Tukkabisneksissä

Kävinpä jälleen eräänä päivänä kampaajalla. Taas liian pitkän tauon jälkeen, ainakin japanilaisen kutrinhuoltomittapuun mukaan. Kai natiivit käyvät kerran viikossa. Meidänkin kadullemme avautui juuri uusi kampaamo, ties kuinka mones samalla kadulla. Tuliterä valomainos hohtaa niin, että ohi kävellessä sattuu.



Aiemmin kerroin nautinnollisista kokemuksistani Watanabe Hair Dressingillä, mutta sittemmin olen vaihtanut kampaamoa. Kuulin niin paljon hyvää kaikilta kavereiltani Toni&Guysta, että pitihän se testata. Sille tielle sitten jäinkin, enkä pois enää vaihda!

Ensimmäisen kerran suuntasin kyseiseen paikkaan karaokeyön ja izakaya-aamun jäljiltä, mutta ehkä juuri siksi kokemus oli niin taivaallinen. Ihastuin saman tien kampaamoon ja sen hauskoihin poikiin ja tyttöihin. Toni&Guylla on tosi kivoja, nuoria ja näyttäviä työntekijöitä - ja lisäksi taitavia.

Edellisestä kerrasta tosiaan ehti kulua hieman aikaa, ja vaikutti siltä, että minun kampaajani oli noussut arvoasteikossa. Edelliskerralla hän vielä itse pesi hiukset ja teki muutoinkin kaiken, mutta nyt oli toinen ääni (kalliin näköisessä) kellossa ja istuva puku päällä.



Hiukseni pesi nuori tyttö, oikein ihanan lempeästi, lähestulkoon koomaan vaivuttaen, sitten Hairstylistini saapui leikkaamaan. Sen jälkeen loppuhommat eli kuivailun, fööneilyn sun muun, hoitikin nuori poika. Oma stylisti saapui vasta ihan lopuksi takaisin suorittamaan viimeisen silauksen ja näyttämään peiliä.

Olin vähän pettynyt, koska pidin eniten siitä "omastani" ja hänen käsittelytavoistaan, mutta ilmeisesti noiden uudempien pitää antaa harjoitella aika ajoin. Toinen pojukin oli hauska ja osasi hyvin englantia. Alkuun puhuimme kylläkin japania, mutta poika nauroi kaikelle mitä sanoin. Vaihdoin englantiin, mutta se nauroi yhä. Eli ilmeisesti se vain nauroi joka tapauksessa kaikelle mitä sanoin. No, olin jo puhunut kaiken japaniksi osaamani, eli oli pakkokin siirtyä englantiin.



Kundilla oli koko ajan korvalla nappi, jonka avulla hän jutteli ilmeisesti Hairstylistille alakertaan. Kundi myös sisällytti kuivailuhoiteluun mukavan hieronnan. Ja tietysti teetä tarjoiltiin.

Lopuksi, kun lähdin, sekä respan kaksi tyttöä että kundi että Hairstylist seisoivat rivissä kumartelemassa ja hyvästelemässä, ja sitten Hairstylist saattoi vielä ovelle ja ulos ja vaihdoimme kauniin ilman huomiot ja toivonmukaannäemmetaaspian-fraasit, ja hän jäi vilkuttamaan perään. Sweet!



Kampaajan ammatti on ilmeisen suosittu tässä maassa, ja joukossa on hyvin paljon miehiä. Hiusstylistit ovat tyylikkäitä ilmestyksiä, ja japanilaista hiusmuotoilua arvostetaan pitkälle. Kuten Toni&Guyssa ja Watanabella on tullut huomattua, pääkampaajat harvoin tekevät itse muuta kuin varsinaisen hiusmuotoilun. Pesun ja hieronnat ym. lisukkeet suorittaa joku alempiarvoinen. Hiusten värjäyksen taas tekee professionaalinen hair colorist.

Tekisi mieli mennä pian taas uudestaan!

Palkansaajan vuosikatsastus

Ja niin sai salaryman kutsun vuosittaiseen terveystarkastukseen, kun vuosi Japanissa tuli täyteen. Ensimmäinen yhteydenotto tapahtui työsähköpostiin, jossa ilmoitettiin aika, paikka ja paljon ohjeita. Ja perässä seurasi toinen posti, jonka liitetiedosto vaikutti katsastuksen suorittavan tahon vastuuvapautukselta... Jotta tarkastuksen vakavuus ei jäisi kenellekään epäselväksi, saapui kotiin vielä kirje, jossa oli esitietokaavake täytettäväksi - ja kotitehtävä! Kotitehtävänä oli ottaa kaksi näytettä omasta kakkendaalista kirjeessä tulleisiin putkiloihin.

