Shaken and bathed

Tänä aamuna herätys tapahtui pienehkön maanjäristyksen muodossa. Tällä kertaa talo ei pitänyt rutinaa, mitä vaatimaton 4,4:n voimakkuuskin antaa olettaa, mutta ainakin sänkyyn asti värinää tuntui yli 10 sekuntia. Pikantti lisä oli heti värinän loputtua soimaan pärähtänyt herätyskello. Ainakin oli jo valmiiksi hereillä.

Kuulimme vähän aikaa sitten, että kodin lähistöllä olisi julkinen kylpypaikka, eli sentō. Olenkin harmitellut, kun kylvyn takia joutuu aina lähtemään jonnekin kauemmas, ettei tahdo tulla kylvettyä "tarpeeksi". Lauantaina näppäsin Google Mapsiin ihan kokeeksi haun ja punaisten pisteiden paljous oli kääntää silmät nurin. Ja totta, noin 500 metrin päästä kotoa löytyi punainen piste. (OBS! Kaikki pisteet eivät ole kylpypaikkoja.)

Uskomatonta, kuinka tuon paikan on voinut olla huomaamatta jo puolitoista vuotta. Paikan kyltti näkyy pienen kapean kujan päästä aivan pääkadulle asti, joten siinä lukeva サウナ olisi pitänyt olla mahdollista bongata. Toisaalta, käymme aika usein paikasta noin 50 metrin päässä olevassa kaupassa, mutta se onkin yleensä kaukaisin piste, johon kyseisellä kadulla vaellamme. Ja tuo kapean kujan päässä olevan kyltti on nähtävissä vain muutaman metrin matkalla kadulla kävellessä. Selityksiä riittää kuin olympiaurheilijalla.

Sunnuntaina kävin iltasella pinkaisemassa ripeähkön viisi kilometriä, sieppasin kotoa valmiiksi pakatun kylpykassin ja suuntasin pulikointipaikalle. Sentōssa on syytä olla mukana oma pyyhe ja pesuaineet, sillä niitä ei talon puolesta tarjota. Tai olisi tästä(kin) paikasta voinut ostaa kaiken uusia alkkareita ja hiusharjaa myöten, mutta yleensä kaikkea noita löytyy kotoa jo ennestään.

Kylpymaksu oli kohtuulliset 450 jeniä. Ei suoranaisen halpaa, mutta nyt ollaankin Tokiossa. Ja paikka oli tähän asti nähdyistä korttelikylvyistä yksi siisteimpiä. Kylpypuolelta löytyi peräti 20 pikkujakkaralla istuttavaa pesupaikkaa, kaksi suihkua, pieni 90-asteinen saunahuone ja kaksi kuumaa poreilevaa kylpyä. Kummassakin kylvyssä roikkui säkki yrttejä ja vesi oli vähän vihertävän kellertävää.

Yrteistä tulikin mieleen yksi Ikebukuron kylpypaikka, jossa tarjoiltiin kiinalaista yrttikylpyä. Yrtit polttivat pissavehkettä ja takapuolta niin, että siellä olisi varmaan kaikki sukupuolitauditkin lähteneet pois. Ja viiden minuutin istuskelun (hammasta purren) jälkeen tarvitsi helliä itseään hyvä tovi 18-asteisessa vedessä. Polttelu loppui, mutta pelko jäi. Kaveri meni vielä uudestaan, koska ohjeen mukaan kylpy tuli suorittaa kolme kertaa. Katsoin häntä varmaan kuin hullua. Ja niin hän poistuikin altaasta kumaraisesti varpaillaan kävellen, vähän kuin itkua pidätellen.

Tämän oman sentōn yrtit eivät aiheuttaneet onneksi mitään reaktioita. Paitsi kuuma vesi tuotti lenkin päälle tietenkin mahtavan raukeuden. Pukuhuoneessa vaani automaatti biiruineen, joten ei auttanut kuin kaivaa kolikot kaapista, sihauttaa tölkki auki ja nauttia hetki viimeisistä vapauksista ennen alkavaa työviikkoa.

Kuukausi ulkomailla

Okusan wa tadaima!! Vietti lähes kuukauden suomalaisessa talvessa ja on nyt jälleen tokiolaisessa talvessa eli hervottomassa kylmyydessä. Suomessa en juurikaan tuntenut vilua, vaikka oli oikeasti todella honto ni totemo kylmä eli sellaiset -25 astetta useana päivänä. No, silloin en juuri käynytkään ulkona, ja sisällähän ongelmia ei ole. Täällä ei muuta olekaan kuin sisäongelmia, joten tänäänkin on vietetty kahvilassa aikaa 7 tuntia läppärihommien parissa. Ei mikään paha vaihtoehto sekään kyllä.

Oli mielenkiintoista käydä Suomessa melkein vuoden tauon jälkeen. Ennen lähtöä ahdisti paljonkin, ei millään tahtonut sinne kamalaan kalseuteen, mutta nyt onkin ihan toinen ääni kellossa. Suomessa olikin ihanaa ja mukavaa ja niin kaunista! Tokio on tietysti aina ihana, mutta Suomen kanssa se ei ole niin itsestäänselvyys!

