Saletisti Saipanilla

Terkkuja Saipanilta, eli "Japanin Kanarialta". Ollaan täällä Amerikassa, vähän reilun kolmen tunnin lentomatkan päässä Tokiosta. Tähän mennessä jokainen meidän kansalaisuutta arvaileva (n. 15 ihmistä) on luullut meitä venäläisiksi. Muutama ihminen sanoi tavanneensa joskus suomalaisen täällä. Pikku saarella on ollut oikein kivaa. Relasti resorttia, autoilua pikkurannoille, snorklailua, lepotuolissa lekottelua, syömistä, auringonlaskuja, vesiliukumäkiä, mangoja, biljardia, lisää syömistä, uimista, joutilaana olemista... Eli juuri sitä mitä tultiin hakemaankin.

Flipperii mä metsästän

Viime syksynä osuin Takadanobabassa tutun tien varrella olevaan uuteen pelihalliin. Pikainen vilkaisu sisään ja silmät suurenivat päässä! Siellä oli flippereitä ja vieläpä kolmena kappaleena! Flippereitä ei ainakaan nykyään tapaa Japanissa juuri missään. Niinpä parituhatta jeniä hujahti koneisiin, ja lähdin tyytyväisenä kohti kotia. Kuukautta myöhemmin palasin tähän samaan Mikado-nimiseen paikkaan, mutta voi kurjuuksien kurjuus: pelit olivat kadonneet ja niiden tilalle oli ilmestynyt jotain geneeristä perusarcadea, jota löytyy jokaisesta Tokion sadastatuhannesta pelihallista.


Harmitti, sillä pöydät olivat vieläpä ihan hyviä: Jack Bot, Bram Stocker's Dracula ja Solar Ride. Se harmitti vielä enemmän, että koneet olivat tosi hyvässä kunnossa. Yhdellä pelikerralla ei laitteissa ilmentynyt mitään ongelmia. Tyydyin tappiooni ja flipperit taas unohtuivat.

Noin kuukausi sitten tuli erään flippereitä Suomessa omistavan tahon kanssa puheeksi nämä hopeakuulan juoksuradat. Ja nälkä pelaamiseen taas heräsi. Nyt otettiin käyttöön aseista kovimmat, eli Google. Heti ensimmäiseksi löytyi Tokyo Pinball Association. He olivat järjestäneet flipperiturnauksen alle kuukautta aiemmin, joten tavallaan ensimmäiset uutiset olivat ikään kuin huonoja. Harrastajia siis on, mutta kisa meni jo. Eikä uutta ole toistaiseksi tiedossa. Harmillisesti yhdistyksen sivut eivät juurikaan näytä päivittyvän, joten sieltä ei löytynyt potentiaalisia pelipaikkoja.

Seuraavaksi löytyi Albert Mickyn sivu, josta mainittiin myös muutama flippereitä sisältävä pelihalli. Ei kun tutkimaan! Ensimmäisenä otin tarkasteluun Shinjukun Kabukichossa sijaitsevan Mikadon. Tässä vaiheessa en vielä osannut arvata nimestä mitään, mutta rakennusta etsiessä tajusin oman typeryyteni. Mikado muutti viime syksynä Takadanobabaan. Ja rakennusta on turha etsiä, koska se on purettu. Työmaa-aitaan kiinnitetty lappu vahvisti kurjat uutiset. Mikado-biru purettiin muutamaa viikkoa aiemmin. Siellä olisi ollut viisi pöytää, joten pettymys oli valtaisa. Varsinkin, kun yksi olisi ollut kovasti fanittamani Williamsin Guns n' Roses.

Seuraava kohteeni oli idässä Sobu-linjan varrella oleva Shinkoiwa. Siellä oleva Omoron-niminen pelihalli vaikutti suoranaiselta hopeakaivokselta, jossa olisi peräti 20 flipperiä! Voi kuinka junassa kuumottikaan sormia päästä pudottelemaan kolikoita koneeseen. Pitkähkön matkan jälkeen Omoron löytyi helposti. Ensimmäisessä kerroksessa ei näkynyt jälkeäkään flippereistä. Suuntasin toiveikkaana toiseen kerrokseen, mutta siellä oli vain tylsiä pachinko-koneita. Aloin jo pelätä pahinta, kun askelsin portaita kolmanteen kerrokseen. Kyllä, se kerros oli täynnä kaikkea perusarcadea.