Olen juuri painiskellut nuhan ja yskän kanssa, joten useampi tunti sairaalassa ei kuulostanut kauhean houkuttelevalta. Onneksi tätä tarkastusta ei tehtykään sairaalassa, vaan ihan näihin tarkastuksiin erikoistuneella "katsastusasemalla". Siellä liikkuvat sairaudet olivat siis korkeintaan henkistä laatua ja piileviä, eivätkä toivottavasti kovinkaan tarttuvia.

Oli helpotus, kun vastaanotossa hoitaja pyysi kaavakkeen lisäksi heti kotitehtäväni. Japanissa kun ei voi olla 100%:n varma, onko tuollainen tehtävä oikeasti palautettava vai ihan omaksi iloksi tarkoitettu. Kaavake ja tehtävä siis vaihtuivat tiskillä muovitaskulliseen papereita, siniseen pyjamaan ja kehoitukseen mennä pukuhuoneeseen numero neljä vaihtamaan asu. Ja sen jälkeen siirtyä kauempana käytävällä olevalle information-tiskille.

Kun päällä oli pyjama ja pukuhuoneen kaapissa odottaneet läpykkäät, läpsyttelin neuvotulle tiskille paperit ojossa. Tässä vaiheessa hoksasin, että en olekaan menossa yhdelle lääkärille, vaan käyn suorittamassa ikään kuin katsastusrasteja. Homma toimi käytännössä niin, että menin tiskille, minulle sanottiin, kumman kerroksen mihinkin odotustilaan menen odottelemaan ja 5-15 minuutin odotuksen jälkeen minut kutsuttiin rastille. Siinä sitten odottelin aina 10-50 muun ihmisen kanssa omaa nimeä kutsuttavaksi.

Peli puhallettiin käyntiin information-tiskin vieressä olevalla verikoepisteellä. Täti otti puhdistusainelappusen, teki sillä ilmaan hankaavan liikkeen ja kysyi "okei desu ka". Olihan se, joten kyynärtaipeesta täyttyi kaksi pulloa verta ja sain lappusen käsivarteen. Pienen odottelun jälkeen tuli kutsu huoneeseen, jossa näpsäistiin seisaaltaan röntgenkuva ylävartalosta. Toimitus kesti vähän alle minuutin.

Seuraavan kutsun käytyä tarvittiin omaa osallistumista. Käteen ojennettiin purkki, sanottiin "gojuu made kudasai" ja ystävällinen osoitus wc:n suuntaan. Helppoa. Tämän jälkeen oli aika vaihtaa kerrosta. Tapasin n. 60-vuotiaan mieslääkärin, joka pyysi nostamaan paitaa. Kuunneltiin stetoskoopilla edestä ja takaa. Siinä käytiin myös jonkinlaista dialogia terveydentilastani. Vakuuttelin, että kaikki on ihan ok, mutta kerroin sentään, että vähän on sekiä eli yskää ollut. Tarkentavana kysymyksenä lääkäri tiedusteli kuumeesta, mutta vastatessani tähän kieltävästi minulle osoitettiin ovea. Ystävällisesti, totta kai.

Kerrosta alempana päädyin yläosattomissa pieneen hämärään koppiin hoitajan kanssa. Siellä sain (ystävällisiä) komentoja hengittää syvään ja puhaltaa keuhkot tyhjäksi. Tai olla hengittämättä. Hoitsu kävi ultraäänellä sisäelimet läpi, ja ilmeisesti kaikki osat olivat tallessa, koska mitään yllättävää katselu ei vaikuttanut paljastavan.

Sitten oli edessä yläkerrassa tapahtuva tutkimus, jota olin työkavereiden puheiden takia jopa aavistuksen jännittänyt ennakkoon. Tutkimuksessa selvitetään ilmeisestikin vatsalaukun kuntoa, koska sain ison mukin valkoista, vähän piimää paksumpaa ja aavistuksen oksennukselta maistuvaa variumiksi kutsuttua ainetta. Menin seisomaan tutkimuksessa käytettävän laitteen edessä olevalle tasolle, pidin toisella kädellä kiinni kädensijasta ja kulautin ikkunan takana seisovan lääkärin merkistä koko mukillisen nestettä kurkusta alas. Ja sitten laite alkoi pyöritellä minua.

Ollessani makuutasossa lääkäri pyysi pyörähtelemään ympäri ja kääntyilemään vähän oikeaan ja vasempaan. Kone kuvasi mitä vatsassa tapahtuu. Kun kieppumista oli jatkunut muutama minuutti, palautti kone minut takaisin seisoma-asentoon. Mutta tutkimus ei ollutkaan vielä ohi, sillä lääkäri ilmoitti ikkunan takaa, että "now I push you". Mitä?! Onneksi se tarkoitti vain sitä, että koneesta kääntyi esiin pehmustettu varsi, joka paineli vatsaa. Ja näin otettiin lisää kuvia.