Ensimmäinen ja toinen päivä kuluivat ihan turistina. Kaikki oli uutta ja jännää, vaikka Helsinki nyt on periaatteessa niin tuttu kuin olla ja voi. Mutta on se hassua, kuinka asiat unohtuvat, kun niitä ei vuoteen mieti. Sain hilautua Kampin metron liukuportaat takaisin ylös, koska olin unohtanut vilauttaa ylhäällä matkakorttia. Ihmiset tulivat päin metrosta, kun seisoin oikeaoppisesti oven vierellä odottamassa väkeä ulos. Metrossa pääsi istumaan! Kaikkialla oli kauheasti ulkomaalaisia, turisteja ja maahanmuuttajia. Muuten ihmisiä oli kaikkialla vain kourallinen. Senaatintorilla oli kotoisaa, kun siellä oli oman maan kansalaisia eli japanilaisia.

Ihmiset olivat pitkiä ja käyttivät housuja. Miehillä oli pitkiä hiuksia. Se oli yllätys, että tukevia ihmisiä näkyi niin vähän - ovatko suomalaiset hoikistuneet? Oli vaikeaa väistää oikealta, ja se on ihan todellinen fakta, että Suomessa kolme ihmistä tekee ruuhkan. Ihmiset eivät ole lainkaan fyysisesti joustavia :) Autot taas ovat: uskomatonta, että auto oikeasti pysähtyy, kun jalkakäytävälle astuu! Kaupoissa oli paljon ihonmyötäisiä, kurvikkaita vaatteita iänikuisten tunikasäkkien sijaan. Alusvaatteita löytyi oikeaa kokoa ja ilman hillittömiä toppauksia. Ruokakaupoissa piti muistaa itse ottaa muovikassi ja selviytyä liukuhihnan kanssa. Saunassa oli ihanaa.

Hotellissa tajusin peseväni mikrokeittoastiaa ja jogurttipurkkia ja asettelevani niitä kuivumaan. Oli syyllisen helpottavaa iskeä kaikki roska samaan sankoon (sentään vain siellä hotellissa)! Syylliseltä tuntui myös laittaa puhelimeen äänet päälle ja jopa puhua julkisessa liikennevälineessä (vähän). Oudolta tuntui, kun muutkin puhuivat puhelimeen ja kaiken ymmärsi.

Kaduilla tuntui vilisevän puliukkoja ja hulluja huutelevia häröjä plus kaiken maailman sekopäitä. Romanialaiskerjäläiset nököttivät 20 asteen pakkasessa polvillaan. Ruokakaupat tuntuivat valtavilta, ja leipäosasto oli jotakin käsittämätöntä. Niin paljon erilaista leipää!! Kaikkialla tuntui olevan vain leipääleipääleipää, myös keskisuomalaisessa kodissa, jossa suurimman osan aikaani majailin. Pullat olivat tuhtia sulateltavaa, ja kaikesta tuli heti täyteen. Ravintoloiden annoksista jaksoi syödä kolmanneksen. Ja joka puolelta löytyi kasvisruokaa! Grilliltä sai tuplakasvisburgerin!

Televisiota sieti katsoa, tosin Jussi-gaala oli melkoinen pohjanoteeraus, ja ehkä sitten kuitenkin katson mieluummin japanilaista kokkauskisaa kuin Martinan ja Eskon melaseikkailuja. Aina, kun tv:n avasi, sieltä tuli realitya. Joku muodonmuutosohjelma yleisimmin. Se uusi Idolsin korvike oli ihan hirveä.

Wc-paperi oli paksua ja lujaa, käteistä ei tarvinnut missään, käsiä oli hankala puhdistaa ennen syömistä, mutta toisaalta monesta oudosta paikasta löytyi julkista käsidesiä. Siideri oli pahaa ja lonkero hyvää. Rautatieaseman pallopatsasmiehillä oli vihreät pipot! Maha ei tuntunut oikein kestävän tuhtia ruokaa ja ruisleivän aikaansaamaa kuituhyökkäystä.

Jännittävin ilmiö oli se, että palveluhenkilökunta tuntui valtavan mukavalta! Jo heti ensimmäisessä kaupassa hotellin luona Eerikinkadun nurkalla oli niin miellyttävästi rupatteleva miesmyyjä. Muissa kaupoissa sama toistui, kaupungista riippumatta. Myyjät juttelivat leppoisia tuon tuostakin. Toisinaan ihan muutkin juttelivat, tyystin tuntemattomat ihmiset vaikkapa junassa! Mistä oikein oli kysymys? Kuulin ainakin kaksi teoriaa. Toinen oli se, että lama on saanut ihmiset mukavammiksi toisilleen. Toinen oli raaempi: tässä on ehtinyt vanhentua jo sellaiseen ikään, että nuorempi palveluhenkilökunta alkaa kunnioittaa ja kohdella kuin tätiä! Ei kai sentään! No, ihmiset olivat ystävällisiä ja herttaisia, mutta se sentään oli ennallaan, että kukaan ei tervehdi, kun baariin menee tai sieltä lähtee. Tai kauppaan. Tai kahvilaan. Ihan rauhassa saa tulla, olla ja poistua.