Omoron tarjosi flipperikulman peräti 14 vuoden ajan, mutta vuoden 2009 lopulla kulmaus suljettiin. Ilmeisestikin pelaajapulan takia. Melkein kuin olisi viety maailman paras tikkari kädestä! Lainaan nyt tähän Albertin sivuilta kuvan flipperikulmasta, jotta se muistuttaa minua aina paikasta, johon olisin yli vuoden ajan voinut mennä, jos olisin ottanut paikasta ajoissa selvää.


Onneksi tämän pettymyksen jälkeen sain kaksi hienoa vinkkiä: Tokyo Domen lähellä olevassa keilahallissa on melkein uudenveroinen Lord of the Rings! Ja lisäksi sain linkkivinkin japanilaiselle Pinball Locator -sivustolle. Harmi, että monet sivuston vinkeistä ovat jo vanhoja, joten seassa on nämä mainitsemani edesmenneet paikat. Ja moni muu paikka on varmaan kokenut saman kohtalon.

Vaan Lord of the Rings sentään löytyi! Olihan siitä ihan pirusti iloa. Siitäkin huolimatta, että ihan vehkeen vieressä oli sellainen nyrkkeilypeli, jossa isketään hanskalla mahdollisimman lujaa säkkiin. Ensimmäisen kerran siinä flipperiä pelatessa vähän säpsähti, kun joku läsäytti täysiä säkkiin, mutta onneksi siihenkin tottui. Ihan parhaalla tavalla ei peli kulkenut, sillä pistesaaliiksi jäi vaatimaton 32 miljoonaa. Ainakaan tällä kertaa en saanut nimikirjaimia high score -listalle, mutta sisäinen (ja ulkoinenkin) pikkupoika hymyili leveää hymyä.


Kyseinen masiina löytyy Tokio Domen vieressä olevalta keilahallilta (tällä kartalla "Yellow building"). Kun Domelta lähtee kulkemaan ylempänä olevaa kävelytasoa Suidōbashin asemaa kohti, näkyy oikealla puolella n. sadan metrin päässä melko isolla teksti BOWLING. Tasolta menee portaat alas, josta pääsee kävelemään keilahallia kohti. Siitä hissi neljänteen kerrokseen ja keilaradan tiskin kohdalta oikealle. Kiitokset Kirahville vinkistä.

Tällä hetkellä olisi melko varma tieto, että Chibassa Narashinossa olisi DEEP-niminen pelihalli, jossa olisi useampikin flipperi. Matka sinne on kauhean pitkä, joten tuollaiseen pelireissuun tarvitsisi varata aikaa useita tunteja. Ja totta kai on mahdollista, että sinnekin matkaisi aivan turhaa. Jos retkeen yhdistäisi käynnin Ikean salmiakkikalahyllyllä, ei Oku ehkä pitäisi retkeä ihan kahjona ajatuksena.

Todella hankalaa tämä flipperien etsintä joka tapauksessa on. Pari viikkoa sitten kiertelin Ikebukuron itäpuolelta kolme pelihallia läpi, mutta niistä yhdessäkään ei ollut mitään flippereihin viittaavaa. Tarjonta oli yhtä kattava myös Nakanon Broadway Mallin pelihalleissa. Eikä viikonloppuna Shibuyan EST:in yhteydessäkään olevat useat kerrokset pelikoneita tuoneet helpotusta tuskaan. Shinjukun Kabukichossa olevalla keilaradalla saattaa olla yksi flipperi. Ainakin siellä on ollut, mutta tämäkin tieto voi olla vanhentunut. Niin tai näin, niin joskus sekin täytynee selvittää.

Vapunaatto Yomiurilandissa

Kun Suomessa lähestyttiin vasta unessa vapunaattoa, olimme me jo Tokion lähistöllä olevassa Yomiuriland-huvipuistossa. Olenkin muistanut jo yli vuoden ajan muistuttaa Okua, että sinne on päästävä. No, nyt muistuttelu on ohi, kun tämäkin rasti tuli suoritettua.

