Shaken and bathed

Tänä aamuna herätys tapahtui pienehkön maanjäristyksen muodossa. Tällä kertaa talo ei pitänyt rutinaa, mitä vaatimaton 4,4:n voimakkuuskin antaa olettaa, mutta ainakin sänkyyn asti värinää tuntui yli 10 sekuntia. Pikantti lisä oli heti värinän loputtua soimaan pärähtänyt herätyskello. Ainakin oli jo valmiiksi hereillä.

Kuulimme vähän aikaa sitten, että kodin lähistöllä olisi julkinen kylpypaikka, eli sentō. Olenkin harmitellut, kun kylvyn takia joutuu aina lähtemään jonnekin kauemmas, ettei tahdo tulla kylvettyä "tarpeeksi". Lauantaina näppäsin Google Mapsiin ihan kokeeksi haun ja punaisten pisteiden paljous oli kääntää silmät nurin. Ja totta, noin 500 metrin päästä kotoa löytyi punainen piste. (OBS! Kaikki pisteet eivät ole kylpypaikkoja.)

Uskomatonta, kuinka tuon paikan on voinut olla huomaamatta jo puolitoista vuotta. Paikan kyltti näkyy pienen kapean kujan päästä aivan pääkadulle asti, joten siinä lukeva サウナ olisi pitänyt olla mahdollista bongata. Toisaalta, käymme aika usein paikasta noin 50 metrin päässä olevassa kaupassa, mutta se onkin yleensä kaukaisin piste, johon kyseisellä kadulla vaellamme. Ja tuo kapean kujan päässä olevan kyltti on nähtävissä vain muutaman metrin matkalla kadulla kävellessä. Selityksiä riittää kuin olympiaurheilijalla.

Sunnuntaina kävin iltasella pinkaisemassa ripeähkön viisi kilometriä, sieppasin kotoa valmiiksi pakatun kylpykassin ja suuntasin pulikointipaikalle. Sentōssa on syytä olla mukana oma pyyhe ja pesuaineet, sillä niitä ei talon puolesta tarjota. Tai olisi tästä(kin) paikasta voinut ostaa kaiken uusia alkkareita ja hiusharjaa myöten, mutta yleensä kaikkea noita löytyy kotoa jo ennestään.

Kylpymaksu oli kohtuulliset 450 jeniä. Ei suoranaisen halpaa, mutta nyt ollaankin Tokiossa. Ja paikka oli tähän asti nähdyistä korttelikylvyistä yksi siisteimpiä. Kylpypuolelta löytyi peräti 20 pikkujakkaralla istuttavaa pesupaikkaa, kaksi suihkua, pieni 90-asteinen saunahuone ja kaksi kuumaa poreilevaa kylpyä. Kummassakin kylvyssä roikkui säkki yrttejä ja vesi oli vähän vihertävän kellertävää.

Yrteistä tulikin mieleen yksi Ikebukuron kylpypaikka, jossa tarjoiltiin kiinalaista yrttikylpyä. Yrtit polttivat pissavehkettä ja takapuolta niin, että siellä olisi varmaan kaikki sukupuolitauditkin lähteneet pois. Ja viiden minuutin istuskelun (hammasta purren) jälkeen tarvitsi helliä itseään hyvä tovi 18-asteisessa vedessä. Polttelu loppui, mutta pelko jäi. Kaveri meni vielä uudestaan, koska ohjeen mukaan kylpy tuli suorittaa kolme kertaa. Katsoin häntä varmaan kuin hullua. Ja niin hän poistuikin altaasta kumaraisesti varpaillaan kävellen, vähän kuin itkua pidätellen.

Tämän oman sentōn yrtit eivät aiheuttaneet onneksi mitään reaktioita. Paitsi kuuma vesi tuotti lenkin päälle tietenkin mahtavan raukeuden. Pukuhuoneessa vaani automaatti biiruineen, joten ei auttanut kuin kaivaa kolikot kaapista, sihauttaa tölkki auki ja nauttia hetki viimeisistä vapauksista ennen alkavaa työviikkoa.