Luonto oli uskomattoman upea! Kuuraiset puut, kristallipuut, olivat suoraan sadusta. Ja niitä oli jopa Vantaalla! En muista nähneeni tuollaista talvea. Hokkaidokin jäi nyt kakkoseksi. Mökillä oli lunta reiteen saakka. Metsässä vain pyörin niillä sijoillani suu auki ihastuksesta loksottaen, kun aurinko laski saaden puut kimaltamaan ihmeellisesti. Puiden yksipuolisuus (kuusiakoivujamäntyjä) vain lisäsi maiseman harmoniaa.

Melkoinen yllätysreissu Suomeen siis. Hyvä näin, sillä nyt palaaminen (milloin se sitten tapahtuukaan) ei enää tunnukaan niin kammottavalta ajatukselta.

Japaniin palaaminen taas... Se oli hyvin kotoisaa. Kuukaudessa ei ehtinyt vieraantua. Kotona tuoksui tutulle (homeelle...) ja viime yönä oli taas maanjäristys. Vierasta on se, että toistaiseksi aamiaiseksi on ollut karjalanpiirakoita ja Reissumiestä Edamilla.

Ja syy siihen, miksi nyt olin ja olimme Suomessa, selvinnee tulevista päivityksistä.

Sayanoyudokorossa onsen-hippasilla

Japanissa on tapana kylpeä, sanotaan, mutta siltikin vedessä tulee lilluttua harmillisen harvoin. Päätin yrittää korjata tilannetta, ja suositusten saattelemana kävin koekylpemässä Tokion pohjoispuolella sijaitsevan Sayanoyudokoro-kylpylän. Oma siirtymiseni kylpylään onnistui helpoiten matkaamalla Sugamoon ja jatkamalla siitä Mita-linjan metrolla Shimura-sakauen asemalle. Kylpylän sivulla olevan kartan avustamana loppumatka taittui kävellen alle 10 minuutissa.

Eteisessä kengät kaappiin, tiskiltä "saapumiskuitti" mukaan ja kohti pukuhuoneita. Nyt iski ensimmäinen hämmästys, sillä kenkälokeroni avain ei sopinutkaan pukuhuoneessa samannumeroisen kaapin oveen. Ei auttanut kuin käydä kysymässä asiasta, ja minua valistettiin, että voin ottaa minkä tahansa kaapin, jossa on avain ovessa. No, sehän oli periaatteessa ihan loogista, että monien kaappien ovissa roikkuvat avaimet tarkoittavat sitä, että kaappi on vapaa. En vain huomannut ajatella tätä, koska kenkäkaapinkin avain oli tällainen ranteeseen tuleva iso kuminen avainranneke, jonka sisään saa käännettyä avaimen piiloon.

Kylpyläosastolla oli viisi erilaista allasta, jotka kaikki olivat kirkkaan veden kylpyjä: Yksi kuuma allas, kolme hierovaa ja yksi hieman alle 20-asteinen kylmä allas. Lisäksi tarjolla oli telkkarilla varustettu neli"lauteinen" sauna, jonka lämpötila oli n. 100 astetta. Ulkoa löytyi sitten varsinaiset onsen-altaat: 42-asteinen kylpy, 38-asteinen isompi kylpy, kolme pientä kuumaa "paljua", joihin mahtui juuri istumaan jalkojen tullessa vähän laidan yli ja viileä makoiluallas.

Makoiluallas olikin uusi tuttavuus. Siinä maattiin alle kymmenen senttiä syvässä vedessä miellyttävän pehmeän puupohjan päällä. Ja pään alla oli pieni koroke, jolloin vesi ei päässyt korviin. Puu tuntui selkää vasten suorastaan yllättävän mukavalta, ja kyllähän siinä pötkötellessä rentoutui.

Täysin samaa ei voi valitettavasti sanoa muista altaista. Olin kylpemässä lauantai-iltana noin yhdeksän aikaan illalla, mutta tässä paikassa ei ole erillisiä "lapsiaikoja", kuten monessa muussa on. Niinpä kylpemässä oli paljon perheenisiä lastensa kanssa. Koita siinä rentoutua 42-asteisessa vedessä, kun huutavat pennut ryntäävät altaaseen ja saat kuumat vedet naamallesi. Muodostui eräänlainen hippaleikki, jossa koetin kytätä, milloin lapset menisivät sisälle, jotta viitsisin mennä kylpyyn. Valitettavasti lapsia oli niin paljon, että enpä saanut yhtään rauhaisaa viisiminuuttista koko reilun tunnin kylpemisen aikana. Pakko varmaan hankkia omia lapsia, että olisi jo ennalta sen verran valmis räjäyttämään maapallon päreiksi, ettei muiden lapsista jaksaisi välittää.