Koska olin reipas poika, sain palkkioksi pari nappia laksatiiveja. Varium pitää kuulemma saada pois suolistosta.

Jäljellä oli enää physical check-up, joten viimeisen kerran kerrosta alemmaksi odottelemaan. Tarkastus alkoi makuuasennossa. Käsivarsiin ja nilkkoihin kiinnitetiin piuhat ja rintaan laitettin nippu imukuppeja johtoineen. 30 sekuntia myöhemmin hoitaja kiitti, poisti piuhat ja olin vapaa menemään. Mutta en vieressä olevaa kuulokoetta pidemmälle. Minut istutettiin koppiin, päähän laitettiin kuulokkeet ja käteen annettiin nappula. Tehtävänä oli pitää nappia pohjassa aina sen aikaa, kun kuulee piipitystä.

Kuulo oli testattu parissa minuutissa, ja sitten näöntarkistuskoneelle. Ruudulla näkyi eri suuntaan aukeavia c-kirjaimia ja tehtävänä oli vääntää joystickia aukeaman suuntaan. Jos ei nähnyt, niin sitten piti painaa nappia. Painoin nappia pari kertaa, ja loppulukema oli 1,2 kummallekin silmälle. Tarkastus jatkui silmähommilla. Nyt leuka ja otsa asetettiin niille varatuille paikoille ja edessä oleva kone zoomasi silmään. Lopuksi kone tuhautti vielä vähän ilmaa silmille. Ikään kuin tarkastuksen palkintokorokkeena toimi jalusta, joka mittasi pituuden ja painon samalla kertaa. Pituus mitattiin vieläpä automaattisesti.

Tämän kaksi ja puoli tuntia kestäneen tarkastuksen päätteeksi sain ruokalipukkeen, jolla sai alakerroksen kiinalaisesta ravintolasta lounaan. Ravintola oli itse asiassa aika viihtyisästi sisustettu, eikä todellakaan mikään sairaalaruokala. Pääsali oli jo täynnä, mutta pääsin sitä viihtyisämpään ja paremmin sisutettuun kabinettiin. Lounaaksi tarjoiltiin lihaisia dumplingseja, kanaa vihanneksilla aavistuksen makeahkossa kastikkeessa, toisenlaista kanaa toisenlaisilla vihanneksilla, lihaisaa keittoa, salaattia lohella, kuppi riisiä ja jälkkäriksi lusikoitavaa kookosta.

Nyt sitten odotellaan pari viikoa tuloksia. Näin monipuolisesti ei olekaan terveyttä tutkittu sitten... ikinä, joten saa nähdä mitä löytyy!

Retkipäivä Gunmaan: sumuvuorilla

Kusatsun Onsen-seikkailujen jälkeen aurinko alkoi jo laskea. Taivas oli pilvistynyt, ja kun kipusimme autolla kukkuloiden rinnettä pitkin, vastaan leijaili sumu.

Tässä on jokin laskettelukeskus, jonne talvella voisi vaikka palata!




Matkalla kohtasimme Tämän Yksinäisen Parkkipaikkaeläimen. Sen nimi unohtui aika pian päästä, mutta se oli jotakin sen tyylistä kuin kamasika... Tervehdys siis, Kamasika! Toivottavasti asfaltti on syötävän hyvää.


Päästyämme kukkulan laelle näköalapaikalle sumua oli kaikkialla, ja saimme astua suoraan satuun. Maisemat olivat huikaisevat, taianomaiset. Sumua tuli ja meni niin, että välillä kaikki oli pelkkää valkoista, välillä taas sumupeite paljasti takaansa lammen ja toisenkin, portaita, puita ja kukkia.

Ilma oli raikas, ja tunnelma tilanteessa hyvin harras. Emme kukaan juuri puhuneet mitään, joten eipä sotketa selityksellä enempää tätäkään hetkeä. Ruska oli jo vallannut korkeimmat kohdat eli tervetuloa syyssatuun:



































Maisemien rauhoittamina ajoimme utuisia kiemurateitä alas vuorilta ja jälleen kohti Tokiota. Kolmen tunnin kuluttua taival oli ohi ja reissupäivä samaten.

Oli hyvä päästä hetkeksi pois kaupungista näkemään todellista Japania ja erilaista elämää betoniyhteisöjen ulkopuolella. Gunman reissu sytytti reissuhalun toden teolla, eikä porukassa matkaaminen ole edes liian kallista, joten uutta ruskaretkeä vain suunnittelemaan!

Retkipäivä Gunmaan: Kusatsun kylä

Gunman reissu eteni, ja ajelimme halki riisipeltojen ja metsäisten vuorimaisemien. Peltojen keltaisuus hiveli silmää! Oli vieläpä oikein kaunis päivä.


Kovasti siellä satoa niputettiin.