Golden Weekiä edeltävä perjantai osoittautui hyväksi päiväksi vierailla huvitusten parissa. Torstai oli edesmenneen Showa-keisarin syntymäpäivä, eli kansallinen vapaapäivä. Ja perjantai oli työnantajani myöntämä vapaa, joten osa kansasta rehki vielä töissä ja loput olivat jo matkustaneet kohti kotiseutujaan. Puiston laitteisiin ei ollut käytännössä ollenkaan jonoja. Työkaverit sanoivat, että heidän käynneillään laitteisiin joutunut jonottamaan jopa yli tunnin.


Kuten yllä olevasta maailmanpyörästä otetusta kuvasta näkyy, jakautuu puisto melko isolle alueelle. Käveltävää siis riittää. Kuten kuvasta voi huomata, on alueella useampikin vuoristorata. Ne olivatkin syy koko retkelle.


Tärkeinpänä vetonaulana toimi luonnollisestikin paikan suurin ja kaunein laite, eli Bandit. Pituutta radalla on 1560 metriä, korkein kohta on 78 metriä ja huippunopeus 110 km/h. Rata ja vaunut ovat hyvin nykyaikaiset, joten vauhtia löytyy, mutta kaikki tapahtuu miellyttävän sulavasti. Okukin innostui Banditiin ja kertoi aivan aidosti nauttineensa kyydistä. Samaa ei voi sanoa kolmen vuoden takaisesta reissusta Fuji-Q Highland Parkiin, jossa Guinnesin ennätysten kirjassakin vieraillut Fujiyama taisi jättää vähän traumoja kolmen ja puolen minuutin ajelullaan...


Puinen White Canyon kiinnosti myös suuresti. Olihan se ihan makea, mutta silti ehkä aavistuksen pettymys. Kyyti oli hyvin kolkkoa (olihan se toki vanhasta radasta odotettavissakin, mutta nyt se oli vielä vähän kolkompaa) ja vaunu pikkuisen liian pieni. Vaikka jalat koitti asetella miten tahansa, kolhiutuivat polvet joka töyssyssä ja äkkimutkassa. Ja niitä riitti. Näin viikkoa myöhemmin päällimmäisenä muistona on valitettavasti tuo polvien hakkautuminen, joten laitetta kannattaa lähestyä ehkä pikkuisen pienemmillä ennakko-odotuksilla.



Nyt tuli käytyä myös ensimmäistä kertaa seisottavassa vuoristoradassa. Loop Coaster MOMOnGAssa tosiaankin seistään tukevasti pyöränpenkkiin puristettuna. Ja mennään seisten 360 asteen silmukan läpi. Ihan veikeä fiilishän se. Tosi simppeli ja turvalliselta tuntuva laite. Ei aiheuttanut kummempia tykytyksiä, mutta ei välttämättä erityisiä fiiliksiä kokeilla uudestaankaan.

Täällä jokaisesta huvipuistosta vaikuttaa löytyvän Lintsiltäkin tuttu Space Shot. Tosin eri nimisenä. Yomiurilandista laitteita löytyi kaksi: yksi ampuu istujat vauhdikkaasti ylös ja toinen tiputtaa istujat hetkellisellä vapaapudotuksella alas. Kummankin tornin korkeus on 60 metriä ja huippunopeus noin 58 km/h. Ihan ok. Lintsiin en osaa verrata, kun edellisestä käynnistä taitaa olla yli 10 vuotta.

Tarjolla olisi ollut myös alakuvassa näkyvä "benji-hyppy", mutta siinä en käynyt. Joku näytti olevan jo ylhäällä hyppyvalmiudessa, mutta päättikin ottaa valjaat pois ja tulla portaita alas. Ei siis ihan helppoa ainakaan jokaiselle.


Olin jostain syystä käsittänyt, että huvipuisto olisi aika kaukana, mutta sinne pääsikin Shinjukusta ihan näppärästi. Paikalle pääsee itse asiassa kahta eri linjaa, joten kokeilimme molemmat. Menimme puistoon Shinjukusta Odakyu-linjalla Yomiuri Land-Maen asemalle, josta pääsi n. viidessä minuutissa bussilla porteille. Paluun teimme köysiradalla, joka kuljetti meidät Keion Yomiuriland-asemalle. Kumpikin asema on pelkkä "local"-asema, johon nopeammat limited express -junat eivät pysähdy. Kannattaa siis vaihtaa junaa sopivasti nopeampaan tai hitaampaan, jotta matka taittuisi noin 30 minuutissa.