Piileskellessäni lapsia mahdollisimman kaukaisessa nurkassa huomasin n. 120 cm korkean oven. Pelkäsin, että sieltä ryntäisi lisää huutavia kääpiöitä, mutta sitten näin aikuisen miehen tulevan kumarassa ovesta. Ei kun tarkistamaan. Ovesta koukussa kuljettuani tulin pieneen eteiseen, jossa oli toinen samanlainen matala ovi. Ja tämän takaa löytyi lämmin höyryhuone. Eivätkä nuo palopostit olleet löytäneet koko paikkaa! Tuossa hämärässä huoneessa oli vihdoinkin mahdollista rentoutua, ja kaupanpäällisiksi rentoutua sai vieläpä miellyttävässä tuoksussa. Eikä höyry edes lähtenyt tilasta, vaikka ovi kävi toisinaan: Siitä kiitos matalille oville.

Sayanoyudokoro on siisti, perinteinen ja mukava kylpylä, mutta myös halpa: omilla pyyhkeillä varustautunut kylpijä maksaa kokemuksesta vain 1000 jeniä. Jos kylpeminen houkuttelee useammin tai hienompien laitosten hinta tuntuu muuten vain kohtuuttomalta, tarjoaa Sayanoyudokoro erittäin kilpailukykyisen vaihtoehdon hierontoineen ja ravintoloineen. Muuna kuin lauantai-iltana kylpy-ympäristö on varmasti myös rauhallisempi, joten ensi kerralla koitan valita paremmin itselleni sopivan ajankohdan pulikoimiseen.

Tokiolais-suomalainen juhannusmatsuri!

Keskikesän hetki on ohitettu. Ainakin Suomen mittapuulla. Täällä keskikesän hellehetket lienevät pahimmillaan vasta edessäpäin, mutta kyllä on kuumat paikat jo nyt. Eilen onneksi hain tuulettimen kaverilta, joka muuttaa pian pois, eli ensihätään varustauduttu on. Mutta ei se tuuletinkaan, vaikka iso ja hieno onkin, ihan täällä yläkerrassa riitä. Jos nyt ei vielä silti tarvitsisi ilmastointilaitetta alkaa huudattaa. Pimennysverhot pitäisi muuten ostaa.

Meillä on pian paha futon-ongelma edessä, nimittäin asunnossamme (tai sen ulkopuolella lähinnä) ei ole mitään paikkaa futonien kuivattamiseksi päivisin. Ovat ne pystyssä seinää vasten (sisällä) silloin kun niillä ei nukuta, mutta se ei riittäne. Oku tässä unelmoi sängyn ostamisesta, viimeinkin... Nykyiset futonit eivät nimittäin kauaa enää riitä, sen verran litteiltä tuntuvat. Ja olis se sänky muutenkin ihana yhdeksän kuukauden patjalla nukkumisen jälkeen! Muistakaamme siis, että Japanissa "futon" ei ole sama asia kuin "futon" Suomessa: kallis luksuspatja. Täällä futon on ihan vaan litteähkö patja ilman minkäänlaista hohtoa.

Mutta, viikonloppuna tosiaan juhlittiin siis juhannusta, myös täällä päin palloa! Perjantaina olimme ihan kotosalla vain, näissä merkeissä:





Eli tapaksia ja sangriaa. Tapakset: patonkipaloja valkosipuli-oliivi-juustokuorrutuksella, marinoituja sieniä ja papuja, sinihomejuusto-soijarouhe-pikkupihvejä ja perunamunakasta. Sangriasta tuli kenties parasta ikinä, täkäläinen Mitsuya Cider sopii siihen tosi hyvin! Alle tonnijenisellä viinilläkin mentiin, mutta sangriana oishii!

Lisukkeeksi Okinawan makua: awamoria! Kelpasi mainosti sangrian lisämausteeksi (ehkä siitä juuri siksi tuli niin hyvää)!



Lauantaina sää oli mitä ihanin, vaikka nyt onkin paljon sadellut, eli tuuria matkassa. Suomalaisten isot kesäjuhlat sijaitsivat Heiwajiman puistossa muutama kilsa Shinagawasta jonnekin, ihan mukava alue tekosaarilla hauskan Monorail-matkan päässä. Ohjelmassa oli grillausta, telttasaunaa, bändi ja tietysti kaikenlaista rupattelua. Kokkokin piti olla, mutta taisi siinä tuoksinnassa tyystin unohtua. Tosin tuskin puutakaan paljon oli jäljellä saunoittelun jälkeen.

Yllättävän paljon täällä asustaa suomijengiä. Lapsiakin oli vaikka kuinka paljon. Japanilaisia vaimoja ja tyttöystäviä myös lukuisia, miehiä vähemmän. Itse asiassa neljä kappaletta: kaksi poikaystävää ja kaksi hupaisaa vanhempaa miekkosta, jotka osasivat suomea! Olivat käyneet aikoinaan Suomessa paljonkin, ilmeisesti jotain ortodoksikirkkoon liittyviä henkilöitä, vai mitenhän se meni. Pappeja?

