porukkaa johdatti koskenlaskun saloihin japanilainen Teru.


Ja sitten lautalle. Lautalla Teru antoi käskyjä pääasiassa japaniksi, mutta onneksi sanasto oli sen verran suppeaa, että "melo eteenpäin", "melo taaksepäin", "seis" ja "suojaan keskelle" teroittuivat nopeasti mieleen. Koska kyseessä oli aloittelijoiden retki, olivat kohtaamamme kosket varsin leppoisia. Ja koskien välissä pulahdettiin pari kertaa myös uimasille. Yhdessä vaiheessa pysähdyimme keskellä virtaa olevan noin viisimetrisen kallion luo ja hyppäsimme sieltä jokeen. Yksi japanilaisista hyppäsi hienolla takavoltilla. Itse menin huomattavasti vaatimattomammin jalat edellä.




Toivottavasti kuvista välittyy retken hauskuus. Itselläni hymy oli ainakin naamalla alusta loppuun asti. Lauttamme ei kaatunut kertaakaan, joten joen puolelle sai hypätä ihan vapaaehtoisesti. Parissa paikassa tosin vettä tuli laidan yli niin paljon, että korvia sai kinkata tyhjiksi rannalla. Yoshino-joen maisemat olivat todella upeat, joten myös retken visuaalinen anti oli aivan vertaansa vailla.

Paluumatkan Tokushimaan kruunasi Okoben aseman vieressä olevasta pikkukaupasta eväiksi löytyneet Premium-oluet ja kasvispihvit!



Kaikki postauksen kuvat ovat retkeltämme. Happyraftin opas seurasi kajakilla lauttaamme ja otti ehtiessään myös kuvia.

Osakassa ja lovehotellissa

Elmerit lähtivät sayonara-tunnelmissa viimeiseen seikkailuun!

Olemme loppujen lopuksi matkustelleet Japanin sisällä aika vähän täällä asumisen aikana, joten tahdoimme vielä käydä pikku kierroksella - ja astua vielä kerran luotijunaan bento-boxien eli eväslaatikoiden ja Premium Malt'sien kera!


Niinpä junailimme Osakaan, kummallekin uuteen kaupunkiin. Pari yötä Osakassa, ja paikka oli jo vakuuttanut rentoudellaan. Ei olisi yhtään hullumpi seutu asua! Osa tokiolaisista sanoo, että osakalaiset ovat yrmeitä, osa sanoo, että hyvin ystävällisiä. No, yrmeyttä emme havainneet, joten valitaan ystävällinen puoli. Osaka tuntui tunnelmalliselta ja kodikkaalta.

Osakan Nanban alueen ostos-ravintola-hulinakuja on nimeltään Dotonbori. Katu on täynnä ravintoloita, kuten okonomiyaki-pannukakkupaikkoja, takoyaki-mustekalaravintoloita ja raamenkuppiloita.



Donkilla oli näin massiivinen liike joen varrella.


Meininkiä kaduilla.






Joki kaupungin keskellä oli tunnelmallinen.


Ja lähellä keskustaa, Dotonborin tuolla puolen, oli viihtyisä alue täynnä nuorten ihmisten pitämiä baareja, kahviloita, ravintoloita ja putiikkeja. Siellä hengasimmekin pari iltaa ja kävimme muun muassa Rock Rock -hevibaarissa (jossa soi kaikki muu paitsi rock tai hevi, ainakin sinä iltana) ja yhdessä Osakan vanhimmista rakennuksista, jonka jokaisessa kerroksessa oli iso määrä outoja, minikokoisia baareja.

Kävimme tässä:


Kyseessä oli Ganja Acid -niminen baari, jossa ei ollut ketään muita kuin baarimimmi. Hän oli mukava ja rupattelimme pitkään. Lähdön hetkellä baarin omistaja saapui kurkkaamaan ja viittoi meidän takahuoneeseen. Siellä hän otti esiin videokameran - ja niin päädyimme jollekin hämärälle videonauhalle vilkuttelemaan ja huutamaan Suomea...