Vapunviemät

Kesäkausi olkoon virallisesti avattu! Vappu on juhlittu, ja viidettä päivää on kuuma! Tänään kuumin. Vietimme kuumuutta ja Golden Weekin viimeistä päivää, Lasten päivää, ihanassa Kichijojissa ja Inokashiran puistossa evästäen. Paikat olivat pullollaan somasti asustettuja pikkukoiria ja juoksentelevia pikkulapsia. Aikeena oli kokeilla viimeinkin joutsenvenettä, mutta koska lampi oli niin täynnä veneitä, ettei vettä näkynyt, päätimme luovuttaa.

--

Vappu sujui jo perinteiseen tapaan Odaiban biitsiä vastapäätä sijaitsevalla linnoitussaarella. Kohde on oiva piknikpaikka meren äärellä. Iltahämärän laskeuduttua Rainbow Bridge sävähtää taustalla loistoon ja Tokyo Towerkin pilkistelee.

Eväinä oli tietysti lettuja,



ilman muuta herkullisia munkkeja ja



totta kai simaa!



Onneksi joku muu kuin Oku onnistui tänä vuonna paremmin siman ja munkkien suhteen. Okulla meni pikkaisen pieleen ensiksi mainittu ja toisia ei laiska vaimo jaksanut edes yrittää. Ruohikolla iloteltiin esimerkiksi petankin merkeissä.



Eikä vain ruohikolla, vaan myös junalaiturilla.



Eikä vain junalaiturilla, vaan myös junassa.



Näihin kuviin, näihin tunnelmiin...





P.S. Yllättävän hyvin japanilaiset lopulta rentoutuvat, kun lauma suomalaisia vappupöljiä laittaa junassa ranttaliksi. Ensin toimittavat tärkeinä omia kännykkäasioitaan ja iltatorkkujaan ja kynsien tarkasteluaan, sitten alkavat varovaisesti ja vaivihkaa vilkuilla, sitten vilkuilevat jo ihan kunnolla, ja lopulta yhtyvät nauruun suomalaisten kanssa.

Kenties junassa kiertävällä ginipullollakin saattaa olla osuutta asiaan...

--

P.S.2. Muistakaahan muuten, että Odaiban rannalla uiminen on ehdottomasti kielletty... (paitsi vappuna)!

Kesä! Loma!

Tänään saattoi olla Tokion kevään ja samalla koko vuoden lämpöisin päivä. Mittari kipusi yli kahdenkymmenen ja auringossa ihan hikoilutti. Jopas nyt jotakin! Säätiedotus näyttää jatkossakin mukavalta: pelkkää keltaista palloa ja 23 asteen lämpölupauksia. Jo olisikin aika saada kunnon kevät ja kesä, kun tämä huhtikuu oli niin karmean kalsea. Alkaa hieman jo kyllästyä samaan villapaitaan, jota on kotona viimeiset viisi kuukautta käyttänyt...

Mutta näin vapun kunniaksi kesä näyttää vihdoin saapuneen eli simat sille! Elmerit nauttivat tänään auringonsäteistä Yomiurilandin huvittelupuistossa, mutta siitä tarkemmin lisää toinen kerta. Hupipäivä päätettiin iloisen yllättyneissä vapputunnelmissa: Kagetsussa on YHÄ tarjolla Nanako-kasvisramenia ja kasvisgyozaa!! Pieni toivo elää, että tuote olisi jopa lisätty pysyvälle listalle, mutta emme kysyneet tarkemmin, slurpsimme vain suihimme tai ainakin Okun suuhun. Nam!

Meneillään on japanilainen kevätloma, Golden Week. Se tarkoittaa sitä, että Tokiossa on suhteellisen väljää. Tai tietysti tännekin päin lomalaisia saapuu, mutta ainakin tänään pääsi melkein kaikissa junissa istumaan. Kuten normaalistikaan japanilaisina pitempinä juhlapyhinä, jolloin kaikki maksaa tuplasti ja kaikkialla on väkeä tuplasti, emme aio poistua Tokiosta. Ehkäpä edessä olisi kevätsiivous (torakkatiedotus: ei ole näkynyt riiviöitä vielä, kop kop), pyöräreissua ja muuta pientä. Ja ensi viikolle on viimeinkin liput Ghibli-museoon. Ja huomenna tietysti juhitaan vappua kunnon finskien tapaan kunnon finskimeiningillä! Kampai!