Ruokalistalla oli kulla mitäkin, meillä grillinyyttejä ja makkaroita. Osa makkaroista tosin hämärän siimeksessä katosi parempiin suihin luvatta, mutta sattuuhan sitä.

Tässä grillaillaan.



Tässä ahmitaan.



Tässä hypätään narua.



Tässä telttasaunotaan (sumennetusti). (Yan-sanin mukaan huippulöylyt!)



Tässä telttasaunotaan yöllä (yhä sumennetummin).



Ja tässä nostatetaan juhlatunnelmaa yleisössä perisuomalaisin rytmein eli esimerkiksi Leevi & The Leavingsien rytmit kaikuivat lujaa yöllisessä yössä.



Kaiken kaikkiaan leppoisaa menoa ja mukavaa tutustumista uusiin ihmisiin. Vaikka osa poistuu ja mielen valtaa haikeus, tulee uusia aina tilalle. Se on tämän ulkomailla asumisen suru ja rikkaus.

Ja nyt sitä todellista keskikesää odottelemaan!

Miehet kylpee

Okusanin kyläillessä Suomessa käväisimme suomikaverin kanssa löylyttämässä itsemme Shinjukun Kabukichossa olevassa Finrando Saunassa. Kyseinen "suomalainen" saunalaitos poikkeaa suomalaisesta saunasta mm. siltä osin, että se on vain miehille tarkoitettu rentoutumislaitos. Kuten sääntökyltistä näkee, tatuoinnit, humalaiset ja rikolliset eivät ole toivottuja, mutta ilmeisesti tässä kiinalaisten pyörittämässä paikassa ainakaan kahdesta säännöstä ei pidetä kovin tiukasti kiinni. Siitä lisää myöhemmin.

Portaiden alapäässä nakkasimme kengät lokeroihin ja jätimme lokeroiden avaimet vastaanottoon pantiksi. Saimme avaimet vaatekaappeihin sekä vaaleansiniset bokserit, eli siitä vain pukuhuoneeseen irtaantumaan ylimääräisistä vaatekappaleista. Kello oli jo lähes 21, joten pukuhuoneessa kohtasimmekin ensimmäiset humalaiset työmyyrät. Eipä heistä mitään harmia ollut, mutta herrojen askellus vaikutti varsin epävarmalta. Ja keskustelu oli normaalia kylpylätasoa äänekkäämpää. Toisaalta he olivatkin ainoat näkemämme selkeästi humaltuneet kylpylävieraat.

Koska tulimme kylpemään, bokserit päätyivät heti alempaan kerrokseen saavuttuamme koriin, ja suihkun kautta hyppäsimme kuumaan sähkökylpyyn. Sähköaltaan pohjassa on metallinen alue, josta keinoankerias räpsäyttelee virtaa väsyneeseen salarymaniin. Räpsyt ovat kuitenkin aika olemattomat, ja jännitettä täytyisikin olla huomattavasti enemmän, jotta tuosta isommin rentoutuisi. Kylpeminen oli silti oikein mukavaa. Ylempänä olevassa kuvassa näkyy kuva myös swastika-altaasta, ja kävimmekin seuraavaksi siellä hierotuttamassa itseämme.

Finrando Saunassa on kaksi saunaa, joiden lämpötilat ovat n. 60 ja 95 astetta, ja valintamme kohdistui kuumempaan vaihtoehtoon. Löylyähän näissä paikoissa ei heitetä, eli varsinaista löylytystä ei ole tarjolla. Saunassa istuskellessamme katsoimme telkkarista japaniksi dubattua amerikkalaista kyttäruutua, jonka katselua jatkoimme myös saunan ulkopuolelle viritetyiltä puutarhajakkaroilta.

Tässä vaiheessa olimme jo kiinnittäneet huomiota siihen, että suunnilleen puolella kylpylävieraista oli tatuointeja. Oli vanhoja miehiä, joilla oli vanhoja haalistuneita kuvia käsivarsissa, mutta myös nuorempia miehiä, joiden ihosta 70% oli täyteen nakutettu. Seurailimmekin näiden kavereiden puuhia, kun muutamat lähes kokonaan tatuoiduista tyypeistä ravasivat koko ajan ympäri kylpylää. Ajattelimme aluksi, että onkohan tämä jotain "reviiritarkkailua", mutta vähän ajan kuluttua päättelimme, että he vain tykkäävät kierrellä ympäriinsä. Tulipa kuitenkin mieleen, että ovatkohan tatuoinnit tuon rauhattoman juoksentelun takia kiellettyjä? Joka tapauksessa, yksi vanhempi mies siinä sitten meitä morjestikin, kun istuskelimme telkkarin äärellä. Joko muuten vain tai sitten olimme hänen paikallaan. Eipä siinä mitään sen kummempia sitten puheltu. Telkkarin jälkeen otimme vielä kuuman kylvyn poreettomassa altaassa, ja kylmäaltaan (n. 18 astetta) kautta peseytymään.