Kävimme myös hauskan kotikutoisessa hippimusabaarissa, jossa kuulemma viime syksynä vieraili Stratovarius. Omistaja esitteli puhelimestaan poseerauskovia Timo Kotipellon ja kumppanien kanssa. Taisivatpa olla samalla reissulla, kun tapasimme heidät Azabu-Jubanin Gonpachissa.


Osaka on kuulu love-hotelleistaan, ja koska meillä ei ollut majapaikkavarausta ensimmäiseksi yöksi, oli elmereiden hieman niinkuin pakko majoittautua love-hotelliin! Hyvää asiassa on se, että huoneet eivät ole kovin kalliita. Tosin, me päädyimme lopulta varsin kalliiseen vaihtoehtoon, mutta kun ei sellaista luksusta muualta kuin love-hotellista sillä rahalla voi saada!

Valintamme oli Water Hotel.



Toinen vaihtoehto olisi ollut sänky häkin sisällä S/M-huoneessa, mutta me nyt päädyimme hieman sivistyneempään vaihtoehtoon.

Aulassa oli koje, jolla sai katsastella vapaina olevia huoneita ja valita omansa. Periaatteessa kyseessä oli täysin itsepalvelu, mutta näköjään touhua seurattiin, koska meidän, gaijineiden, valitessa huonetta valvontakopista astui esiin äijä kysymään, että onhan kaikki ok. Oli, mutta kieltämättä huoneen sisällä oleva rahamasiina oli hieman kinkkinen, ja kerran soitimme siitä aluaan lisätietoja saadaksemme.



Joka tapauksessa, huone oli hieno, ja hotellin teemana oli vesielementti, jonka vaikutus näkyi sisustuksessa ja valaistuksessa. Jokaisessa huoneessa oli oma poreallasosasto. Sen saattoi muuttaa höyrysaunaksi napin painalluksella, musiikkia sai valita kylvyn taustalle 12 eri artistilta, ja valaistusvaihtoehtoja riitti. Televisiossa oli toki kaikki mahdolliset kanavat.







Yö sujui leppoisasti, sillä hotelli oli erittäin äänieristetty. Vaikka huoneissa oli puolen seinän kokoinen TV ja omat karaokelaitteet, ei meteliä kuulunut.

Osakassa on myös lovehotellihuoneita, joissa on törmäilyautoja, karuselli, uimaranta ja muuta sekopäistä, mutta ehkä ensi kerralla sitä osastoa...

Toisen yön vietimme saman hintaisessa, mutta hieman eri tunnelmaisessa paikassa, ryokanissa Nipponbashin aseman tuntumassa, hyvin lähellä Nanban hulinaa. Perinteistä onsen-kylpemistä ja yukatassa hillumista siis.


Ryokanilta käsin vierailimme Osakan linnalla. Päivä oli sunnuntaisen rauhaisa ja kuuma. Aikataulumme jousti niin paljon, että lopulta hengailimme linnan rennossa puistossa kenties jopa viisi tuntia. Kävimme katumaalarilla maalauttamassa pilakuvapärstät, söimme takoyakia ja ranskalaisia tuopin kera, kuvasimme linnaa ja istuimme puistikkojen penkeillä. Sisältä linna ei ollut ihmeellinen, onhan se hyvin uusi, mutta näkymä ylhäältä oli ihan kiva, ja shogunaattien tarinoita on aina kiintoista lueskella.


Osaka-hengailun jälkeen suuntasimme bussilla kohti Tokushimaa ja Shikokun saarta.

Tokushimasta Tokioon lautalla

Aloitetaanpa harharetkien kertaaminen takaperoisesti. Juuri nyt olemme lautalla matkalla Shikokun Tokushimasta kohti Tokiota. Lauttamatka kestää peräti 18 tuntia, mutta Ocean Tokyu Ferryn 9750 jenin lippu on ei-turistille (eli JR Rail Passittomalle) ihan houkutteleva vaihtoehto.