Syyskuun avaus

Syyskuussa tässä mennä huristellaan hyvää vauhtia. Semisirkat ovat suurimmaksi osaksi vaienneet, toiset sirkat kylläkin sirittävät innolla, eli hiljaista ei ole. Tuuletinkin yhä hurisee, vaikka lämpötilat etenkin illalla ja yöllä ovat jo ihanasti pudonneet. Iltalenkit ovat jo mukavia suorittaa, eikä enää tarvitse nukkua pussilakanan päällä. Peitot kylläkin yhä odottavat pussilakanaan pistämistä.

Pienesti järisi jälleen aamulla, ja taifuuniakin oli taas tulossa, mutta nyt moinen on jo säätiedotuksesta kadonnut. Rauhaisaa hiljaiseloa siis tällä hetkellä, paljon töitä ja vähän rahaa.

Viikonloppuna tosin irroteltiinkin. Suomesta on kaveri käymässä, pitemmänkin aikaa, ja Tokio toki piti ottaa haltuun jo ensimmäisen viikonlopun aikana. On aina mukava, kun ystäviä käy kylässä, niin omaa kotikaupunkiaan katselee jälleen uusin turistisilmin itsekin. Miettii, millaista oli sokkeloida Shibuyassa ällistellen, että kohta oikeasti asumme täällä, ei voi olla todellista! Nyt se jo tuntuu niin arkiselta.

Kaveri piti rokkibaarien ohella tietysti tutustuttaa myös kolmeen perusasiaan: izakayaan, purikuraan ja karaokeen. Izakayan kaikki jo tietänevätkin, ja purikurahan on tuo hupaisa valokuvaamokoppi, jossa hysteerisesti hihittäen otatetaan kuvat ja sitten koristellaan ne sydämin, tähdin, karkein ynnä muin makein jutuin. Tuli taas hienot kuvatukset!

Karaokessa meillä olikin ihan uusi lauluporukka. Tähän saakka olen käynyt laulamassa vain japanilaisten ja suomalaisten kanssa, mutta nyt oli mukana muutakin verta. Yhteensä Suomea, Italiaa, Amerikkaa ja Japania! Kaveri sai todellakin toivomansa Lost In Translation -biletykset, sillä saimme vieläpä ikkunallisen karaokehuoneen - siis melkein kuin elokuvasta! Veisasimme sitten kunnon viiden tunnin sessiot tamburiineineen kaikkineen, ja mukana oli oikeita huippuesityksiä.

Ainut japanilainen joukossa oli uusi tuttavuus T, kundi, jota ei tuntunut haittaavan se, että hän oli ainut mies neljän ulkkarinaisen seurueessa. T oli toki ujohko, kuten japanilaiset miehet aina, mutta karaokessahan ei tarvitse paljon puhua, sillä pääasia on laulaa, eikös. Ja sen T todellakin hallitsi!! Ihastuksesta mykkinä kuuntelimme muun muassa Musea, Smashing Pumpkinsia, Soundgardenia... Tulipa myös yhden japanilaisen lempidraamasarjani ihana tunnari, jonka melkein itsekin japaniksi osasin! T:lla oli ollut joskus bändi, mutta sääli, ettei enää! Ihan mahtavaa.

Hauskin veto koko porukalla taisi olla Bohemian Rhapsody, joka on karaoken ehdotonta aatelia. Italialaiselta taas sujui Wuthering Heights erittäin hienosti. Me toimme hieman Suomea peliin raakkumalla HIMin Wings of a Butterflyn. Ja sitten noin miljoona muuta kappaletta.