Hyvää vappua ja Golden Weekiä Edo-Elmereiltä!

Kiitos-kylässä

Näitä aina silloin tällöin eteen putkahtelee. Suomalaisia yllätyksiä! Shimokitazawassa tuli törmättyä taannoin Kiitokseen. Täytyihän Kiitos testata. Kyseessä oli sarjiskahvila, jossa maksettiin ajasta, mitä kahvilassa istuessa kulutti. Muutamalla satasella sai viihtyä paikassa mangaa tai aikakauslehtiä lueskellen ja soft drinksejä vapaasti masiinasta nautiskellen. Juoma- ja ruokalistalta sai tahtoessaan lisähintaan tilata pikkuannoksia, teetä, alkoholeja ja muita juomia.



Suomi-teemaan oli panostettu. Mukit ja lautaset olivat Marimekkoa, muutenkin kuosit näyttivät Marimekolta. Paljon puuta, vaaleaa koivua, puutuoleja. Tavallaan kyseessä oli netti-mangakahvila "suomalaisittain", paikan kuutta tietokonetta ei tosin kukaan nyt käyttänyt.



Ruokalistalla ei näyttänyt olevan mitään Suomeen vivahtavaa. Kiitos-sanan merkitys selitettiin liitutaululla. Paikan pitäjä selitti lisää kummasteleville suomalaisille: kuulemma omistaja oli havainnut japanilaisnaisten kiinnostuksen suomidesigniin ja pohjoismaalaiseen tunnelmaan, joten siksi - siis ihan markkintointisyistä - paikka oli perustettu.



Kiitoksessa oli ihan mukava, rauhallinen tunnelma, mutta koska ei juuri muutenkaan tule mangakahviloissa käytyä, kun ei niitä mangoja tajua, niin tuskin Kiitokseenkaan tulee toistamiseen mentyä. Mutta tässä hyvä nettikahvila suomituristille: taatusti kotoisa tunnelma!

Kiitos!

* Comic & Cafe Kiitos, Shimokitazawa 2-11-3, South Exit

Nyt piiputtaa!

Viime aikoina on tullut hengailtua paljon Shimokitazawassa. Aiempaa Shimokita-tarinointiammehan löytyy täältä ja täältä. Jälkimmäisessä mainittu Cafe & Jazz Masako on valitettavasti ilmeisesti lopettanut. Ainakin sen paikalla on nyt rakennustyömaa, ja eihän se ollut viime marraskuussakaan auki, kun jazzkaakaolle yritimme.

Onneksi Shimokitazawassa on kuitenkin aina jotakin jännää. Yan jo käväisi kerran aiemmin, ja nyt isommalla porukalla suuntasimme pari viikkoa sitten - piiputtelemaan! Shimokitazawan pohjoispuolella on pikkuinen vesipiippubaari. Mennessämme se oli tupa(koit)ten täynnä väkeä, mutta omistaja soitteli jonnekin ja opasti meidät sisarbaariin lähistölle. Talsimme pian keskellä hiljaista asuinaluetta, joka ei todellakaan näyttänyt siltä, että sisältäisi baaria - saatikka vesipiippubaaria. Mutta äkkiä alkoi makea tuoksu leijailla vastaan, ja pian löysimme tunnelmallisen korttelipiippukuppilan.

Hetken kuluttua edessämme sauhusi kuusi piipullista eri makuja: paria omenaa, sitruunaa, mangoa ja kookosta ainakin.



Paikassa oli rauhallista, vain pari poikaa meidän lisäksemme tupruttelemassa. Mukavaa, rentoa istuskelua.

Vesipiippuiluahan me Elmerit emme kuitenkaan suosittele noin yleisesti ottaen, jokapäiväiseksi huviksi. Tuleehan siinä, reilun tunnin tai jopa kahden tunnin session ajan, vedettyä määrällisesti aika monta savuketta, ja kun itse ei edes polta, ei touhussa loppujen lopuksi ole paljon järkeä. Mutta tämä itämaista perua (Egypti, Marokko, Tunisia) oleva Hookah-makutupakkakokemus on kiehtova ja maukas. Vesi poistaa jonkun verran haitallisia aineita, muttei todellakaan kaikkea.

Vaan tulipahan kokeiltua tällainenkin erikoisuus!