Piipahdimme hauskaan hedelmä- ja karkkipuotiin. Kaupan oli myös hunajaa, sobanuudeleita, hilloja, sokeria, jauhoja, pähkinöitä, siemeniä...


Myymälän takapihalla kasvoi viehättävä omenapuutarha. Noin isoja omppuja ei Suomen puissa pahemmin roikukaan!




Sitten saavuimme kylään nimeltä Kusatsu. Kyseessä on suosittu Onsen-kylä 1200 metrin korkeudessa (korvat olivat lukossa vähän väliä!), jossa on jopa 100 Onsenia eli kuumaa luonnonkylpyä. Kusatsun veden on sanottu parantavan vaikka mitä vaivoja, esimerkiksi seuraavia (englanniksi, en jaksa kääntää): arthralgia, stiff shoulders, paralysis, hardenings, bruises, sprains, chronic indigestion, hemorrhoids, chills, arteriosclerosis, burns, chronic gynecological disorders.


Kylässä haisi aikamoiselta, muttei kyllä niin voimakkaalta, kuin Islannissa. Kaikkialla höyrysi, kun kuuma vesi virtasi maasta. Se näytti hauskalta.




Vedellä lämmitetään myös alueen rakennuksia, kuten kouluja sekä talvella teitä.


Kylä vilisi ihmisiä yukatat päällä matkalla kylvystä toiseen. Ryokaneja ja ravintoloita riitti. Paikan pääelinkeino onkin turismi.


Alueella on lukuisia erilaisia Onseneita ja rotemburoja (ulkoallas), mutta me menimme ihan sellaiseen pieneen ja simppeliin vain, ihan jo siksikin, että se oli täysin ilmainen.

Vesi oli mahtavan kuumaa ja rentouttavaa, ja tervehdyttävän vaikutuksen tunsi!


Kylvyn jälkeen oli varma, että nukahtaisi autoon saman tien, mutta reissu jatkui yhä...

Retkipäivä Gunmaan: Haruna Shrine

Tein muutaman ystävän kanssa upean retken maalle viime perjantaina. Koska ma-ke oli ollut tieliikenteen tukahduttavaa loma-aikaa, oli arkiperjantai ihanan hiljainen. Olimme vuokranneet auton, ja karaokekamu T oli suostunut urheaksi kuskiksi kolmelle suomalaisnaikkoselle. Hän oli myös matkailuihmisenä suunnitellut koko reitin ja päivän. Josta tulikin hieno!

Lähdimme aamulla matkaan kohti Gunmaa. Aikansa kesti päästä pois kaupunkivilinästä, joka toisinaan tuntuu jatkuvan loputtomiin, mutta pari tuntia suhattuamme olimmekin äkkiä näteissä maisemissa.


Kyseessä oli Haruna-järvi, joka on itse asiassa kraaterijärvi. Järveä ympäröi Harunan tulivuoristo, jonka korkein huippu on Mount Kamonga (1449m). Edellisestä laavavyörystä on jo aikaa; se tapahtui vuonna 550.


Ajoimme yhä korkeammalle ja tulimme Haruna Shrinen alueelle. Auto parkkiin ja metsään!

Kyseinen shintotemppeli on tosi vanha, 500-luvulla perustettu. Siltä se näyttikin, vaikka tietysti jonkun verran renoveeraustakin varmasti on tehty. Mutta temppeli sopi upeasti vehreään vuoristomaisemaan.


Minnehän nämä portaat johtavat? Ties minne, joten emme kokeilleet.


Temppelialueella asusteli jos jonkinlaisia hahmoja.


Siltoja, portaita, kapeita metsäpolkuja...




Mekin kaula kenossa samalla tavoin taisimme ihmetellä VAL-TA-VAN suuria seetripuita. Ne ovat kasvaneet niillä sijoillaan varmasti satoja ja satoja vuosia. Uskomattoman paksuja!


Kovin oli kaunista.




Vesiputouskin vielä!


Paluumatkalla temppeliltä maistelimme jännän makuisia luumuja luumupuodissa.


Rinteellä sijaitsi myös lounasravintolamme. Nautimme täällä...


... tällaiset sobat, tempurat ja muut herkut...


... tunnelmallisesti lattiatyynyillä istuskellen. Ravintola oli hyvin hiljainen, zeniä henkivä, kaunis. Ulkoa kuului vain veden (lähde?) liplatus, tatami tuoksui. Sobat maistuivat, ja koko annos ravunpyrstöjä lukuun ottamatta oli vegeystävällinen. Saimme myös hyvää teetä sekä jälkiruuaksi raikkaita nashi-hedelmän paloja (hieman kuin omenan ja päärynän risteytys - jolle en ole allerginen, vaikka omenalle ja päärynälle olen!!).


Aitoa Japania! Nam!


Tarina jatkuu...