Kun "hienommissa" kylpylöissä on yleensä ollut iäkkäämpiä japanilaisia naisia hieromassa, tässä paikassa hierojat olivat nuorehkoja kiinalaisia. Sininen lainakylpytakki houkutteli kuitenkin hierontaa enemmän, joten sellainen ylle ja peilin eteen harjaamaan hiuksia. Tällä osastolla olisi ollut kiinalaisia nuoria naisia laittamassa kutrit ojennukseen, mutta osasimme tehdä se itsekin. Sitten kipaisimme hakemassa oluet ja istahdimme kuorsauksen täyttämään lepotuolihuoneeseen. Isosta telkkarista tuli uusintana Japani-Kiina -baseball-ottelu, joten seurasimme sitä lepotuoleissa vilttien alta.

Tässä paikassa voi viettää 500 jenin lisämaksulla koko yön joko lepotuolissa tai patjalla. Noin 2600 jeniä yöpaikasta kylpyineen ei kuulosta kauhean kalliilta ja varmasti voittaa mukavuudessaan nettikahvilan nojatuolin, mutta halvimmillaan kahden hengen oman hotelli- tai ryokanhuoneen saa lisäämällä hintaan vähän reilun tonnin per pää. Voihan tämä silti olla budjettimatkaajalle vaihtoehto, mutta mitään yksityisyyttä ei kyllä ole. Vaan eipä se näytä haittaavan japanilaista salarymania, koska paikassa tuhisi useampi kymmenen sierainparia.

Baseballin loputtua siirryimme ravintolan puolelle, jossa telkkari esitti japaniksi dubattua Resident Eviliä. Katsoihan sitä kevyen ruokailun ja oluen ääreltä. Tuntia myöhemmin oli aika lähteä, joten vaatteet päälle pukuhuoneessa ja maksun jälkeen kadulle.

Oli mielenkiintoista kokeilla tällaistakin paikkaa, mutta parempiin kylpylöihin verrattana Finrando Sauna on varsin nuhjuinen laitos. Tupakointi on jättänyt seiniin ja kattoihin jälkensä, ja paikka vaikuttaa nähneensä jo parhaat päivänsä. Ajankohdasta riippuen esim. Laqua-kylpylään pääsee jo 500 jenin lisäsijoituksella. No, on tämä ainakin keskellä Kabukichota, joten kylpylään voi törmätä kunnon salliessa vaikka kesken baarikierroksen - ja palata baanalle puhtoisena.

Puli puli - Yan-san ja Oku onsenissa

Tulipa viimein Okusaninkin aika päästä pulikoimaan. Kävimme eräänä taannoisena perjantaina Yokohamassa asti kylpemässä. Okusan - tuo kaamea gangsteri - osti kaupasta laastariteippiä, ja hankalasti ostoskeskuksen aulassa Yan-san teippasi selästä tatuoinnin piiloon. Vähän teippiä vielä mahaan ja niskaan, ja Oku oli valmis tulikokeeseen.

Kohde oli Minatomirain onsen-vettä valuttava Manyo Club, jota ei alkuun meinannut löytyä millään ilveellä. Viimein näimme karmean ruman rakennuksen aivan maailmanpyörän vieressä ja kävimme tarkistamassa, että ei kai se tämä sentään ole. No oli se.

Vaan sisus oli ihan kelpo. Maksoimme sisälle 7. kerroksessa, varmistimme varauksemme privaattikylpyyn, valitsimme mukavan väriset yukatat (Okusanille kirsikankukkia, tietysti) ja sitten erkanimme, Oku vaaleanpunaisen verhon taa, Yan-san vaaleansinisen taa. Sukupuoliroolit olivat visusti kohdillaan.

Naisten puolella oli ihanan hiljaista, olihan vasta alkuiltapäivä. Pesupuolella oli ihan helppoa piilotella tarroitettuja tatuointeja, kun ei ollut juuri ketään katsomassa. Peseydyin ja istuin jossain yrttisaunassa. Sitten altaisiin. Sisäallas oli mukava, lilluin siinä aikani, ja sitten ulkoaltaisiin. Siellä olikin kivaa poretta, ettei ainakaan kukaan voinut nähdä tatskoja. Ulkoaltaat ovat aina ihania, vaikkei maisemia erityisesti olisikaan. Kontrasti viileän ulkoilman ja kuuman altaan välillä on auvoisa.

Sitten privaattikylpyyn! Manyo Clubilla se ei ole halpaa iloa, mutta ihan kaikkialta omaa, kahdenkeskistä kylpytilaa ei saakaan vuokrattua. Pariskunnille oma kylpy on mukava tapa tavata, sillä lähes aina onsenit ja muut kylpylaitokset ovat jaettu erikseen miehille ja naisille.

Meidän kylpyhuoneemme oli pieni, mutta ihan viihtyisä. Paljuun mahtui juuri kaksi, ja vesi oli lämmintä. Tunti kului nopsaan.