Matkalla Shisha-vesipiippubaariin näimme myös toisen kiinnostavan kohteen, jonne joskus täytynee poiketa: kukkakaupan, jossa oli baaritiski antimineen. Käyhän se niinkin! Kaksi kaljaa ja kimppu krysanteemeja, kiitti!

Karaokea ja kasvisburgereita

Vähäisen taas mässäilyn puolelle kallistunut tämä elämä. Ja laulun. Viime yö tuli pitkästä aikaa vietettyä laulumailla, niin kutsutussa "kämäkaraokessa". Tuo eräs karaokeketju, jonka nimeä en ole vieläkään selvittänyt, koska siinä on vain kanjeja, on hieman kämä ulkomuodoltaan, mutta oikein hyvä viisuvalikoima kyllä löytyy, ja muu meininkihän on ihan itsestä kiinni. Jos iltayhdestätoista aamuviiteen saakka maksaa alle 3000 jeniä (vähän yli 20e) per kultakurkku sillä diilillä, että viinaksia saa kyseiseen kurkkuun kipata kaksin käsin ihan ilmaiseksi halki yön hamaan aamuun, ei voi valittaa. Meidän tyttöporukkamme keskittyi ehkä enemmän laulantaan kuin kippaamiseen, mutta voin vakuuttaa, että ilo oli irti! Tällä erää tekniikkana oli biisiluettelon läpi käyminen aakkosjärjestyksessä. Muutama kipale kustakin kirjaimesta. Ihan loppuun saakka pääsimmekin, kun aamu alkoi valjeta.

Siinä on aina oma, maaginen tunnelmansa, kun puoli kuuden aikaan odottelee Yamanotea, ajelee iltapäiväruuhkan kaltaisessa yöjuhlakansan muodostamassa massassa omalle asemalle ja kävelee kotidoria pitkin ihaillen sinistä taivasta ja auringon nousun kultaamia rakennuksia. Ostaa automaatista Pocari Sweatin ja huomioi kaikenlaista uutta aamuisilla aisteilla. Tänä aamuna kyseisellä kävelyllä esimerkiksi hoksasin erään talon katolla vehreän puutarhan, jota ennen en ollut merkille pistänyt.

--

Aamukansan joukossa on myös yhtä ja toista taapertajaa. Junan ikkunasta näkee keskustojen kaduille, joilla lojuu teinejä pitkin poikin toisten yrittäessä herätellä ystäviään. Junan penkeillä pilkkii porukkaa pää polvissa. Omalla asemalla ulos purkautuvaa väkeä vastassa oli tänään salariiman housut kintuissa avoimesti asemalaiturille lorottaen. Ei jaksanut raukka edes käsillä auttaa toimitusta. Että osataan Japanin maallakin vappuilla jo ennen vappua.

--

Nyt viimein itse asiaan! Eli hampurilaisiin! Taas on vegeburger-visiittejä suoritettu, joten Osa Ties Kuinka Mones: J.S. Burgerin Veggie Burger (900 jeniä), olkaa hyvä:



Shinjukussa osoitteessa 4-1-7, Takashimaya Times Squaren lähettyvillä, sijaitseva burgerkahvila on hawaijilaishenkeä havitteleva, ihan viihtyisä paikka, ja kyllä tuota burgeria voi myös suositella. Siinä ei ole varsinaista pihviä, vaan paremminkin kasvismuhennos, jossa taitaa olla kananmunaa mukana aika rutkasti. Tai purilaisen menu-kuvassa näyttäisi siltä, että on pihvi, joten kenties omani oli vain heikosti paistettu... Hyvää se silti oli... Lisäksi välistä löytyy monipuolisuutta: vihreitä soijapapuja, avokadoa, ituja, yrttejä, salaattia, tomaattia ja paistettuja kasviksia.

Veggie Burgerin oheen ei lisätä ranskiksia, vaan paistettua renkonia! Ihan metkaa ketsupin kera!



Jos vegemeiningit unohtaa, J.S. Burgerilla on muutenkin mielenkiintoisia erikoisuuksia ja kampanjoita. Tällä hetkellä maistella saa muun muassa amerikkalaista pekoniburgeria, intialaista curry-kanaburgeria, italialaista prosciutto-burgeria ja meksikolaista taco-burgeria.