Tähän halvinpaan lippuun ei kuulu hyttiä, mutta lautalla on erillinen nukkumaosasto, jonka pehmeälle kokolattiamatolle voi tehdä pedin. Talo tarjoaa lakanoita ja peitteitä, joita voi käyttää myös alustana. Meno ei ole meriympäristöä lukuun ottamatta millään tavalla tuttu kotimaisilta Ruotsin tai edes Tallinnan laivoilta. Lautta on todellakin lautta, eikä täällä ole edes baaria. Ei sillä, että tarvitsisikaan olla. Sen sijaan japanilaiseen tapaan löytyy automaatteja. On pasta-automaatteja, nuudeliautomaatteja, sämpyläautomaatteja, makirulla-automaatteja, olutautomaatteja, sakeautomaatteja... Joka lähtöön automaatti! Ja vieressä mikro pakasteaterian lämmittämiseen.




Näin sitä siis tuksutellaan, otetaan aurinkoa helteisellä kannella ja toivottavasti lopulta saavutaan kotikaupunkiin aikataulun mukaisesti kello 5.30 aamulla.

Mökkijuhannus Japanissa

Myös Japanissa voi ihan helposti mökkeillä juhannuksena tai milloin vain, ei se ole mikään suomalaisten Suomi-etuoikeus. Itse asiassa Japanissa on paras mökkeillä juuri juhannuksena, sillä kesäkuun sadekausi saa ihmiset pysymään kaupungissa ja töissä ja anomaan lomaa vasta heinä-elokuulle. Etenkään suomalaista ei taas sadekausi haittaa, sillä japanilainen sadekausi tarkoittaa useimmiten sitä, että lämpöä on 30, eikä edes sada.

Meitä lähti vajaa 10 hengen porukka jussiksi mökille! Japanissa on useampiakin mökkivuokrausfirmoja, ja me vuokrasimme omamme täältä. Kohteena oli siis Fujin järvet ja niistä suurin, Kawakuchiko. Kyseiseen kylään pääsee helpoimmin ja nopeimmin Keion bussilla Shinjukun länsipuolelta: kyyti yhteen suuntaan maksoi 1700 jeniä ja kesti noin 1,5 tuntia. Itse Kawakuchikossa kulkuväline on lähinnä taksi, ellei tahdo vuokrata paikan päältä (tai jo suoraan Tokiosta) autoa. Taksi meidän valitsemallemme mökille maksoi 2000 jeniä per kyyti.

Mökki ei sijainnut järven rannalla, mutta se ei tunnelmaa haitannut. Metsän läheisyys ja huikea lintu+sirkka-konsertti toivat ihanaa luonnon tuntua. Mökki itsessään oli söpö.





Samassa pihapiirissä oli useita muitakin mökkejä, mutta vain yhdessä oli ensimmäisenä yönä väkeä ja toisena yönä koko mökkikylä oli aivan meidän omamme.

Olohuoneessa oli jännittävän näköinen reikä lattiassa. Vain talviaikana käytettävän "nuotiopaikan" toimintamekanismi jäi arvuuttelun varaan, mutta aika uniikilta savustusmasiinalta näytti.



Yläkerran toisessa makuuhuoneessa odottivat futonkasat siskonpetiläisiä. Kuuden hengen mökillemme mahtui mainiosti 9 henkeä, ja lisääkin olisi sopinut. Viikonloppu maksoi noin 8000 jeniä per henki 500 jenin grillausmaksun sekä kahden lisähenkilön maksun kanssa.



Pihalla oli tietysti juoma-automaatti! Ei kesämökkiäkään ilman juomautomaattia! Maatista sai jopa olutta! (Vai saakohan enää suomalaisten kyläilyn jälkeen...)



Grillipaikka oli viihtyisä ja kätevä. Talon puolesta saapuivat hiilet, kävyt, ruokailuvälineet, ritilät, pihdit sun muut, ja vieressä oli vesi- ja roskapistekin.



Ja kylläpä sitten grillattiinkin! Hartaasti ja moneen otteeseen, kuten juhannuksena asiaan kuuluu. Onnistuivatpa grillin teppan-levyllä myös banaani-kookosletut!



Kyytiboitsuksi kawakuchikolaista tummaa, hyvää olutta litran koristeellisessa pönikässä.