Karaoke on kyllä ehdottoman mukavaa kaveriajanvietettä. Miksei Suomessa ole hiffattu karaokeboksipotentiaalia? Naapuritkin säästyisivät tuskilta, kun karaoke-dvd:iden ja kaiken maailman singstarien sijaan perustettaisiin muutama karaoketalo täynnä lauluhuoneita. Vaikea kuvitella, etteikö menestys olisi taattu! Mukaan vielä all-you-can-drink -diilit, niin suomalaiselle täysin vastustamatonta! Ja varmaankin karaokeboksit olisivat aina remonttikunnossa aamulla...

Ensi viikko on pyhitetty Thaimaan reissulle, ja sen jälkeen Lost In Translation jatkuu ainakin Park Hyattin New York -baarin merkeissä. Siellä vierailusta onkin jo aikaa. Aiomme juhlistaa paikassa 1-vuotisjuhlaamme. Silloin 1 VUOSI JAPANISSA ON TÄYNNÄ!

Shizuokassa järisi 6,6 richterillä

Enpä osannut arvata, kun kirjoitin eilen illalla sunnuntain maanjäristyksestä, että heräisin alle seitsemän tunnin kuluttua uuteen maanjäristykseen. Noin viiden aikaan aamuyöstä Shizuokan prefektuurissa järisi 6,6 richterin edestä, ja meidän kotona se tuntui sen verran sänkyä heiluttavana kokemuksena, että heräsimme molemmat.

Järistys ei aamun uutisten mukaan aiheuttanut suurempia tuhoja, mutta tällä kertaa loukkaantuneita raportoitiin 30. Välittömästi järistyksen jälkeen annettiin myös tsunamivaroitus, mutta aallot jäivät vain 60 cm:n korkuisiksi ja varoitus vedettiin pari tuntia myöhemmin. Merkittäviä vaikutuksia järistyksellä kuitenkin oli, sillä kaksi ydinreaktoria ajettiin varmuuden vuoksi alas ja myös Shinkansen-liikenne pysäytettiin, jotta voitiin varmistaa, että raiteet ovat kunnossa.

Varsinainen henkilökohtainen järistys tapahtui aamulla. Olin maanjäristysunissani sammuttanut tärykalvoja järisyttävän herätyskellon ja heräsin lähes tuntia myöhemmin kuin normaalisti. Onneksi tykkään herätä työaamuina hyvissä ajoin, joten tästä huolimatta olin leimaamassa kellokorttiani muutaman minuutin etuajassa.

Tokion kesäjäristys 6,9 richterillä

Eilen maa järisi taas pitkästä aikaa. Reilut 20 sekuntia kestänyt 6,9 richterin järistys alkoi rauhallisesti, jatkui rauhallisesti ja myös loppui rauhallisesti. Mutta se oli pisin järistys jonka olemme toistaiseksi Japanissa kokeneet. Nyt ehdin napata jo järistysrepun viereen, kun talo ei lakannutkaan heti hytkymästä. Vaan ihan mukavasti tämä järistys meni, sillä ikkunat eivät helisseet ja oikeastaan mitkään tavaratkaan eivät liikkuneet. Paitsi pöydällä oleessa Brita-kannussa ja vesilasissa vesi läiskyi melko iloisesti.

Uutisten mukaan eilisessä järistyksessä ei sortunut taloja eikä kukaan loukkaantunut. Twitteristä katselin ihmisten monenlaisia reaktioita. Jollakin epäonnisella oli lentänyt kasa kirjoja hyllystä. Yksi oli ollut koiran kanssa ulkona eikä koirakaan ollut huomannut järistystä, mutta kotona oli vaimo kovin odotellut ulkoilijoita takaisin. Ja autosta katsottuna moottoritie oli näyttänyt kohoavan hetkeksi.

On oikeastaan aika huojentavaa, että välillä järisee. Sitten voi taas huokaista hetkeksi helpotuksesta, kun pahimmat laattojen jännitykset ovat (toivottavasti) taas lauenneet. Ainakin niin ajatteleminen saa unohtamaan seuraavan maanjäristyksen, joka väistämättä odottelee jossain tulevaisuudessa.