Kylpemisen jälkeen jatkoimme paikan tutkimista yukatoissamme. Ihan oli miellyttävä tila, kauniita käytäviä ja tunnelmallista.


Päädyimme syömään erinomaiseen Deliin, jossa tarjottimelle sai kasata oman valinnan mukaan vaikka mitä herkkuja. Oiva paikka sekä huonosti japania puhuville että kasvissyöjälle. Tarjolla oli ihania salaatteja, sushia, tempuraa, riisejä, misokeittoa, tofuja, lihoja, jälkiruokia... Smirnoff Iceakin olisi ollut, mutta me tilasimme pöytään ihan rehdit namabiirut.

Oli hauskaa istua lattialla syömässä kylpyasussa ja tukka märkänä. Hyvää oli!


Sitten kävimme peliosastolla, ulko-osastolla (mutta kalakylpy oli kiinni - sellainen kylpy, jossa tietyn lajikkeen kalat popsivat varpaita) ja rentoutushuoneessa. Siellä oli lentokonetyyliin paripenkit, joille saattoi huovan alle mennä loikoilemaan, katselemaan 33:a tv-kanavaa (kaikki japanilaisia kanavia) ja ihailemaan ikkunan takana hehkuvaa maailmanpyörää.


Lepäilimme siellä, ja sitten kävimme vielä ihailemassa maailmanpyörää talon katoltakin. Siellä oli myös värivalaistu, kuuma jalkakylpy. Oli kuitenkin sen verran kylmä, että kauaa ei pystynyt ulkosalla istuksimaan, edes jalat altaassa.


Yan-san kävi vielä kylpemässä ja telkkarisaunomassa lisää miesten puolella. Okusanin tarrat olivat jo aikaa sitten irronneet ja myös paikassa väki perjantai-illan koittaessa lisääntynyt sen verran, että Oku ei saunojen puolelle enää uskaltautunut, vaan siirtyi meikkaus- ja fööniosastolle hyväksikäyttämään kaikki ilmaiseksi irtoavat tuotteet. Se asia pitää tässä yhteydessä vielä huomauttaa, että kylpyosastolla käytettävät pikkupyyhkeet ovat myös oiva apu tatuointien piilottelussa. Ainakin jos tatuoinnit ovat esimerkiksi keskivartalon seutuvilla. Sitten saattaa olla hankalampaa, jos kuva on vaikkapa nilkassa.

Kylvyn jälkeen oli rento ja hyvä olo, ja ainakin viikon jaksoi olla valittamatta futon-kolotuksesta!

Kylpien kylmyys kaikkoaa

Uskomatonta, että ehti vierähtää yli kaksi kuukautta ilman kunnon kylpyä. Lomamatkoilla olemme lilluneet kuumassa furossa suunnilleen samana iltana, kun olemme Japaniin saapuneet. Lomalla kylpeminen onkin helpompaa, koska ryokanissa on yleensä oma kylpypaikka vieraille, joten kuuman altaan löytämiseen ei tarvita omaa aktiivisuutta. Nyt paikkojen löytäminen on täysin omatoimisuuden varassa, joten kylpyyn pääsemisestä tulee konstikkaampaa. Olen koittanut pitää silmät auki kotikulmilla kylpypaikan toivossa, mutta toistaiseksi tuntuma on, että ainakaan länsipuolella kaupunkia ei joka kulmalla ole höyryävää keidasta.

Suunnistimme Korakueniin vilkaisemaan Tokyo Dome Cityä ja siellä sijaitsevaa LaQua-kylpylää. Tokyo Dome City on huvipuiston ja Tokyo Domen ympärille rakennettu ostoskeskuskompleksi, jossa on runsaasti putiikkeja ja ravintoloita. Ja huikealta näyttävä vuoristorata. Käytännössä perhe voi tulla heti aamusta metrolla suoraan kotiasemalta Korakueniin ja viettää koko päivän samalla alueella ja illalla koti on taas lyhyen metromatkan päässä.

Kuten odottaa saattoi, niin LaQua toivotti vieraansa tervetulleeksi kyltillä, jossa tehdään selväksi, että tatuointien kantajat eivät ole tervetulleita kylpemään. Tatuoinnin kokoon ja näköön katsomatta. Tähän Okusan olikin varautunut, joten jakaannuimme kylpylään ja ostoksille. Tosin, jakaantuminen olisi ollut edessä joka tapauksessa, koska naisille ja miehille on omat kylpyosastot altaineen.

Vastaanotossa minulle esiteltiin kartasta paikan palvelut. Heti sen jälkeen, kun oli vielä mainittu, että valokuvaaminen ja tatuoinnit ovat kiellettyjä. Kassalta sain rannekkeen, jossa luki kaappini numero. Lisäksi sain muovisen palikan, joka vaihtui toisella tiskillä pieneen laukkuun, jossa oli iso valkoinen pyyhe, pieni valkoinen kylpypyyhe, sekä kylpylävieraan paita ja housut. Kylpylässä liikuttaessa käytetään paikan omia vaatteita ja näin jokainen vieras on tasa-arvoinen. Ja siisti.