Mökiltä löytyi myös viihdykettä: "Älä pudota apinanpäätä" -peli! Omasta takaa mukana oli toki legendaarinen ja aina yhtä julma Kimble.



Seuraavana päivänä osa jengistä lähti polskimaan alueen onseneihin, joita riittääkin useita. Suurimmasta osasta onseneiden rotemburo-ulkoaltaista on kiva näkymä luontoon, metsään tai Kawakuchi-järvelle.

Kävely mökiltä järvelle ei ollut kovin paha - taksia ei siis ole pakko kaiken aikaa käyttää. Järven vuoret olivat usvapilvien peitossa.



Samoin oli alueen ykkösvetonaula, Fuji. Ujo vuori kurkki välillä pilvien raosta, välillä piiloutui kokonaan. Maisema oli joka tapauksessa hieno.



Järveltä pääsi huimaan köysiratakyytiin Tenjō-vuorelle, jolta näki varsin pitkälle. Rata kiisi yllättävän lujaa ja jyrkästi vuoren rinnettä ylös ja alas. Ylhäältä lähti muutamia vaellusreittejä pitemmällekin.






Viimeisenä aamuna kello 8, kotiin lähtiessä, Fuji viimein lakkasi arastelemasta ja astui esiin ihan kokonaan.



Muutama mökkiporukasta lähti vielä Fuji-Q Highlandiin hurjastelemaan eräisiin maan parhaisiin vuoristoratoihin ja kirkumaan kauhumielisairaaloihin.



Elmerit suosittelevat varauksetta mökkeilyä Kawaguchikossa! Luonto, rauha, grilliherkut, metsä ja ajoittainen sateen lempeä ropina toivat todellisen juhannustunteen. Vain tumma ja lämmin ilta, hyttysten vähäisyys, sirkkojen luja siritys ja futonien rullaus auki tatamin päälle muistuttivat, että Japanissa yhä ollaan.



Ja sitten kotimatkalle! Krooh!

Tokiolainen Taipeissa

Elmereissä on ollut hieman hiljaiseloa työkiireiden mutta myös melkoisen reissailun vuoksi. Nyt ei reissata hetkeen, mutta palataanpa vielä keveän kuvaraportin kera Okun äskettäiseen Taipein matkaan.

Taiwaniin on Japanista käsin helppo matkata. Lentotarjouksia on koko ajan, ja lennot ovat suorat ja nopeat. Itse lensin Eva Airilla, joka tarjosi hyvän leffavalikoiman ja ihan jees ruokaakin.

Taipei on tosi kiva kaupunki. Paikalliset ovat ystävällisiä ja vilpittömän uteliaita. Japanin jälkeen tuijotukseen kestää hetki tottua. Taiwanissa käy aika vähän länsimaalaisia turisteja, mutta yllättävän paljon valkonaamoja katukuvassa kuitenkin näkyi, erityisesti yliopiston seuduilla. Kiinalaiset ovat Taipein suurin turistiryhmä, ja rasittavuuteen saakka kiinalaisryhmäreissaajia saikin väistellä. Ovat kovia etuilemaan...

Taipeissa on helppo suunnistaa, kaikkialla lukee englantia ja city on yksinkertainen hahmottaa. Ydin-Taipeissa on väkeä vain pari miljoonaa, mikä tuntuu Tokio-tukahduksen jälkeen ihanan väljältä. Liikenne on kuitenkin hyvin vilkasta, ja niin autoja kuin etenkin skoottereita tuntuu suhaavan joka puolella. Julkista liikennettä ei käytetä niin paljon kuin Tokiossa.

Taipein suosittu iltapuuha on yötoreille syömään meno. Nämä ruokakeitaat tarjoavat laidasta laitaan herkkuja huokeaan hintaan. Shilin Night Market on tunnetuin ja suurin, mutta myös kiinalaisia kuhisevin. Yötoreja on joka kaupunginosassa, ja ne aukeavat kello kuuden maissa. Ruuista lisää tuonnempana.



Värikästä on myös temppelimeno. Taiwanissa suosittu buddhalaisuus ottaa vaikutteita Tiibetistä ja Kiinasta, ja temppeleillä suoritetaan vaikka mitä riittejä. Pääasiassa siellä kuljetaan ympäriinsä isoja suitsukkeita eri suuntiin tuprutellen sekä uhraten jumalille hedelmiä ja kukkia.