Maanväristysuutisia

On taas ilmoja pielly ja maata järisyttäny. Tämä kotitalomme on tarkka, maanjäristyksen huomaa aina. Useimmiten tosin maa ei varsinaisesti järise vaan värisee. Viime aamuyönä klo 4.59 järähti ihan Tokion rajojen sisäpuolella. Aiemmin huomattavat järistykset (siis itse huomaamamme) meidän aikanamme ovat tapahtuneet jossakin muualla kuin Tokio-to:ssa. Tuo aamuyön järäys oli vain 3.8 richteriä ja tapahtui 30 kilometrin syvyydessä. Olin just käynyt vessassa eli olin sattumoisin hereillä, kun seinät rysähtivät kuuluvasti. Eikun unta palloon taas :)

Meidän maanjäristysreppumme sisältö on hyvin vaillinainen. Pitäisi täydennellä. Siellä ei esimerkiksi ole ensiapuvälineistönä muuta kuin laastaria! Eikä siellä ole mitään lämpimiä vaatteita.

Ikebukuron Life Safety Learning Center on vielä käymättä. Siellä saisi kokea simuloituna vähän isomman maantäräyksen ja paljon muuta. Se on vieläpä ilmaista "lystiä", tosin kaikki on japaniksi. Voisi olla silti hyvä juttu kokea. Eräs päivä katsoin kotikuntamme city officen sivuilta videon maanjäristyksistä. Siinä oli kuvamatskua Koben vuoden 1995 isosta maanjäristyksestä ja sitten kuvin kuvailtiin kuviteltu saman luokan järistys omalle alueellemme. Tällaiset meidän talomme kaltaiset möksät menivät nurin kuin tulitikkutalot muutamassa sekunnissa! Yleisin kuolinsyy on jäädä jonkun kaatuvan huonekalun alle. Meillä ei onneksi ole oikeastaan mitään isoa kaatuvaa. Pöytä ja työtuoli ovat isoimmat.

Koben järistyshän tapahtui myös varhain aamulla eikä moni tainnut ehtiä edes herätä. Siinä kuoli noin 6400 henkeä. Great Kanto -järistyksessä 1923 kuoli 140.000. Kobessa eniten väkeä kuoli tällaisiin taloihin kuin meillä on, vanhoihin puukehyksisiin. Elleivät tiilikatot murskanneet, kaasuletkuista syttyneet tulipalot viimeistelivät luonnon tihutyöt.

Ihminen on perin pieni ja haavoittuvainen olento!



P.S. Tämä nyt ei mitenkään liity asiaan, mutta sain selville merkittävimmän syyn siihen, miksi joka toisella ihmisellä tuolla pitkin poikin on niitä kasvomaskeja naamalla. Yksi syy on toki flunssa ja pääosin niin, että sairastuneet itse pitävät maskia, jotta muut eivät tule kipeäksi, mutta tosi yleinen syy on allergia. Ilmeisesti todella monilla japanilaisilla on eri sorttisia allergioita, joten hengittävät mieluummin suusuojukseen. Itsestä kyllä tuntuu, että saastetta voisi olla enemmänkin. Nenäliinatkaan eivät koskaan mustu kun niistää, toisin kuin monissa muissa maailman kaupungissa.

Tämä ei liene ylläri kellekään:


P.P.S. Juu, Brad Pitt ja Angelina Jolie ovat kaupungissa lapsikatraineen, mutta ei olla törmätty. Tänään sitä paitsi sataa, eli eivät varmaan poistu Ritz-Carltonistaan tai missä nyt ikinä punkkaavatkaan! Mulle käy mikä vaan huone, kiitos!

Paikoillanne, valmiinanne, järisee!

Täällä on taas ollut pikkuisia maanjäristyksiä. Tämänaamuinen kello kahdeksan järistys meni unen merkeissä, mutta pari päivää sitten työnteko keskeytyi ajatukseen: kas kun tuoli heiluu, taitaa mennä iso juna, ai niin mutta eihän tästä mitään junaa mene. Nopeasti nuo järistykset päivittyvät tänne, tuokin ihan heti. Joku 4.3 richteriä täällä Tokion suunnalla Japania mutta silti kaukana oli se junantuntuinen.