--

Vegemätöstä puheen ollen, eilinen käynti ketjuizakaya Doma Domassa oli yllätyspositiivinen. Ruokalista oli täydentynyt, ja usea täydennyksistä oli ihan vegetaarista tavaraa! Doma Domasta voi tällä hetkellä saada ainakin: paria salaattia, ison listan pikkelsejä, valkosipulileipätikkusia cheddarin kera, friteerattuja bambutikkuja (nam!), parsa-juustopaistosta folionyytissä, tomaatti-avokado-"kääryleitä", peruna-mochi-palloja ja mochipizzaa (!). Saattoipa listalla lisääkin olla, tofua, perunoita, friteerattua sipulia ja paistettua camembert-juustoa ainakin, mutta me tulimme täyteen edellämainituin valinnoin.

Nyt tuli nälkä.

Syömisiin!

Huonoa omaatuntoa

Tänään karkasin töistä ja mentiin Okun kanssa Shinjukuun burgereille. Palanpainikkeeksi Fire Rockia siemaillessa tuli mieleen, että miksi itse asiassa edes tunsin karkaavani töistä... Leimasinhan pahvisen kellokortin kello 20.12, eli olin ollut toimistolla 10 tuntia ja 19 minuuttia. Viime aikoina työkaverit ovat olleet useammin töissä yli keskiyön kuin lähteneet saman päivän puolella kuin ovat töihin saapuneet.

Onhan meillä toki julkistus tulossa tämän viikon lopulla, mutta kuka seisoo kohta tolpillaan, kun töitä on painettu viikkokausia tuollaisia määriä. Viime torstaina yksi työkaveri oli alihankkijalla yöllä kolmeen asti, tuli seuraavana aamuna kymmeneksi töihin ja lähti kotiin viettämään viikonloppua puoli neljältä yöllä. Itse asiassa hän toivoi pääsevänsä alihankkijalta suoraan kotiin, mutta illalla kahdeksan aikaan pomo soitti ja sanoi tarvitsevansa tätä työkaveria toimistolla. Niinpä hän tuli työpaikalle illalla kymmeneltä, kun meikäläinen vihdoinkin veti rotsia niskaan. Maanantaina tyyppi tuli aamulla kymmeneksi, istui illalla 23:een, tuli aamulla kymmeneksi ja lähti puoli kolmelta yöllä. Tänään aamulla häneltä saapui mailia, että nyt on niin kova päänsärky, että on pakko ottaa lääkettä, makoilla vähän aikaa ja yrittää tulla toimistolle vasta kello 12. Miksiköhän...

Kun meikäläinen vetää 12 tuntia duunia, on päässä samaan aikaan käynnissä lottoarvonta, vikingloton tulokset ja kinkkubingo. Maanantain session jälkeen oli niin sekava olo päässä, etten nukkunut koko yönä kuin pari minuuttia. Hikoilutti, hermostutti, ajatukset pyörivät töissä ja jatkuva tietoisuus seuraavan aamun lähestymisestä ahdisti. Onneksi sain seuraavan työpäivän jälkeen karattua kotiin jo 18.30, ja yöllä nukutti peräti kahdeksan ja puoli tuntia.

Saa nähdä millainen paloletku tarvitaan aamulla toimistolla, mutta tällä hetkellä en voi väittää sen aivan hirveästi kiinnostavan. Harmittaa noiden muiden puolesta, kun eivät yhtään ajattele itseään tai omaa hyvinvointiaan. Ja toisaalta nytkin saattaa joku tehdä minulta "tekemättä jääneitä töitä", kun en jäänyt duuniin päivystämään, että miten tätä speksiä nyt toteutuksen jälkeen halutaan taas muuttaa, kun ei oltukaan speksatessa ajateltu asiaa tältäkään kannalta.

Nyt, kun asia on todettu näin raa'asti, koitan seuraavalla kerralla palata aiheeseen vähän analyyttisemmin :)

edit: Tänään olikin taas postia odottamassa. Nyt tyypiltä, jolla on ollut jo pari viikkoa verestävät silmät ja selvästi eniten toimistolla vietettyjä tunteja. Käännöskoneversio on mailista on niin "hauska", joten laitetaan se: "I'm sorry, going to the office is delayed about one hour because there is suitably no physical condition. It is a schedule of going to the office at 11 o'clock."

edit2: Aamun sähköposteista putoilee näköjään lisää helmiä. Yksi tyyppi pahoittelee kovasti (申し訳ありません), että hän lähtee viikon jäljellä olevina työpäivinä normaaliin aikaan, koska hänen sukulaisensa kuoli. Kehtaakin tehdä vain ne tunnit joista maksetaan, ja heti työajan tultua täyteen lähteä kotiin.