Temppelillä olisi voinut pällistellä vaikka kuinka kauan ihmisten toimia. Seunustoilla istui valtava määrä väkeä sen näköisinä, että he viettävät siellä koko päivän lukemassa pyhiä tekstejä kirjoistaan ja rukoilemassa. Meininki näytti todella intensiiviseltä - monet tuntuivat olevan jossakin aivan omassa maailmassaan.



Yksi suosittu riitti näytti olevan tämä alla oleva. Puisia puolikuita heitetään maahan vastaukseksi jumalille esitettävään kysymykseen. Jos puolikuut putoavat tiettyyn asentoon, on vastaus kysymykseen kyllä ja muussa tapauksessa ei. Aika helppoa!



Taipeissa tuntui olevan ihan kaikkea. Hartaita temppeliseutuja, kuhisevia ruokakujia, leveitä eurooppabulevardeja - ja ihan Tokion kaltaisia ostoskatuja. Paljon muotia ja krääsää Taiwaniin saapuukin Tokiosta. Ja monet taipeilaistytöt näyttivät aika lailla Shibuyasta repäistyiltä. Tosin kaiken kaikkiaan ihmiset Taipeissa pukeutuvat aika rennosti, korottomasti ja muutenkin arkisesti.



Olihan 101-pilvenpiirtäjäänkin vilkaistava! Ja etenkin sieltä alas! Tuo 508m korkea, maailman toiseksi korkein torni oli jo niin huisi, ettei siellä olo tuntunut edes todelliselta - ei siis lainkaan pelottanut! Koska meneillään oli sadeaika, maisemat olivat hieman utuiset, mutta upeat.



Tornista, jonne matkataan maailman nopeimmalla hissillä, sain ensi kerran nähdä, kuinka paljon vehreitä kukkuloita ja vuoristoja Taipein välittömässä läheisyydessä sijaitsee. Kaunis kaupunki!



Torni itsessään nyt ei niin kaunis ollut, ainakaan päivävalaistuksessaan. Sen sanotaan muistuttavan bambupuun vartta.



Paikallisten kavereiden kanssa teimme mukavan pyöräretken joen varrelle. Pyörän vuokraus on halpaa lystiä, ja mangrovepusikoiden sekä veden äärellä mieli lepäsi.






Tämä näkymä ei osunut omalle kohdalleni, mutta taipeilainen ystäväni ikuisti sen kaksi päivää ennen saapumistani - ja sateen saapumista... Näkymä on hänen kotinsa kattoterassilta. Kyseisessä kodissa kyllä kävin, ja iltanäkymä yli öisen, valoloisteisen Taipein oli mykistävä sekin!



Ja sitten itse asiaan! Eli: RUOKA!

Nyt esittelyssä Taipein herkut Top Aika Monta!:

STINKY TOFU. Toiset eivät voi sietää, esimerkiksi lemun vuoksi, mutta ah, maukasta tämä oli! Ja mehevää! Siis kuumaa, paistettua (ja hajustettua...) tofua hyvän kastikkeen kanssa. Erittäin yleinen taiwanilainen katuruoka, ja hyvin halpaa, kuten ruoka Taipeissa muutenkin.



Kielen vievät MUNGPAPUKAKUT! Näitä hyvin makeita ja täyteläisiä herkkuja nautitaan vihreän teen kera. Pala kaakkua kitaan, teetä päälle ja mums, mahtavaa.



Yötorin vakioateria: täytetty paahtoleipä COFFIN BOARD. Omani sisällä oli sienimuhennosta. Tosi maukasta ja täyttävää, eikä maksanut kuin euron.



Perinteinen taiwanilainen aamiainen oli ihanaa. Tässä kippo KUUMAA SOIJAMAITOA, jota hörpittiin lusikalla aamuvellin tapaan.



Soijamaidon oheen maistui rapea, tynnyrissä paistettu SEESAMLEIPÄ, joka oli täytetty friteeratuilla taikinasuikaleilla. Suolaista, herkkua, hyvin täyttävää.