Meillä on nyt yksi reppu pyhitetty maanjäristysrepuksi. Se ei tosin ole vielä täydellisesti varusteltu, mutta hiljalleen, hiljalleen.

Siellä on nyt:

- 2 litran vesipullo
- säilykkeitä, mm. sieniä, hedelmiä ja jotain ihania munia...
- "vegetable crackers":eja, suklaakeksejä
- suklaalevy
- c-vitamiinikarkkeja
- Vitamine Water, 1/2l
- pähkinöitä
- taskulamppu
- kello
- laastareita, särkylääkettä, piilolinssejä, jotain muita lääkkeitä
- kirjoitusvälineet
- huulirasva, hammasharjasetti
- vessapaperia, muovipusseja
- kertakäyttöhaarukoita, lusikoita ja puikkoja
- sukat, paita

Siellä pitäis vielä olla ainakin: huopa, kovapohjaiset kengät, veitsi, pikkuradio, pattereita taskulamppuun ja radioon, ensiaputarvikkeet, saippua, hanskat, kynttilöitä, sytkäri, sanomalehteä, narua ja teippiä. Ja varmaankin lisää ruokaa.

Maanjäristysreppu on myös varsin hankalassa, kaukaisessa nurkassa, josta se on vaikea napata, ellei satu olemaan sillä paikalla, jolla normaalisti aina on, eli työpöydän ääressä.

Toivokaamme kuitenkin kovasti, että kaikki hankinnat reppuun on tehty aivan turhan takia. Ja toivokaamme myös, ettei se iso järistys tule juuri silloin, kun olen sortunut ahmimaan repun tyhjäksi suklaasta, suklaakekseistä, pähkinöistä... Ja säilykemunista?

Keikkuva koti

Okusan sai myös kokea elämänsä ensimmäisen maanjäristyksen ilon ja riemun, kun yhtäkkiä alkoi tuoli täristä, pöytä täristä, verhot heilua ja sitten huomasin, että seinätkin - eli koko talo - heilui!! Aika jännä tunne. Tämä on sellainen paperitalo, että hyvä jossei taifuuni vie joku päivä. Eipä keikutus kauaa kestänyt, mutta oli se aika pelottavaa tällaiselle newbielle, kun ei tiennyt, että tuleeko kohta vielä lisää. Meidän maanjäristysreppuammekaan ei ole pakattu... Tämä koti on kylläkin varsin turvallinen paikka viettää maanjäristyksiä, etenkin jos on yläkerrassa. Ei ole vieressä mitään korkeaa rakennusta, eikä huoneessakaan mitään painavaa missään. Ja voi tarvittaessa mennä työpöydän alle piiloon putoavaa kattoa. Tai sitten voi pudota itse lattian mukana alakertaan. Huoneet ovat sen verran matalat, että eipä ole korkea pudotus edes :)

Näin täällä, pörssi järisee, maa järisee - ja kivaa on!

Maa järisee

Tänään koin töissä ollessani ensimmäisen maanjärjestykseni ikinä. Aika jännä tunne, kun toimistotuoli ja lattia alkoi vähän väristä. Ja sitten se olikin ohi. Meni sekunti tai pari ja pään päällä syttyi lamppu: maanjäristys. Toimistolla osa porukasta rekisteröi järistyksen ja monet eivät olleet huomanneet mitään. Mielenkiintoinen reaktio, että kaikki vain naureskelivat. Isompi pomo vitsaili, että luuli pienemmän pomon juosseen käytävällä.

Tällä kertaa järisi Chibassa 4,6 richterin voimalla. Kokemus ei ollut mitenkään kummoinen, mutta toivottavasti noita ja varsinkaan voimakkaampia ei jouduttaisi kokemaan.