Kaapilla ruuvailin vaivihkaa lävistykset irti, koska oletin niidenkin olevan japanilaisten silmissä kylpylän ilmapiirille haitallisia. Eipähän tarvitse poistua ennen kuin on varmasti puhdasta ja rentoutunutta. Kylpypuolelta löytyi tutut muovijakkaroilla varustetut istumasuihkut pesuvateineen, joten sinne kertakäyttöisen partahöylän ja hammasharjan kera aseistautuneena.

Koska olin liikkeellä ilta-aikaan, niin paikassa ei ollut ollenkaan lapsia. Alle 18-vuotiaat saavat tulla kylpylään vain vanhempien seurassa kello 18 asti. Todella mukavaa, kun tunnelma oli hiljainen. Asiakaskunta koostui pääasiassa mahakkaista keski-ikäisistä ja luisen laihoista eläkkeellä olevista japanilaisista ja he näyttivät olevan suurelta osin yksin. Ehkä vaimot olivat kylpemässä naisten puolella. Saatoin nähdä vilaukselta toisen länkkärin.

Altaita oli muistaakseni kuusi: Viisipaikkainen lämmin poreallas, joka hieroi tehokkailla vesisuihkulla kehon eri osat, 38- ja 40-asteiset kuuman lähteen vedellä täytetyt altaat, 18-asteinen hyytävän kylmä allas, 22-asteinen vilpoinen poreallas ja kaksi lämmintä allasta ulkona. Ulkoaltaassa oli erikoista olla, kun olimme kuudennessa kerroksessa ja vieressä oli valoissa kylpevä Tokyo Dome.

Saunaa muistuttavia kuumia huoneita oli kolme. Kuumin oli peräti 110-asteinen kuiva huone, jonka seinällä oli iso kello muistuttamassa olemasta kuumuudessa liian kauaa. Jo kolmen minuutin jälkeen olo alkoikin tuntua kevyeltä, joten siirryin jäähdyttelemään viileään porealtaaseen. Suunnilleen 80 asteeseen lämmitetty "löylyhuone" oli varustettu suomalaisella IKI-Kiukaalla, mutta pienestä ilmassa olevasta kosteudesta huolimatta sielläkään ei ollut löylyä. Oven vieressä oli aikataulu, jossa ilmoitettuina aikoina löylyseremoniamestari luultavastikin tulee sirottelemaan vettä kiukaalle ja löyhyttelemään höyryt seremonialiinalla istujoiden suuntaan. Tällaisesta ainakin muistan lukeneeni. Isoin saunoista oli 90-asteinen kolmelauteinen tila, jossa oli myös iso telkkari. Se vaikutti saunoista suosituimmalta. Siellä katsottiin televisiosta, kun hömppäohjelman juontaja kameraryhmänsä kanssa koitti arvuuttaa shinjukulaisilta kauppiailta, että mistä päin näitä kulmia tämä mustavalkoinen valokuva on otettu joskus 50 vuotta sitten.

Tarjolla olisi ollut myös ihan oikeaa hierontaa hierojanaisten käsittelyssä, mutta olo tuntui kyllin rennolta jo muutenkin. Siellä nämä naiset hierovat päivästä toiseen, kun alastomat miehet patsastelevat vieressä olevissa altaissa. Ei kai Suomen kylpylöissä ihan tällaista ole.

Pois lähtiessä jotkut miehet suihkuttelivat peräpäähänsä suihkepullosta jotakin. En viitsinyt kokeilla, kun ilmankin kai pärjää. Kylpylävaatteessa pääsi kampaamoa muistuttavaan tilaan, jossa oli lasikaapissa siistissä rivissä kampoja ja harjoja. Föönillä tukka kuivaksi ja loraus hiusvettä yhä harveneville haivenille. Asiointi tapahtuu rannekketta käyttäen, joten sen vilauttaminen juoma-automaatille tipautti käteen raikasta juotavaa. Kätevää ja myös ovelaa, koska maksulliset tuotteet ja lisäpalvelut tuntuvat ilmaisilta, kun ei tarvitse käsitellä rahaa. Tosin, juomavettä saa ilmaiseksikin eikä sentään tarvitse ranskalaista mikrobivettä viidellä eurolla ostaa.

Nyt hyödynsin vain kuudennen kerroksen palveluita ja tutustumatta jäi mm. seitsemännen kerroksen "Rendezvous Zone" (mitä siellä sitten mahtaa ollakaan) ja 8. ja 9. kerroksien "Healing Baden Zone". Tosin, nämä olisivat olleet maksullisia lisäpalveluita, jotka pitää varata etukäteen. Myös hiukset olisi voinut leikkuuttaa kylpylän kampaamossa. Kylpeminen maksoi vähän alle 3000 jeniä, johon sisältyi reilu 300 jeniä viikonloppulisää. Toki Beppun korttelikylvyssä olevassa yhdessä furossa pääsi kastautumaan sadalla jenillä, mutta onhan tällainen miellyttävä kokemus.