Ja vielä osa aamiaista, ONION EGG ROLL, ohuen taikinan sisällä oleva munakas. Tosi hyvää tämäkin - ja ihan vegeä kaikki!



Taipeissa todella on paljon kasvisruokavaihtoehtoja. Jokaisen kahvilankin listalla, jonka läpi luin, löytyi vähintään yksi kasvisruoka. Unelmapaikka siis, etenkin Japanin jälkeen! Lisäksi Taipeissa on monta KASVISRUOKABUFFETIA. Lotus Pavilion, jossa kävin, oli jo lähes liikaa. Ikinä en ole missään nähnyt niin paljon kasvisruokia yhdessä paikassa! Noin 10 eurolla sai illallisbuffetin, johon kuului niin runsaasti lajeja, ettei kaikkia mitenkään pystynyt maistamaan, vaikka olisi ottanut vain pienen nokareen.

Buffetissa sai nautiskella myös "lihaa", sillä hyvin moni ruokalaji jäljitteli lihaversiotaan. Oli siis leikkeleitä, savukinkkurullia, paahtopaistia, lihakastikkeita... Mukamas! Materiaaleina käytettiin lähinnä eri papuja, kasviksia ja mausteita, ja maut sekä koostumukset olivat hämmentävän autenttisia.





Buffetissa oli jopa kasvis-sashimia!! Se ei ollut kyllä kovin hyvää, liian hyytelömäistä.



Eräs kiinnostava ruokapaikka oli myös vanha PERINNERAVINTOLA, jossa sai aitoa taiwanilaista kotiruokaa. Miljöö oli tosi hauska, ja ruuat hyviä. Kokki teki kasvisversioina ainakin hyvän tofukastikkeen, maistuvan munakkaan (kuulemma kaikki äidit tekevät kodeissa juuri sellaista munakasta) ja sain erikseen riisin ilman siihen perinteisesti lisättävää naudanlihakastiketta.



Melkein jokaisella taipeilaisella metroasemalla on sushipiste, jossa voi omaan rasiaan kerätä tällaisia YKSITTÄISPAKATTUJA NIGIREJÄ! Kawaii!! Vaikka Japanissa kaikki on yksittäispakattua, sushia en ole tähän tapaan paketoituna nähnyt.



Mmm, KASVISLASAGNEA... Jopa niinkin ketjupaikassa kuin LavAzz, mutta eipä Tokion LavAzzissa ole kyllä tällaista satsia näkynyt! Ah! Ja biiru päälle (se tosin ei ollut erityisen hyvää).



Juomista puheen ollen, taiwanilainen OOLONGTEE oli tosi hyvää. Taipeissa on paljon kivoja teehuoneita. Teen oikein tekeminen on hieman haastavaa puuhaa, enkä olisi omin päin sitä hallinnut. Tee juodaan ihan pikkuisista kupeista erilaisten operaatioiden jälkeen.



Myös KAHVILAKULTTUURI oli eläväistä. Tässä paikassa tarjoiltiin kahvia maailman ympäri, ja juoma valmistettiin näinkin erikoisella tavalla! Täyteläistä oli.



Mutta juomapuolen taiwanilainen erikoisuus on ehdottomasti PEARL MILK TEA, jotakin mehumaista maitoteetä, jossa killuu sellaisia marjan näköisiä, pureskeltavia, hmm, klönttejä... Aluksi hyvää, mutta ei koko mukillista klönttejä jaksa kyllä jauhaa, ainakaan usein. Taiwanilaisissa juomissa on hyvin usein jotakin purtavaakin, jännittävää!



Ei sen perusteellisempaa kattausta tällä erää. Suosittelen Taipeita muutaman päivän reissukohteeksi, ja jos aikaa on enemmän, kannattaa suunnata maaseudulle, metsiin ja luontoon!

P.S. Jos japanilaiset turistit tuntuivat Saipanilla hassunkurisilta, Taipeissa he olivatkin yllättäen sivistyneitä ja hyvinpukeutuvia - kiinalaumoihin verrattuna!!