Superkriminaali!

Kävinpä tuossa eilispäivänä nostamassa rikollisuusasteeni vähäpätöisestä oppitytöstä varhaisen tason gangsterinnaksi! Eli nyt on lopullisesti kylpylät koluttu, koska teippailtavaa alkaa olla jo hieman liikaa... Hain siis ikuisen muiston Japanista: uuden tatuoinnin!

Tatuoinnin hankkiminen on Tokiossa tavallaan helppoa, mutta toisaalta ei. Ellei osaa hyvin japania tai tunne tulkkia, joka pääsee päiväsaikaan töistään irti ja mukaan, on ensin löydettävä tekijä, joka hallitsee edes hieman englantia. Kahteen ensimmäiseen sähköpostiini ei edes vastattu, vaikka mukana oli myös lauseita japaniksi. Kyselin tutuilta ja sain paljon vinkkejä hyvistä tatuointipaikoista; mainittiin esimerkiksi Crystal Skull, Yen Tattoo Studio sekä 13needletattoo. Löysin sitten kuitenkin netistä ansioituneen hepun, jolla on private studio Asagayassa Koenjin vieressä sekä sivuillaan info: "English ok!" Meilailtiin tyypin kanssa, ja koska hänellä oli aikaa heti, sovimme työn heti. Kaverini hieman alusti kuvaa, joten eilen menin sitten paikan päälle Yamato-sanin luo suunnittelemaan lisää. Ja koska hänellä aikaa oli - myös tekemään kuvan saman tien.

Halusin muiston Japanissa asumisesta, ja tähän vuodenaikaan sopivin kuva tietysti on sakura no hana, kirsikankukka. Tai kukat. Päädyin lopulta ottamaan kuusi kukkaa alasääreen/nilkkaan, pinkihköllä sävyllä. Syntisiä, paheellisia, kuuman kylvyn estäviä kukkasia...

Yamato-san oli oikein mukava, mutta "English ok!" nyt ei ollut aivan ok... Tuntui välillä, ettei hän oikein tajunnut mitään mitä puhuin. Ehkä hän tsemppasi niin lujaa ymmärtääkseen, ettei sitten ymmärtänyt edes esimerkiksi yksinkertaista kysymystä: How often? Yritin vääntää englantienglantia ja amerikkaenglantia ja rallikuskienglantia ja Engrishiä päälle, mutta helpompaa oli solkata japaniksi kaikki, mitä vain osasin. Tosin, vaikka puhuinkin japania välillä, hän silti itse väen väkisin tahtoi yrittää sanoa asioita englanniksi.

No, tästä huolimatta kuva piirrettiin ja neuloin ihoon iskettiin, ja kaikin puolin toimitus oli sujuva, mukava ja siisti. Yamato-sanin oma studio (hänen kotinsa taisi olla siinä samassa yhteydessä) oli valoisa, pieni ja miellyttävä. Nilkka oli yllättävän herkkä paikka, mutta onneksi japanilaisilla puhelimilla voi kirjoittaa pitkiä sähköposteja.

Mukavaa oli, että samaan hintaan Yamato-san korjaili hieman yhtä vanhoista tatuoinneistani. Tosin se saattoi mennä pahemmaksi kuin ennen, mutta tuon näkee vasta puolen vuoden päästä. Ja itsepähän halusin.

Te haluatte kaiketi nähdä itse kuvan. On kai se paljastettava. Pahoittelut varjoista, kuvaamiseen ennen parantumista ei kannata vielä panostaa... Kukkien oikea väritys ei tästä nyt aivan näy, ovat hieman bloody sakura vielä!



Hinta oli 20.000 jeniä eli noin 150 euroa. Japani ei ole halpa maa tatuoida itseään. Mutta onhan meillä rikollisilla rahaa!

Suosittelen kyllä Yamato Bontenia, ja kannattaa alkuun neuvotella sähköpostitse kaikesta, niin hänen englantinsa toimii paremmin :)

Kaikki joukolla kriminalisoitumaan!